Juu, mä olen päässyt jutustamaan pihvinpurijan kanssa.
Tosin hän oli jo eläkkeellä Towerin pestistäänkin. Tiukka vanha tapaus. Suopeni puheliaaksi joistain omista syistään eikä peitellyt ihailuaan suomalaisten Talvisota-gloriaan.
Kertoi että vaikka teknisesti maamme olivatkin eripuolilla vihollisuuksien oli brittien hankala mieltää suomalaisia vihollisina.
Erillissodan klangi oli ollut kuulemma vallitseva, se mitä nämä sällit olivat maailman tapahtumista pohjoista koskien puhuneet.
Tämä karju oli juu IIWW-veteraani ja yksi niistä jotka pudotettiin Arnhemiin.
Ei ollut vaikeata tarjota kaljoja, ei.

He ovat tosiaan veteraaneja ja kyvykkyytensä mutta myös sosiaalisuutensa todistaneita tapauksia, kaskun Towerinpestiin kuuluu monenmoista rituaalia ja suopeaa jutustelua Tärkeitten kanssa. Ja turistien.

Kertoi vilttiketjun olevan puolustuksen viimeinen linja, että näkymättömissä ja näkyvissä pelaa koko joukko aktiivipalveluksessa olevia ammattilaisia.

Vaikutelmassa oli että lyhytkin palvelu Towerissa olisi hyvä lisä konsulttitöitten pestitilanteessa.
Sveitsiläisillä lie sama tilanne.

Mites tuo sveitsien taktiikka, käsittääkseni maksoi heille Pavian taistelun 1525 kun linjat meni sekaisin?
Koska arkebuusituli oli tehokasta ja tarkkaa ja ratsuväkihyökkäys ei pehmentänyt landsknechtien syviä neliöitä kuten piti.. ja oli siinä kai muutakin sählinkiä. Linjat hajos ja sakemannit hakkas rivit hajalle ja pakosalle.
Ranskan kuningaskin jäi siinä sitte vangiksi.

Vaikutti kai yleiseurooppalaiseen taktiikkaan juurikin tuon aseitten yhteisvaikutuskäytön kannnalta.
Olen käsityksessä että sveitsiläisten rynnäkkömieltymys pysyi mukana lähinnä perinnerasitteella?

No eipä löytynyt esimerkkejä "maailman arvostetuimmista turva-alan tehtävistä" tai miesten erityisosaamisista.
Tai työllistymisistä.

Aika stabiilia hommaa tuntuu olevan ja pääpaino suunnittelulla.
Niinkuin pönöttäjien suojaajilla aina.

Uusi tieto.
Kiitos.
Lähteitä jos sais, työllistyvätkö sällit mihin?

No sepä's oli tehokasta!
Liekö tuo toteutunut kuinka?
Sillä valtavasti on kuvauksia kuinka eri aikakausien armeijakunnat ovat riehaantuneet ryöstölle siihenmittaan että ovat olleet kontrolloimattomia, toisin sanoen ilmikapinassa.

Jopa viimeisen isonrähinän sakemannit päätyivät omiin ratkaisuihinsa, kuten myös liittoutuneitten opportunistit. Joskus jopa yhteistuumin, väitetään.

Tosta sveitsläiskaartista..
Ovathan he hyvämaineisia mutta kyllä he ovat vellinkeittäjiä näitten veikkojen rinnalla:

Olikos legioonalla jotain pankkitoimintaa, ja kuinka vanha pankkitoiminta yleensä on?
Mä muistan kylmiltäni ekamaininnat vasta jostain 1500-luvun tietämiltä..

Mutta jos ajattelee että sällit pääsee hyvälle ryöstölle, niin jokin systeemi varmasti oli johonka paitsi tallettaa hankittu pätäkkä, myös muuttaa hankittu saalis rahaksi?
Juutalaisillehan tätä roolia on kaiketi tarjottu, sotajoukkoja olisi seurannut kauppiaitten asiamiehet tavaraa rahaksi vaihtamassa.

Mutta tuskin vielä Rooman aikaan.

