Juujuu. Päheää napsuttelua ja tuo kaveri osaa paitsi ampua myös käsitellä, ehkä itseäänkin. Tosin tuo hartialinja ja asentojen vuotaminen ei kerro sitämitä minä haluaisin väijyä.

Parasta on tuo ase-ote, miehen käsi haukkaa sen kahvan sisäänsä niin ettei välystä ole ensinkään. Se peukalonhanka hakee yläkuolokohdan aivan optimisti ja ojennus on kyllä ässää. Silmä ja käsi pelittävät..
Mutta pidättelee hengitystä ja jalat eivät ole lukittu sitenkuten voisivat. Kainalot ovat tiukat mutta jännitys on ulkoista lihastyötä.
Menee toki lyhytkestoisessa suorituksessa kyllä.

Ja tämäkö on nyt sitte maailman huippua?
Herkistetty liipaisin, holsterit viritettyjä, vaatteet skabatilanteeseen sopivia..

Nahkarotsissa ja perusaseella, siten että tilanteessa on edes jotain stressijuttuja, vaikka vaan ääni, vaikka papatteja jaloissa tai tennispalloja sylkevä vastamasiina, jotainkaan..
Sitte aletaan olla pistoolitappelijan treenissä.

Kuinkas moni ampurataelvis on aidosti totuttautunut paukkeeseen, väärältä puolelta laukaistun aseen näkymään ja sen paineiskun totutteluun, luotien surahteluun ja muuhun semmoseen?

Mun kokeman mukaan ne jutut ei mahdu siihen turvallisuuskomentelukukkoilumanerismiin edes ajatuksena.

Sepeto, selitykseksi.. mä aikanaan opettelin pistoolitappelua ihan hemmetin tosissani, treeni sisälsi kaikenlaista epäortodoksista elementtiä.
Koska ne aseenkäyttötilanteet ovat moninaisia. Ampumarata on perustreeniä.
Välttämätöntä ja tärkeää mutta.

Mutta tämä on vaan yksi mielipide.
Oikeassa maailmassa ne puutarhasakset ovat paha kohdanta vaikka luotiase käyttövalmiina olisikin.

Ja homma oli helpompaa, lataa, ammu, lataa, ammu, valmistele tulipaikka ja siirry, vaihda asemaa. Kertoivat tykistöön siirretyt haavoittuneet.
Paljon työtä mutta välitön uhka pienempi. Ja töpinä lähempänä kuin etulinjan kähmyillä, mässyt lähellä, hoitopisteet myös.
- Minä olen kans sitäikäluokkaa että veteraaneja on tullut kohdattua, hoitohommissa paljonkin. Ja kun kovin kiinnosti niin otin jutulle ja mielelläänhän ne jutteli kun osaan olla kuuntelevainen. Kunnioitus on ase ja sitäpaitsi hemmetinmoinen sosiaalinen työkalu.

Mä muuten olen jutellut neuvostoupseerin kanssa heidän tykistöyhteistyöstään, jossa kertomansa mukaan ilma-aseen torjuminen on stabiilimmin asemoitua kuin varsinainen jalkaväen tukitoiminta. Jossa tuliasemia vaihdellaan joskus hyvinkin ripeästi.
Ohjuksia tosin ei kai voine väistää, eli kai siinä luotetaan tutkapeittoihin ja putkien reagointiin.
Se oli tosiaan vaan saunajuttelua eikä voi tietää kuinka paikkansapitävää sinänsä.
Upseerikaan ei ollut tykistöpuolelta vaan ihan jalkaväkisällejä.

MikaM:lle kiitos nimestä, vilkaisin mutta näkyis olevan sitä kihonia, asenäppäröintiä. Tarpeellista, välttämätöntä mutta ei oikeastaan sitämitä etsiskelen.
Mikä mua aina kivestää on tää ajatus että luotiase tekee haltijastaan jumalan tai ainaki jumalahkon.
Myllytys aseella ei ole stressivapaata kikkailua ensinkään.

