Kyllä!
Flow on aivan upeaa ja tuo.. keskittäminen, siis liikken pysäytys ja teeman jatkaminen on mestarillista.

Kiitos.
Nätti pikku pirulainen.

Minä käytän termiä tihentyminen.

Tottakai oikeissa tilanteissa mutta toki myös kiristämisen mahdollistavassa treenimetodeissa.
Kun valmistaudutaan oikeaan toimintaan, oleminen käy raskaammaksi mutta myös kepeämmäksi, räjähdysvalmiiksi. Jotenkin synkän iloisesti.
Kun vedetään liikkuvat taakse, ei vielä näkyvän fyysisesti mutta mentaalisesti.. toki se näkyy myös olemassa, oikeat osaajat ovat jumalattoman vaarallisen oloisia liikkumattomuudessaankin. Ja etenkin siinä.

Eli se juttu mitä karatessa treenataan aina kun ei treenata moovsseja.
Kun opitaan olemaan liikkumatta mutta täynnä räjähdystä.

Nojee, teknisesti kyllä.
Sillä mennään mihin pystyy.

Fyysisesti jumpaten se rimpuilu voi pelittää vaikka vaan itsepetoksella melko pitkäänkin.
Muttasitte ku pitis oikeesti selviytyä turpaansaamattomana.. se onki eripeli.

Siinä tulee mukaan taktinen osaaminen ja kontrolli, niin tilanteen kuin käytetyn tekniikankin suhteen.

Äijä eli isäukkoni pudotti niillä osaavilla koukuillaan kaksi ammattitorpedoa tontillaan..
72-vuotiaana.
Tarina on se että olin tuolloin jo lunastanut tämän lapsuuskotini mutta bunkkasin vanhempieni luona tossa lähellä odottelemassa vuokralaisten poismuuttoa.
Talojen välissä on ammattiroisto Hannun asujain, jokahannu oli ongelmissa. Saanu hakkaajat peräänsä.
Juoksi Äijän tontille apua-huutaen.. huusi vaan Äijän mielestä väärää Aittomäkeä eli mua.
Äijä närkästy ja päätti niinku näyttää että vielä paukkuu.

Pelas ittensä lähelle sällejä vanhuuttaan korostaen ja kuuroa teeskennellen, kun sai roistot etäisyydelle niin kaksi koukkua riitti.
Jätkät nitkahti tonttiin, Äijä vielä v*ttumaisuuksissaan tyhjensi taskunsa ja kaiketi tienas ihan hyvin.
Ilmaseks ei tapella.

En ollu tontilla tuolloin mutta kävin myöh asianosaisille kertomassa että jos kekä aikookaan jotain kohdentaa Äijään niin.

Jos sidotaan sinänsä joutavaa muistelua tarintaa topicciin niin Dk Yoo'n metodi koskettanee kenentahansa treenajan elonkaarta pitemmällä kontaktipinnalla kuin monikaan muu treenikokonaisuus.
Noita juttuja kun voinee toteuttaa vanhempanakin, kai?

Phuu.

Eikös sällit ole katellu Totuutta eli Rockyja?

You know all there is to know about fighting, so there's no sense us going down that same old road again. To beat this guy, you need speed - you don't have it. And your knees can't take the pounding, so hard running is out. And you got arthritis in your neck, and you've got calcium deposits on most of your joints, so sparring is out.

So, what we'll be calling on is good ol' fashion blunt force trauma. Horsepower. Heavy-duty, cast-iron, piledriving punches that will have to hurt so much they'll rattle his ancestors. Every time you hit him with a shot, it's gotta feel like he tried kissing the express train. Yeah! Let's start building some hurtin' bombs!

Olen huomannut että käsinopeutta voi pitää yllä mutta kyllä se vaaka kallistuu sinne kellotukseen ja tuhomässeihin.
Se testotason lasku on vaikuttanut myös emootioihin, se tilannetyyneys ja -lukeminen nojautuu opittuihin, kroppa tekee luontojaan sen minkä voi.
Kipparikalle-koukut ja raakaslämmit pelittää.

Mulla ois idea tohon pomppuun kenties, olisin samaa mieltä että se ei ole niinkään etäisyyskalu vaan tekninen tai itseasiassa kineettinen detalji, esijännitys/vastavoima-akselilla.

