Herätellääs:

Tää kaikkien aikojen toimintaleffa tuli tossa justiin ja on se vaan fantastinen!
Ei yhtään tyhjää kohtaa ja joka palanen loksahtaa..
Leffasta, neronleimaus on se että edeltävän leffan neito pulassa on muuttunut soturiksi, terminaattoriksi itsekin.
Siksi se yhteensulautuminen toimintayksiköksi tapahtuu sekunneissa.
Loistava, kerrassaan loistava idea joka tuntuu läpi leffan ja koko saagaan.

Tämä video on ehk'parhaita ikinä myöskin, leikkaus, ajoitus ja kontaktipinta ja muut sellaset onkyllä niiiiin kohdallaan.



EIkä haittaa että jätkät virkkas Täydellisen Rokkibiisin.
Gunnarit oli tuolloin murhaavia.
Tuo rumpuhyökkäys, kitarointi ja Axelin rieha.. ROK!

Markkinoinninkin kannalta tuo on lämmin muisto, tuo video pyöri MTV:llä hyvän aikaa ennen leffaensi-iltaa.
Voi jeetina siitä oltiin innoissamme kaikki me komiat ja pöhköt.
Ja voisitä onnea kun leffa oli niin järkyn mahtava että minäkin kävin katteleen sen jotain neljä kertaa, Bristolissa.

Korjaussarja.



Tällaseen tormasin kun kaivelin Heilungia:

On ilmeisesti pelin intro ja varsin voimallinen sellanen, musiikki on Heilungia.
Kannattaa kuullella se biisi, In maidjan.



Aikamoinen latinki kyllä.
Tuo mimmi vois pelottaa Allblacksit kentältä, "Mä oon aina rakastanut niinku sälibandiä, ei sulla ois puuhelmiä lainata?"

Tämä on ollu vaimea.

Mä pidän kovasti tästä videokielestä, kolme päälinjaa:
- Björk laulamassa varsin hienolla valotekniikalla.
- Pätkiä Harvey Keitelin tähdittämästä rikospätkästä jonka tapahtumakenttä on Lontoo.
- Lontoon alamaailman tekijämiehiä näyttelevät osaajat. Manerismi on just niinku ja silmien takana liikkuu.

Tämä on näitä joissa katsoja luo tarinan ja jännitteet omassa päässään ja voi vain toivoa tajuavansa kaikki vinkit.

Biisikin on Björkin vahvimpia.

Mun muistossa tota Earthsongia on väitetysti kohdannut sama manipuloiva kontrolli kuin give peace a chance'a ja meat is murderia.
Ikäänkuin kaiken takana ois niljakkaat eminenssit..
Itte luulen että tuo biisi on vaan senverta pitkä ja viihdekertoimeltaan ohkainen että se brasilianvideo puski ohi.
Vaikka sekin radikaalinen, on kuitenki senverta vaivautunut esiintuonti että varsinainen sanoma jää taakse.

Lasse Candé kirjoitti: ↑touko 24, 2020, 03.00 Karin tuossa laittama Smashing Pumpkins... Huhhuh. Nostaa kysymyksiä että miten löysit tämän mutta ennen kaikkea, miten helvetissä sä tiedät tuollaisia leffajuttuja?
Tarttuiko video vain jotenkin plakkariin silloin kun telkkarissa vielä pyöri musiikkivideoita?

Olen kasvanut leffaintoilijaksi ja siinä ohessa laatusarjakuvan fanittajaksi.
Ja poppi tottakai soi koko ajan.. Rokkivideoitten elementit ovat siis tuttuja ja kiinnostuksen kohteita, ensimmäiset näkemäni videot olivat joko pienoisleffoja niinku A-ha'n Take on me tai sitte taideleffoihin nojaavia kokeiluja, niinku Curen Boys dont cry.
En laita videoita koska raskauttavat viestiä.

Eli olin innostunut videoista heti alusta asti, olinhan ennustanut tulonsa jo seitkytluvulla..
- Niistä ennustuksista on tallentavat leffalaitteet toteutuneet, kypärätelkkari ja patterilla käyvä kynä eivät..