Rooma legioonastahan nyt on enimmin kyse?

Hyvä pointti tuo liksamotivaatio, mikä oli legioonan maksuperuste?
Kuka sai vähiten ja kuka eniten?

Mulla kun on elänyt se ryöstömahdollisuus ikäänkuin suurimpina selitteenä motivaatiolle.

Josta tulee mieleen että millähän niitä norsukuskeja motivoitiin?

Eikös niitä norsuja kepillä ohjasteta? Jo pelkästään se seikka lie teki kuskista primäärimaalin jousimiehille, ei ole varmaankaan harvassa ne sällit jotka katsoi paremmaksi kopauttaa fantilta rangan poikki ja evakuoitua niinkauan kuin se oli mahdollista. Osaavan jousi on tarkka ja kuskin asema kyllä ikävän suojaton.

Pakko olettaa että kyseisten taistelujoukkojen kuri oli varsin armoton ja sanktiot jykeviä.

On ne ollu mellakoita..
Tuolla pillastuvia norsuja, täällä palavia sikoja kiljuen säntäilemässä, jouset laulaa, keihäät lentelee ja miehet karjuu.. pidä siinä sitte paikkaasi muodostelmassa ja sörki vihuja raskaan kilven takaa.
Vielä jos vastassa on samankaltasesti varustautuneita "roomalaisia"..
Jos rivit hajoaa niin kaaos on valmis.

Mahtokohan sällit leikellä palasia mässyksi pystyyngrillatuista sioista?
Nam.

Ja niin taas tussahti yksi keskustelu omaksi aiheekseen jakamiseen.

Historiasta, törmäsin väitteeseen että Hannibalin sotanorsut olisivat olleet jotain pienehköä rotua, nyt jo sukupuuttoon kuollutta.
Mahtaakohan olla kuinka paikkansapitävää?

Olen aina ihmetellyt niitä Julius Caesarin kirvesmiehiä jotka kävi Scipion norsuja vastaan näitten jalat maaleinaan (46 eaa).
Kovia sällejä, varsinkin kun ne Gallica-legioonan taistelijat olivat värvättyjä.
Aika kammo tilanne koettaa kaataa norsua kirveellä samalla kun taisteluuntottuneet vihut touhaa lähietäisyydessä.

Onpas urpo tapaus.
Sääliksi käy osumaa ottanut, vekki nenässä ei ole yhtään niin dramatique kuin muilla osin naamaa.

Mä olen nähnyt vastaavan mutta se oli hojonäytöksessä, karatesankari sähtäs katanalla assistentin vattanpäälle asennettua omenaa ja osu ohi.
Auts.
Se hojonäytösten kootut kolhiintumiset vois olla oma aiheensa sekin. Näin tää polveilevuus pelaa.

Mitä tohon ylipitkänmatkan kiväärituleen/buurisotaan tulee..
Muistaisin että yhteislaukauksia ois kokeiltu ja tulokset kevyiksi havaittu.
Ja kun kyse oli käytännön miehistä, asettivat muutaman osaavan kevirimiehen katteleen brittien rutiineja ja tuikkaan aika-ajoin luodin lentoon.
Tässäkään tehokkuus kaatuneina/osumaa ottaneina ei ollut suuri mutta lisäsi stressiä, kun ei vedenhjakureissulla ikinä tiennyt milloin osuu lähelle tai piruvie kohdalle.

Käsittääkseni sama varuillaanolon painolasti on yhäkäytössä esim koreoitten rajalla ja Gitmossakin ennen lientymistä.
Ja tasan varmasti muuallakin.
Häirintää.

Afganistanissa taasen se responssi järeillä sniperkivääreillä on kai toiminut ihan mukavasti?
Siksi kai (mm) ne niitä Barretteja mukana laahaa?

Mun käsittääkseni buurien sodankäynti oli nimenomaan tiedustele-iske-karkaa.
Joustavaa ja varsin maastoa hyväksikäyttävää, kaskun buurit pelas omassa maassaan ja olivat tottuneita aseenkäyttäjiä.
Ahtaasti tulkiten eivät sotilaita ensinkään. Taistelijoita kyllä.