Eli sillä pienellä liikkeellä saadaan tällistä kimmoisampi, hiukkasen terävämpi, räjähtävämpi.
Etenkin kun mestari ajoittaa sen alastulon osumakohtaan. Kuten aiemmin jo kertoilin, ankkuroi kropan tonttiin impaktihetkellä.
Lisää todella mukavasti unihiekkkakertoimia, kaskun jos se ankkurinpudotus on myöhässä (usein on, huipuillakin) saattaa vastavoimaa tönäyttää lyöjää poispäin kohteesta = syödä pusun tehoja.

Tämä nyt tietenkin saattaa olla omia haahuilujani, koska kiai, karate, kime.
Koska DK ei kiristä lyöntinsä loppua, käsi pysyy löysänä koko ajan.
Joka mulle näyttäytyy virheenä, kovin yleisenä virheenä.

Termi jota itse käytän on kivien heittely. Olen huomannut toimivaksi ja niinpä kiikarointini nojaa vahvuuksiksi hahmottamiini.
Sellaisenaan tuo löysäkäsi-sivalle näyttäytyy mulle treeniliikkeenä, ei varsinaisena todeksitarkoitettuna hyökkäyksenä.
Hämäyksenä.
Kaskun olen istuttanut sällejä jabilla silmäin väliin. Tai tööteriin.

Noitten oppilaitten ojennukset vois ihan huoletta ottaa poskipäähänsä jotta pääsis mätkäseen paluupostiin yläkoukun mallia tuhomässi.

Mutta nää on mun rajoituksieni kautta hahmotettua tarintaa vain.

Mä olen lyönyt nelivuotiaana usuttelevalta aikamieheltä nokan poikki tolla heittolyönnillä.
Olin jo saanut neuvoja ja esimerkkejä ja treenannutkin ja kun Erkki tuli siihen naamailemaan ja uhittelemaan ja haisemaan pahalta ni sai mitä tilas.
Ja perkeleesti käkätystä muilta sukulaisilta.

Saattava lyönti on osaamattomalla livetilanteessa sellanen tupla-tai-kuitti-yritelmä, jos osuu niin varmaan tuntuu. Jos hudittaa niin kohta kaduttaa.
Noista videoista.. ensimmäisessä oli pointtinsa, se matsiasento/asenne tulee tosiaan olla sellanen että tällejä kykee myös ottamaan. Koska niitä tulee.
Mutta se raajajuttu/mitsi. Asiayhteydestä irrottaminen ei pelitä kuin lajisokeuden esimerkkinä.
On tyylejä ja taktiikoita joissa valmistavat tekniikat kohdistuvat juurikin raajoihin, vastahyökkäyksenomaisesti.
Pitkäraajaiset, suureen liikenopeuteen pystyvät ovat näissä varsin piruja, hakematta tulee mieleen Bruce Lee.

Hartsell mulle opetti niitä raajatälli-drillejä jotka päättyvät fightstopperiin, perustuvat juuri liikenopeuteen ja anatomian tuntemukseen.
Joita DK Y mielestäni demosi.
Mäolen niissä korkeintaan keskinkertainen, raskastyylinen ja.. no.. karateka.
Mutta jotkut spittaa niitä sarjoja niin että maailma heiluu vaikkei vielä päässä koppeja olekaan.

Parintuuman lyönneistä ei veikoilla ollut mitään otetta, ei se noin mene.
Mä olen onnistunut jopa kakkattamisessa kys tällillä.
Se oli ihanata.
Ja monityyppi on katkennut, kapakkanyrkkeilyn hienouksia.

Anteeksi ensimmäisen persoonan esimerkeistä, ois varmaan kivampi hahmottaa fyssankaavojen kautta.
Muttaku mää oon niinku ollu.

Todentotta tuo on repivän hauskaa että vastauksena voimatälliin esimerkiksi tarjotaan tivolipallon täräyttämistä heittolyönnillä.

Heittolyönniksi tota aikoinaan kutsuttiin, kun tuo kropankäyttö tosiaan on linkomainen. Muistuttaa minusta enemmän keihäänheittäjän räjähdystä kuin pallottajan, kaskun keihäs lähtee korvalta. Kyllä tohtori(smies) tietää.