Jos vaikka se vainomies paiskaaki puutarhasaksilla ja helistää kimppuun villisti kirkuen ja saksia klaksutellen. Kääk.



Siis mitäs jos tuo puukkumies oiski heittänyt esileikiksi osaavan puukkuprojektiilin?
Juttu jota itte olen treenannut.

Olen siinä käsityksessä että niin katapulttien kuin sittemmin tykistönkin johtohommiin hakeutuivat/määrättiin järkijätkiä mutta se tykkirenki-osasto on ollut sitä joutavampaa osastoa.
Sitähän se lie nykyäänkin. Tykistöupseeri on viihdetaiteessa älykkään sotilaan synonyymi, onhan se mölttien lähdettely aikamoista matikkaa..
Vaan silkat tykkimiehet taustamöllejä, piipunkääntäjiä ja putkenrehaajia.
Hiukan källimpiä toki kuin eturivistön myllyttäjät silti.

"Jalkapuoli mies kelpaa vielä hyvin tykkirengiksi" kertoo Antti Tykinvalaja Mika Waltarin Mikael Hakimissa.

Mikähän mahtaa olla se oikea ero silmähahmotteisen tähtäimenkäytön ja vartalon keskikohtaa käyttävän vaistoampumisen välillä?
Jalkajousella, pistoolilla tai konepistoolilla.
Tokihan kiväärilläkin pitää osata tukea ase liikkumattomaksi ennen lääpäisyä.. mutta kropan asentosuuntauksella suoritettu täsmentäminen tuntuis olevan hiukan eri asia?
Tästä on varmaan jotain ihan oikeaa tietoakin olemassa?

Positiivista.
Tosiasiahan se on että jokainen vastaantulija tietää asioita joita minä en.
Eli keuliminen on tavattoman joutavaa.

Hitsaamisesimerkki/metallityö on osuva esimerkki, mä olen jääny sitäoppia vaille ja nuo pykäelmät on kyllä säälittäviä.
Ei ole vain ollu ikkanaa hakeutua oppiin vaikka kiinnostustakin ois ollu.
Se taitaa olla kovin tavallinen tarina kaiken kädentaidon kohdasta, tuskinpa Arman tai Jussi Häkkinen ekavedoksillaan saivat aikaan mitään kovin tyylikästä garderooppia. Treenaaminen kehittää.

Joustavien aseitten haldaaminen on mulle ittelleni hankala rasti, olen survoja/hakkaaja.
Luulisin että silloinjoskus se hakeutuminen tapahtu luonnollisen joustavasti, osa sälleistä, se pälliosasto raivos eturivissä ja taitavat fiksut lähdetti projektiileja hyödyllisiin kohtiin..

Pistoolista, mulle se on jotenki luontainen peli.
Mulle on luontaista napata ase, läväyttää käsi suoraksi/tukevaksi ja päästää luoti lentoon, lyödä kauemmas. Hyvin on osunut.

Olen tätä näkökälmää Potkussa tarjoillut jo vuosia mutta ei ole ottant kipinää.
Kun teoriani on se ettäse loputtoman intohimoinen karaten takominen tiukanjoustavasta asennosta palvelee sellaisenaan pistoolinkäyttöä tilanteessa.
Kun kropankäyttö on niinku Se Juttu, ase vain väline.
Ja luoti lähtee.

Väittäisin että pistoolipaukuttelu on kantimissaan niin tärkeilynjäykistämää ja luonnotonta käytöstä ja ne kankeat advanced-kurssitkin vielä niin perkuleen pökkelöitä ettei luonnollista synkopointia kropan ja aseen potentiaalin suhteen vaan ota löytyäkseen.

Tuolla toisaalla on tasokkaita kaupallisia aseenkäyttötreeniviedoita ja silmään pistää sällien jäykkyys ja joustamattomuus.
Kun on ehdollistettu se ampuratapökkelöinti.

Skin that smokewagon boy.