Seurasin videokehityksiä aktiivisesti ja kun tykkään sekä vanhoista leffoista että grungesta oli tuo Smashinpumpkins helppo esiinnosto.

Epätykkäyksiin kuuluupi se kun artistit päästetään päättämään videomuotoa, se kombo ei vaan toimi tai toimii harvoin.
Tämä on yksi itkettävimmistä tapauksista.



Täydellinen biisi, mystinen soundi ja ajoitus aivan niinku niin kohdallaan kuin vaan voi.
Ja jätkät pelleilee biisin upoksiin. VIeläki suututtaa.

Silloin kun ollaan oikeesti ilmaisemassa on paras uskoa sitä jolla on Näkemystä.
Tässä mennään eksperionismin voimin Tohtori Galigarin maailmaan, joka kuva on viittaus johonkin.
Ja jätkät on tyylikkäitä ku perkeleet.



Lasse, se on se kauneudenkaipuu joka usuttaa poikaa hakeen palikoita.

Videoitten ja leffojen kontaktipinta on varsin pitkä ja kovin hedelmällinen.

Erinomainen huomio tuo 8mile:n kumarrus leffatyölle, leffaohjaaja Curtis Hanson kun oli vanhempaa polvea ja haki elokuvallisen näkemyksensä muillakeinoin. Mestarismies, oma suosikkini töistään on on L.A.Confidental.
Tuon videon kirkkain sanoma on juurikin se toivon ylläpito.
Räppisällin suusta se kannustus on uskottavaa ku mikä, kun tapaus on tosiaan heikoista lähtenyt.

Moni on se tuoreempi leffaleipuri joka on kyntensä teroitellut poppivideoitten parissa, esim tuo Madonnan Bad Girl on David FIncherin käsialaa. FIght club.
Rokkivideoitten kokeilevat framet ja rytmi vaikuttivat suoraan leffakerrontaan, yksi esimerkki tulee tänään töllöstä. Bad Boys 2 on Michael Bayn väsäys.. joka on tehny videon mm itelleen Donnyosmondille!

Sitten on näitä videoita jotka avoimesti lainaa ja kunnioittaa menneitä, tää tulee ekana mieleen:



Esikuva on vuodelta 1902, Reissu Kuuhun.
Liikkumattoman kameran estetiikkaa, miltei.
Kauhian kaunista kaikinpuolin.

Olipas ällöttävä homostelu. Jäiks.
Eli osu sinneminne tähtäskin.

Nick Cave on nerollinen mies. Jo pelkästään hänen kykynsä ilmaista kasvoillaan ylittää monen ammattinäyttelijän ilmaisuvoiman.
Tuossa mielessä rinnalle ja ohi tunkee EMINEM!



Kun kasimaili 8mile tuli oli kai jokainen sällin tykkäilijöistä äimänä kuinka perkeleen hyvin Marshalli näytteli. Leffa onnistu, oli jäntevä ja viihdyttävä.

Tässä videossa tuodaan leffan/laulun sanomaa lähemmäs, ihan iholle.
Eminem puhuu suoraan katsojalle sieltä kohtausten välistä tavalla joka yksinkertaisesti poraa suoraan ottimiin.
Heh, Jukan häissä minä ja Ykä Leino hopotettiin tätä kimpassa sellaisella innolla että meinas kalusteet hajota.

Videon leikkaukset tekee oikeutta tolla Oscarivärssylle kyllä.
Ja kuinka pirukkaan nätti tuo sanoma onkaan.
-You can do anything you set your mind to, man.

Olin vallan unohtanut tuon OutKast-rentoilun, on tosiaan hyvätunnelmainen esilletuonti.

RHCP pelitää aina, jätkät vetää hahmot just sopivasti yli. Tosta ei kukaanvoi vetää hernettää sieraimeen.
Sehän se Nirvanakohta oli itseasiassa kaunis kunnianosoitus sammuvine kynttilöineen.
Mua liikutti.
Kyllä sälleillä varmaan ainakin semikivaa oli tota tehtäessä.