Brittien jalkaväkitaktiikka oli kaiketi juu edelleen aikas jäykkää, vaikka ois luullut jo amerikanbileitten opettaneen jotain.
Siksipä morhokorvat turvautuivat varsin mieltäkääntäviin toimenpiteisiin.

Mä kerran juttelin asiasta, muina juttelijoina oli mariinitaustainen jenkki ja paksuniskabuuri.
Jätkille tuli kinaa kekä on keksinyt tarkka-ammunta-taktiikan, jota amerikkalaiset folkloressaan kovin omii.
Meni melkein painiksi mutta mariini päätti retreat to fight another day, buurin niska kun tosiaan oli ku lentokenttä. Iso jätkä ja liikku kepeästi.
Vaikkei mariinikaan pieni ollut.

Kauasampumisessa tulee ottaa huomioon niin pirun monta juttua ettei tosikaan.. kyseisen luodin käytös tuulen ja ilmankosteuden suhteen, tosiaan se lentoaika suhteessa maaliin, jopa maapallon pyörimisliike tietääkseni. Ja muuta.
Melkoista salatiedettä.

Tykistössä se kai meni käytännöstä-periaatteeseen. Eli tykkimestarit kerto havaintojaan ja niistä sitte vedeltiin päätelmiä.
Oikeasti se meni kenttäkäytössä kai siten että ensin ammuttiin hakulaukaukset ja sitte ladattiin putket ja tulta munille.
Laivakäytössä mukana oli juurikin rytmi, kun se vyöryvä yhteisfläätäisy piti ajoittaa aallonharjalle.

Niin, ja vahvana tekijänä oli ja on yhä ruudin laatu.
Joka optimisti on tasalaatuista ja lennättää projektiilin melkolailla samoin kuin edellisen.
Tämähän ei ole nykyäänkään kiveenkirjoitettua, saati sitte opetteluvuosina.

Olen nähnyt pistoolinnäkösen vehkeen jossa piippu kiertyy ikäänkuin takaisin runkoon kiinni. Mustaruutipeli.
Opas kertoi että vekotin oli ruuti-mittari, osoitti mihin ruutinäyte annostellaan ja sivussa olevan asteikkomittarin.

Tarinankerronnassa tykistöupseerit ovat traditionaalisesti olleet tekniikkaa haldaavia älyveikkoja.
Kai sekin jotain kertoo.

sinappi kirjoitti: ↑tammi 5, 2019, 12.16

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑joulu 19, 2018, 02.33 Juu, muistaakseni buurisodassa eteläafrikkalaiset ampu häirintää just tollain näennäisen summittaisesti. Vaistolla ja aina osu lähelle.

Siinä pitää olla jo ampumisentajua kun käyttää kivääriä epäsuoraan tuleen.
Noilla sälleillä ei sitä tai muuta (ase)tajua juuri ole, tuolapäinhän on se bilemäinen joukkoilmaan-ammuskelu yleistä.

Noinkohan ihan vaistolla ampuivat, kun oli käytössä kivääreitä, joissa oli tähtäimet 2000 metriin. Tuohon aikaan kai vielä jossain armeijoissa ammuttiin yhteislaukauksilla häirintätulta tuollaisten järjettömien etäisyyksien päähän.

No tämä oli uutta tietoa.
Toki buureilla oli moderneja Lee-Enfieldejäkin käytössään mutta avotähtäimillä kahteen kilsaan..
Aikamoista.
Yhteislaukauksista olen lukenut mainintoja, mutta enimmin paraabeliratoja kai käyttivät kokeneet puskamiehet, pitivät brittejä tulen alla ja olivat epämiellyttävän tarkkoja.
Sen mitä minä kaarirata-oppia saanut olen niin yhtä paljon se oli perstuntumaa kuin tähtäinmatikkaa.

Mutta matemaattisesti hahmottava varmaan on varmempi kaukolaukojakin.