Juu, tahdompa leuhkia minäkin.
Ihmettelin ihmeissäni kun sällit intissä ampu itsepintaisesti minne sattu vaikka maaliin oli lyhyt matka, näkyvyys hyvä ja rynkky on jykevä kapine.
Itte tuikkasin luodit sinne kymppiin heti kun sain sähtäimet kohdalleen, myöhemmin sniper-kevirillä ampusin viisi kutia kahteen reikään joitten väli oli millejä. Vähäkö mä oon ässä.

Kiväärillä osuu kyllä vaikka juostessa, se on jotenkin luontaista. Eikä se haittaa vaikka maalikin juoksee, sinne menee.
Jousellakin hämmästelin kuinka tarkka peli se on.
Ja jostain syystä se elävän maalin sähtääminen on luontevampaa kuin pahvin ampuaminen. Oli sitte kyse heittämisestä tai ampumisesta.
Luulisin että kyse on jostain lahjakkuudesta, kropan ja silmän yhteispelistä ja siitä jostain vaistosta joka vie projektiilin maaliin.

Pistoolikin oli jotenki valtavan luonteva vehje, pitkä lyönti. Aina osu.

En ole koskaan päässyt kokeilemaan jalkajousta mutta jotenkin ma tunnen sen vehkeen kainalossani.
Nimenomaan kainalossa, olen lukenut sekä vanhoilta parruilta kuullut että suomipoikain jalkajousitarkkuus hämmästytti täälläpistäytyneitä tutkijamatkailijoita. Ja nämä senaikaset metsäveikot ampusivat nimenomaan kainalosta.
Sen on vaistoampumista se.
Heh, olenpa sekä kuullut että lukenut että Suomi-kp:n virtuositeettinen käyttökyky ois ikäänkuin verenperimää, jalkajousesta ponnistavaa.
Romatiikka ottaa monia muotoja.

Kiitos Timpa rohkaisusta, ehkä en sitte ole niinkään tumpelo kuin valmistautumaton.
Treenaaminen kehittää.
Mutta väittäisin että sulta käy tuo keskipakovoimatälliäisten jakelu luontojaan ilmankeveästi.

Samoin kuin kiekonheitto on ehdottomasti lahjakkuuslaji.

Putkiaseet, muistan juu.. ne on mulle näyttäytyneet aina sellasina melko suurpiirteisinä peleinä, tarkkuus on omalta osaltani ollu hyvin onnenkauppaa.
Koska olen tumpelo.
Olen kyllä kuullut että Amsterdamissa jotain flipperikuulia käytettiin hyvin vaarallisesti nimenomaan putkesta lingottuna.
Mutta kerrotusti ne katujätkät käytti nunsiakin katumyllyissä ja sehän on varsin hasardi vehjes.
Mitään sensuuntasta en nähny mutta aika vähän sielä 'damin yössä tuli lopultakin piereksittyä.

Oiskohan nuo pajuvipuset jotenki linkokeihään sukulaisia, joka on kuulemma varsin hyvä' peli, antaa voimmaa projektiilille huomattavastikin.
Siinä telkkarisarjassa missä pari sälliä könys pitkin mettiä ja koetti selviytyä omilla opeillaan, toisen ollessa koulutettu sissiveikko ja toisen jonkinlainen elämäntapaintiaani..
Yhdessä jaksossa se mettäsälli keihästi jonku siansukusen varsin vakuuttavasti.
Nimenomaan vipukeihäällä.

Omppupommitus vois olla hyvä ratkaisu, ottaa kipiää vaan ei riko jolsei nyt ihan kiikareihin mäsähdä.
On lisäksi kierrätystä ja varmaan siinä jotain vitamiinejakin ihonläpi imeytyy eli omputetun terveys kohenee.
Luonto kiittää.
Win-Win.

Tikka on juu aiemminkin Potkussa tivattu työheebeli.
Muistuttaa hiukan sotavasaraa mutta on hentoisempi.