Chilipepperit on RATMin lisäksi toinen esimerkki bändistä jossa solisti on heikko lenkki mutta jota ilman ei olis koko bändiä.
Meinasin laittaa Othersiden ja tilittää leffakielen (Galigary) käytöstä mutta mennään kevyemmin, vaatteittenvaihto-teemassa:



Täydellinen video, rikkaat värit ja sällit on vireessä - tarina kertoo että otot tehtiin nopeasti ja väliajat kuluivat alkoholin merkeissä.
Ja nuo veikot osaa olla hyvissä, mukavia ilmeitä.
Biisi on vahva ja preesens myös, se kiertolaiselämäkin pelittää taustatarinana niitten sirkusduunareitten välittämänä.
Kekseliästä mutta konstailematonta.

No siinä mentiin Conaniassa.
Olipas Dio nuori ja video aivan riittävän ahistava, onneks Peijakas oli silhuetti eli budjetinmukainen.

Tässä mennään mörköä päin vähä eri eväin:



Hehee:
- love how the prince saves the princess with the ultimate power of gay.

Tuo jäi muistiin koska oltiin just tultu kiinanreissulta ja se estetiikka puraisi syvältä.
Harmittaa tuo nelivitoskulma kuvauksessa joka ei onnistu ehkes koskaan. Vaikka se Vertigossa kerran pelittikin.
Mutta kukat kasvaa jäähän varsin kauniisti.

Aivan kauhea pahahenki, talvidemoni. Onneks se homoillaan hengiltä tai ainaki kanttuvei.

edit:
Suomiversiossa käy heikommasti.



Vähemmän on enemmän.

Kyllähän tuo Aerosmith hyvin salvadordali oli.
Huomattavan hyviä kuvasommitelmia, niinku tossa Genesiksessäkin.

Jossa myös mukavan äitelä värimaailma ja tuo Philcollinsin lahjaton lahjakkuus on oma kierrepallonsa.
Tosiaan hienosti tehdään karikatyyriä näistä telkkari-evankelistoista.
Onkohan tolla hahmolla esikuva?

Yksi aika raskassoutuinen videotarjontatyyli oli ne pienoisleffat joissa oli selvä juoni ja tarinankaari.
Jeremy tulee mieleen mutta en ole Pearljam-päällä..
Laitan tämän Fincherin (myöh Fightclub) hallitun tyylikkyyden:



Voi herramunjee kun on osaavaa kuljetusta ja estetiikantajua.
Onkohan ikinä ollutkaan ketään Christopher Walkenia tyylikkäämpää?

Hyvä aihio, koska moni leffaohjaaja on alottanut videopuolelta ja se treeni näkyy.

Tuopa olikin uusi Metallicalta, en oo aiemmin nähny. Kiitos.

Kuvalliset elementit tullee maalaustaiteesta, osittain teatteristakin kai. Jotka siis on lievästi rinnakkaisia taidemuotoja.
Pitää siskolikalta kysästä kun se on sen alan ihmisiä.
Tunnistin hahmoja ja sommitelmia siitä jostain.. nyt tulee muistista..
Hieronymus Boschin Tuomiopäivästä.

Eipä edes heikommasti, rikkaasti värit ja hahmot ja liike kombinoi. Leikkaukset ja ryhmitys tulee vanhemmasta kauhusta kai.
Ajoitus ei ole rasittavan nopea joka on rokkivideoitten tunnusmerkki mutta ymmärrettävä, peittää freimien kömpölyyden.
Tallican jätkät on motivoituneita ja illistelee energisesti, monenmonasti ne ei-näyttelijöitten yritykset on huteja.

On sinänsä luonut oman muotokielensä jossa popparit on ikäöänkuin lievästi mukana, eivät koeta näytellä mutta.. ovat mukana.

Väittäisin että tuon videon esikuva on tämä palkittu ja kieltämättä hieno.



Nuohan on kaikki maalauksista joihin on liitetty liike. Eikä ollenkaan huonosti.