Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 1 tuloksen

Kari Aittomäki
joulu 26, 2017, 02.04
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Väkivaltaiset joulumuistot
Vastaukset: 6
Luettu: 1097

Väkivaltaiset joulumuistot

Pahaa tekstiä.
Otan osaa, vaikka mitä se hyödyttää. Totakohtaa sielussa ei paikata millään konstilla.

Äijä ei ollut väkivaltainen kotiinpäin vaikka lännenkännejä vetelikin ja saatto paikkoja rikkoakin.
Mä sille sanoinkin silloin kun dementia alko rappeuttaa käytöstään.. että siedän myös väkivaltaisuudet koska kasvukaarensa oli ruma. Enkä koskaan muuta kuin painoin tättärin tonttiin. Ja kyllä se sen tajus, koska oli pidättäytynyt fyysisestä väkivallasta perhettään kohtaan.
Kyllä se aina ikäänkuin havahtui siitä olemansa käänteilystä, rauhottui.
Tajusi että vaan toppuuttelen, kuten hän itse oli toppuutellut enoaan, iso-enoani. Kauheaa Topia, kaukopartiomiestä.
Vaikka olihan siinä pitelemistä, voimakas miesi oli isäni. Taitavakin.
72-vuotiaana pudotti kaksi ammattitorpedoa pihamaallaan.
Siinä sitä on tavoitetta.

Joulu oli sellanen "nyt-syyään"-mättö. Seesteistä.

Ne loppuaikojen puukollahuitomiset oli degeneraatiota. Ikävää mutta hallittavissa.
Joista en hoitsuille ja muille viranomaisneideille tai edes sisarille vihjaissutkaan, pakkohoito raskaine lääkityksineen on ehdoton no-go.
Kuten oli kaksoisveljensä kohtalo.
Joten vaan.. haldasin.

Rumuus on raskas kohdattava.