Tikka isketään pölliin/puutavaraan kiinni ja kiskastaan erilleen jatkokäsittelyä varten.
Tukkilaisten työkalu, sukua keksille. Tai onkohan keksi merimiesvehjes..
Aikanaan piirrin tämmösen selvennyksen asialle:



Tuo kuvaa sellasta pientä, leirikirveen kokosta ja painosta jonka sai liikkuun vaivatta mukana lenkissä.
Näkemäni pelit eivät olleet tehdastekoisen oloisia vaan jonkin metallipajan huolella väsäämiä. Tukkimiesten henkilökohtaisia työkaluja, huolella huollettuja. Hyvin kauniita.

Se mun oli Äijän tekemä, kirvestä hiukan pitempi ja vahvempipiikkinen. Sillä kiskas.. ei nyt täysmittasta männynrunkoa mutta melkoisia pöllejä kuitenkin. Purkutavaran (kakkosnelosia ja jykevämpiä) käsitellessä oli oltava varovainen ettei tälli halkassu parrua.
Taustatarina on se, että en toki ole varsinaisia metsätöitä tehnyt kuin hyvin vähän mutta Äijä tuola omassa talossaan lämmitti itsepintaisesti puilla aina hamaan tappiin saakka, sitä puutavaraa sitte haalittiin mm purkutyömailta.
Siinä erottelussa tikka oli hyvä peli.

Mulla oli pitkävartinen tikka, ittetehty ja siinä oli juuri lattarautavahvistus. Hyvin kesti upottaa ja kiskoa puutavaraa.
Joku sattans kulli pölli sen kun jäi nojalleen verstaanseinää vasten. Mihin lie päätynyt, jos ikinäkään näen pelin jossain pihalla niin käväsen viemässä pipareita.

Sorkkarautaa korvan taa.. herttinen sentään.
Eikös nyt ole koto-ompuille ihan markkinoita kun on tiedostavia vanhempia ja tääläkasvaneet sitkaat ovat jykevämpiä kuin tehokasvatetut tuontiversiot?
Saiskohan ompuilla maustetuksi pontikkaa? Varmaan.

Tehokasta omppulinkoilua, ehdotan omppulinko-osastoa jouhajoukkojen tukiryhmäksi.
Tollasen tälliäisen kun ottaa munasilleen niin häipyy mellakointihalut ainakin kotvaseksi.

Hoo, mä luulin kurottelevani viksusti Hyväjapahantiedonpuuhun ja Peijakkaan kosketukseen eli kiusaukseen ja tietysti seksuaaliseen heräilyyn (synomyymi), leffateknisesti ne nuoret (väh ripari-ikäiset) heittää läppää ja ensimmäisenä saa saksista ne jotka ovat uhranneet "puhtautensa" lihan himojen alttarille.

Ja loppu on surkee koska synnin palkka on kuolema tai ainakin puutarhasakset persaukseen.
Oishan se komia elokuva-kuva kun Kerberos pyyhkii verisiä saksia pyhän puun runkoon/lehtiin, puun väristessä kuin elävä ja takana pilkottaa saavillinen irtiklipsaistuja raajoja ja semmosia.
Pitäähän sitä uhreja olla.

Ja Haa, ton omppujen paiskomisen vois helposti nitoa lingonkäyttöön!
- Siinä on omppus! Saksipelle! (Viuh)

Just vein lehtiä keräykseen eli nippua ei ole vielä saatavilla, pari vanhaa lastauslavaa ois joista yhden vois uhrata Metallicalle..
mätkiä saksilla palasiksi ja polttaa.
Ei nyt pysty kun ei oo satanut, kaikki on ruutikuivaa.
Tollanen sotavasara ois leuhka omistaa, tosin hyvä sorkkarauta on melko lähellä paitsi se piikkiterä.
Mitenkähän ne sai ne varret kestämään, aika lujan mällin kun tolla sais aikaiseksi kyllä.