Keihäsjussit lyö kamalan kovaa.. mutta kuulantyöntäjät tarkemmin ja kamppailullisemmin.
Kun sen liikkeen voi jatkaa vaikka seuraavaan lyöntiin (vasempaan koukkuun).
Keihäsveikot kaatuilee vetoihinsa, ja niin tekee myös tuhomässitäräyttäjät, etenkin osuttuaan ohi.

Mutta hyvinhän tuop mässäs.

Noitten videoitten perusteella tämämies on varsin hyvä vetäjä myös, seminaariin osallistujien ruumiinkieli on sensorttista.
Näyttäis olevan miellyttäväkäytöksinen tapaus kyllä. Indikoisi hyvä ja mehevää tunnelmanluojaa, joita lopultakin on aikas vähän.
Heijastaa usein lajikulttuuria, ei toki aina.

Tunnistan muuten tuon Eizein tarpeen saada seminaarilta tuliaisia, vahvimmillaan niillä jotka on aktiivisia vetäjiä ja menevät seminaareille karkkia hakemaan. Se ei ole milläänlailla pahajuttu mutta asentaa pihkaa suksenpohjaan.
Mä aina ikäänkuin vastustin tota mielenliikettä ja koetin olla välineellistämättä oppeja mitenkään. Matkin vain.
Tottakai tuliaisiksi tuli aina paitsi tekniikkaa, myös didaktiikkaa. Kikkoja rakentaa treeni.

Veitsenkäyttö oli clipeissä aika yleismalkaista, mutta selkeästi näki että se vastustajan/kohteen reaktiivisuus otettiin huomioon.
Tämä taas tarkoittaisi että eksaktit tekniikat ovat kyllä hallussa ja nuo poiminnat liikeperiaatteitten esittelyjä.

Tuo myötääminen iskujen vastaanotossa on itselleni MI, mission impossible.
Mä en vaan osaa ja osa minussa koettaa vakuuttaa että koska en saa toimimaan niin eihän se silloin toimi.
Virheellinen malli josta tuntee tyhmän jätkän.

Mitä haluaisin nähdä on tämän mestarin käyttävän raskaita massiivivetoja, se on taito sinänsä.
Oli siellä pari lyöntiä ja yksi alapotku mitsiin, mutta..

Aika huimaan käsinopeuteen mies pystyy kyllä.

Pitänee yhtyä kuoroon.
Hämmästyttävän taitava mestari, silkka vaivattomuus ja timanttinen ajoitus on melkomoista.

Aluksi olin että jaaha, vanha kikkakakkonen jäätyneilä tönkköavustajilla ja täysvauhtivedoilla.
Mutta sitte kekkasin näkömuistin perusteella että toltahan se osaavalla näyttää, kun vastustaja näyttää vaan alistuvan tekniikkaan.
Tämän miehen ajoitus ja kropankäyttö on verratonta, hän kykenee todella iskemään juurisilloin milloin.

Nuo esimerkit painottui toki hyökkäyksen vastaanottoon mutta sellasta se on.
Minä arvioisin että ajoitus on hiottu kamppailupelien ja fyysisen urheilun kombolla, kokoajan kuitenkin pitäen näkyvissä traditiometodien maaleja.
Eli juuri se sisältö(järjestys) jota olen yrittänyt tässä vuosikausia piipittää.

Kropankäytöstä ja ajoituksesta tulee todella mieleen systema..
Mutta itselleni vielä enemmän Kalle Valkonen ja oppilaansa.
Uskallan avata sen matopurkin koska tuossa tekemisessä on niin kovin sama soundi.
Jo pelkän nollanyrkin käytössä.

Yrittäkää vastustaa loanheittokutinaa, kiitos.

Mikä minulla pisti silmään on mestarin vaivaton ankkuroituminen aina impaktihetkellä, joka tälli lähti lattiasta asti ja vaihtui taas perhosenkevyeksi olemaksi. Ki virtaa paremmin kuin oikeestaan kellään.
Helevatan monta tuttua poimintaa, ne parinsentin lyönnit pisti itkettään. Tota mä olen tavoitellut.

Kiitos linkistä ja vinkistä.