Jopas on.
Taitaa mimmi hiukan leijua. Kun kosijoista toinen on lauroos ja toinen rauroos.
Aikamoista kyllä, vaikka kaiketi naisista tapellaan yhtä innokkaasti kuin aina.
Muttei ehkä noin seremoniallisesti, tuossa on jopa jotain repaleista kauneutta olevinaan.

Huomionarvoista tuossa taitaa olla se teräpeitteen kömpelyys ja jalkatyön korostaminen.. joka joraaminen on kuitenkin hyvin puujalkaista.
Eli.. nuosällit ei osaa tapella. Kömpelöä on, niinku se miltei aina on.

Mulla ei ole puukko vs puukko kokemusta kuin kerrallisesti, vaikka puukko on monasti yhtälössä tekijänä ollut.
Mutta silläkertaa vastus oli pahamaineinen laitosveikkonen joka sittemmin lähtikin rassauksista lusimaan ja tappo ittensä.. ei suuri menetys.

Näytteli terää likkakaverilleni paarissa (jossa Sonja oli töissä) ja uhkaili.. likka soitti mulle ja minä päristin heroottisesti paikalle.
Revin jätkän takapihalle ja käskin vetää terän esiin ja vedin omani.. En Enolaa vaan surkean perhosveitsen, klak-klak-klak.
Matsi.. rotta ei saanut edes liikuttua, täysin sahapukki. Puukkonsa oli eloton ja moovvsit summittaisia.
Mä kykenin tuolloin nelikymppisenä joraamaan hyvin ja pikkuvekin napauttaminen ei ollut konstieikämikään.

Johtopäätös, puukkoduelissa kevyet jalat on vahva osatekijä lopputulemassa.
Kolme kiaita räjähtävyydelle.

Aika nopeasti meni, ilmeisesti keuhko-osumasta.
Molemmat liikku joustavasti, tosin jossen väärin nähnyt niin terä oli vasaotteessa?

Aika viileästi suhtautu kanssakolombiaanit. Ehkä ne on tottuneet.

Niin, varmaankin.
Mä en vastannut tähän aiemmin kun olen katsonut parhaaksi olla osallistumatta näihin veitsijuttuihin liikaa.

Junki-sanaa olen tappeluskontekstissa kuullut käytettävän toissijaisesta veitsestä, siis ikäänkuin jostainnapatusta astalosta jota käytetään nopeassa tilanteessa. On myös verbijohdannainen, eräs puolimustalainen oli kerran napannut viilan ja raapinut sillä.
- Se junkas viilalla.
Tuskin tarkoittaa viiltelyä, vaikka mustalaisten veitsenpyöritys perustuukin enimmin viiltelyyn. Muka.
Se matsi jonka pääsin näkemään sänkiäinen-iällä oli vanhankoulun joraus, yläkropat paljaina ja jätkät kiinni toisissaan jollakin puolitoistametrisellä nauhalla. Ja vaikka ne huito kovasti niin kyllä ne tökkikin.
Äijän ja setieni puukonkäyttö oli paljon tarkempaa, hyvänä esimerkkinä se kertomani otsanahan viilto/nahan silmille kiskaisu, kun vastassa oli maineikas nagaaninkantaja. Nelivuotiaalle se oli jotain.. melkoista.

Mulla on kokemusta puukoista tilanteissa mutta vain yksi puukko vs puukko joraus. Ja senki alotin itse. Olen kertonut.
Noista videoista tulee vaan mieleen kuinka tärkeää se jalkatyö onkaan.. mullakin oli aina etulyöntiasema kas kun olin hyvin kevytjalkainen. Karatetaustalla, jonka takia se venäläismatsailu olikin mukavanoloista seurattavaa. Kiukkari+pistematsi+tanto. Erittäin bueno.
Oikeissa tilanteissa se alusta on kuitenkin huomattavan tärkeä tekijä..
Olen miettinyt että A. Dumasin maailman muskettisoturit varmaan treenasivat liikkumista yhtä paljon kuin varsinaista terätökkimistä.
On muuten yksi lempitarnoistani. Hyviä tyyppejä. Hähhähää.