Pari ooteetä perään, mulla on Ileä vastaava kokema mutta ulkomaanpelle oli brittisolttu joka hehkutti sliippareita.
Lauleskelikin Urpon palloa. Osas sanoo ärrrrrrän!
Kyllä suomirokki popittaa, eikös meikähevillä ole ihan fanittajansakin jokka on opetelleet mongertaan?

Toinen ot, tuo Lassen leffan ohjaaja siirty hiukan vanhempana hiukan tyyliikkäämpiin örkkeihin, rakensi leffaversiot Sormusherrasta.
Vaikka tämänhän kaikki varmaan tiesikin.
Leffaintomieli kun olen, näen jo mielessäni suamalaisen kauhufilmin jossa jonku kamalan talon pihanperällä kasvaa niin makeita omppusia että nuoriväki on aivan tärinöissään ja koettaa niitä viekkaudella hankkia.
Vaan taloa ja omppupuuta vartioitsee Kauhea Puutarhuri jolla on Puutarhasakset!

Loppukiihdytyksessä nuori sankari helistää kohti kameraa (turvaa) paidansisus omputettuna ja on jo miltei turvassa kun puuntakaa ilmaantuu Puutarhuri, sakset ujeltaa halki ilman (kohti kameraa) ja tsäk!

Taustamusiikkina JVG tai Kipparikvartetti.

Mulla muuten on tossa eteiskomerossa myös wanhat puutarhasakset ja justiin keväällä tahkosin/hioin teriä kerkeämmiksi.
Suhuttelin öljyä saranaan mutten liialti, juurikin siksi että se jäykkyys säilyisi ja antaisi klipsimiseen tukea.

Ois pitäny jo siltäpohjin tajuta että ei siihen jäykistämiseen siipimutteria kummempaa tarvita, mutta kun ei. Pälli kun olen.
Tekniikan miähet on eriksensä.

Ysikymppi eli suorakulma taitaa olla se optimi asekäyttömuoto, ehkä tosin suljetulla pelillä vois penetroida vainomiehen pytyn parraiten ja mätkiä muutenvain ja kokoaukaisu vois antaa kulmia ja kälmiä sivaltelukättöön?

Unesta tulevat pikkuvinkit on jo siihenmittaan jykevää suuntautumista että homma ois kai jo diagnostisoitavissa?

Snap-vaan on turhan armollista, näen mielessäni liikuntakyvyttömäksi mätkityn Snoopdoggyn (?) parkuamassa kun joku pätmän nyrhii puutarhasaksilla niskanikamia irralleen.
Bauauau jipijou-jipijei.

Onkohan muuten puutarhasaksia oikeesti käytetty veritöihin?
Epäilemättä on, ei vaan muistu mieleen yhtään tapausta.

Pään irrottamisesta oudolla vehkeellä ninjojen toimesta tuli mieleen joku Mythbustersien jakso jossa ne kokeili saada sellasta heittorengasta toimimaan dekapitaattorina.
Joku sisä'teräjutska siinä piti leikkaustyö tehdä.. Häneksi meni.

Eivät ole ninjoja hekään.

Nillitystä, kurkun leikkaaminen on eri juttu kuin pään irkisaattaminen.

Heh, tuttu mielenliike nähdä aseita kaikkialla.
"Katso kukkapurkkia ja näet aseen ja tiedät että peli on menetetty. Olet umpihullu."
Tunnustan.

Tohon vois kai virittää jonku pikaklipsun jolla sais saranan jäykistettyä, kävis huitelu huolettomammin?
Heittäminen myös, oli muuten hienosti viskattu.

Mites se Andyn päänirroitus tehtiin, leikkaamalla vai sivaltamalla?
Vois olla karu tapa telottaa se leikkausnirhiminen, se ei sujune ihan sekunnissa.
Vaikka väittäähän ne jotkut että giljotiinin pudotettua kaalin koriin ehtii pään omistaja tajuta statuksensa.
- Kas, pääni on irrallaan. This suks.