Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 3 tulosta

Kari Aittomäki
heinä 21, 2018, 01.56
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä
Vastaukset: 33
Luettu: 4840

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

Merkitysoppi voi olla vänkää, mutta pitäisin parempana jos aihe sidottaisiin kamppailujuttujen opetteluun tai sitten vaikka siihen opettamiseen.
Didaktiikka on varmasti vänkää sekin.

Mun mielestä hyvä nyrkkisääntö on se että puhuminen vie treeniaikaa. Info pitää olla senverran rok että se toimii niinku vanhanaikanen junanvessa, kertapolkasu ja mäskit on kiskoilla.
Seminaaritilanne on eriasia toki.

Toki tuo mainittu kikkailu ja pelaaminen puolustaa paikkaansa, motorisia malleja tulisikin koko ajan haastaa ja koeponnistaa.
Se vaan ei saisi mielestäni (myöskään) ohittaa sitä pihviä, perusosaamisen hakkaamista.
Lisukkeet kun on vain lisukkeita.
Kari Aittomäki
heinä 18, 2018, 02.34
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä
Vastaukset: 33
Luettu: 4840

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

Omaksumisessa itseopetuksen kautta lie tärkein liima ankara motiivi.
Tämä antanee treenaajan/opettelijan sisäiselle mallille kurotustyökaluja, kurottelevia ottimia tiedon hippusillekin. Joita tulee poimittua sieltä täältä.
Vähäkin välineellistäminen muovaa kitkaa oppimistapahtumaan ja -rakenteisiin?

Jos joku on sitämieltä että enhän mä näitä katoja mihinkään niinku tarvi mutta opetellaan nyt että vyö tummenis..
Oppiminen jää hyvin pinnalliseksi. Muistijälkiä ei jää.
Kun joku toinen kelaa että samaisten katojen treenaaminen on hyödyllistä koska joku yliyliyliveikkonen saattaa saapua ja selittää jutun järkeenkäyväksi.. Hänkin kasaa esteitä omaksunnalle, ehdollistaa infon tietoisuudelle, harkintoihin ja malleihin perustuvaan suoritustapaan.
Niihin salakuoppamaisiin sankaritarinoihin joissa suunnitelmabee-koska-MrMurphy jää aivan liian vähälle kiikaroinnille.
Muistijälkiä jää mutta nojautuvat tietoiseen havainto/suunnitelma/toiminta-mallintamiseen ja ovat.. kankeita.

Mutta se joka treenaa (minun maailmassani) oikeesti.. ei kyseenalaista, ei ihmettele, ei järkiperäistä.
Luukuttaa vaan menemään. Hakkaa kitaraa/ hakkaa kovempaa/ huda-hudaa..
Hänelle se metodin oppi putoaa sukkaan puhtaana, muodostuakseen vaistonvaraiseksi, reagoivaksi mukilointitaidoksi.
Osaksi omaa olemaa.

En viitsi kirjoittaa tätä varsinaiseen kataketjuun.
Kun kyse on kuitenkin oppimisesta.


Muistakaapa kertomuksia Musashista, joka luki vastustajien tekniikan kautta tyylien syvintä sisältöä.. ja omaksui kertafläätäisyllä.
Vaikka tarintaa onkin, lie tarkoitettu kuvaamaan oppimisen syvintä olemista?

Pikkujuttuna, itsellänikin tuo oppimisen kolmijaottelu aikoinaan opiskellessa kivesti kovin.
Kun ei se oikeesti niin mene.
Kari Aittomäki
heinä 15, 2018, 02.35
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä
Vastaukset: 33
Luettu: 4840

Oppiminen näkemällä, kuulemalla tai tekemällä

Tuo näkemys on viisautta silkkaa.

Vierastin hetkenverran tätä ketjua kaskun se painopiste kääntyi sinne opettajana olemisen ja itseäni kiinnosti ja kiinnostaa yhä enemmänkin oppiminen.

Tajusin muuten tossa lukiessani että olen ohjaajana toimiessani koettanut tiedostamatta pitää viisareita herkkinä ja "opettaa" sitenkuten kohde tuntuu hyrisevän. Jotkut askel askeleelta, jotkut ongelmanratkaisun kautta, jotkut paljon puhuen, joillekuille pienesti näyttäen, joillekuille vain vihjaten.
Silloin kun kontakti on syntynyt ja se nuorempi tiedonetsijä on sopivanoloinen, olen tyypillisesti antanut vain eri vinkkejä, variantteja, vaihtoehtoja hahmottamiseen asti. Teknisiä yksityiskohtia, taktisia variantteja.

Tähän liittyy vahvasti se vaihe kun vein lupaavan kompetentteja sällejä tosipaikkoihin ja ohjeistin ja annoin tehdä, selvittää se kulloinenkin ongelma.
Jälkipurku kuului asiaan ja oli aina hedelmällistä, molempiin suuntiin. Ikäänkuin teknistä tutkimustyötä.

Opettelijan asemassa olen aina ollut kritiikitön, tosin vierastan pitkiä puheita. Koska niissä tosiaan on omaksumisraja, eli pirusti menee ohim jää tajuamatta. Ja treeniaikaa palaa pälättelyyn, "tietoisuuden" korostamiseen. Joka on rakennuspalikkana heikohko.
Parempi luukuttaa menemään, tehdä ja syväomaksua se tekemisen kadenssi, rytmi ja soundi.
Aina sieltä jotain jää.
Itseasiassa tosin harmittaa se että silloin aktiiviaikana treenasin kenties liikaa väsyneenä, tekeminen hukutti infon tai ainakin infoa.

Nähdäkseni tässä keskustelussa on myös havaittavissa toimintamotiivit, liikuntabisneksen omaksumishoukuttimet ovat erisävyisiä kuin detaljipainotteinen perinnemetodi ja molemmat ovat eri karsinassa myllytysfanaatikkojen ohjeistautumisen kanssa.
Vaikka viimeksimainittua kiikarointia ei ketjussa edustettuna olekan.