kiitos tiedosta.

Sillä onko McGregorin kertoma totta tai tarua ei ole yhtäänmitään merkitystä, vain sillä että hän tarinaa kertoo.
Eli kovataustaisuudella on kuin onkin markkina-arvoa.
Joka tarkoittaa että ristoreipas-maailma on yhtä feikki ellei enemmänkin, koska kohdistuu yhtäpaljon omaan konttoriin kuin.

Totta, rikollisiakin pelotta uhmaava urheilunyrkkisankari on jopa klisee ja kuuluu ammattibokrailijoitten perusimagoon jo vuodesta kaasuvalo. So what?
Maine on aina merkinnyt ja tulee merkitsemään.
Itseasiassa Rocky Marciano osasi jengata tuonkin stereotypian edukseen, vain juttelemalla suunsoittajan rauhalliseksi.
- On se todellinen urheilija ja Mestari.

Sinänsä hyvä että Connor McG tuli puheeksi, topicin takia.
Koska tänään tehdään historiaa kun vapaaottelija pääsee todella ottelemaan todellista mestaria vastaan.
Saa nähdä mitä se tulee merkitsemään lajille.
Ainakin lopullista urheilustatusta.

No mutta tuopas oli Lasselta hyvä huomio että kenties nämä levottomat sällit hakeutuvat matsikuvioon juuri sitä levottomuuttaan, kaskun kadulla ei pääse uhmaamaan niinku ennen ja kehäpelit on laillisiakin.
Ja treenaaminen oikeasti kehtittää. Muutaki ku fysiikkaa.

Epäilemättä maailma on muuttunut, vaan onko sittenkään.. en minä muista että koskaan ois ollu näinpaljo ääliöitten kokoontumisajoja, vieläpä siten että vastapuolet hakeutuvat toisiaan kohti ja hyviä neuvoja kiljutaan puolin ja toisin.
Ihan futiksenkin merkeissä, saati sitten maailmantilanteen heijastumana. Tänäänkin.

Eli kuvittelis että tarvetta myllytyksen tietotaidolle on.
Faction fightingia en tiedä systemaattisesti treenatun, näillä mustahupuilla setieto tulee ulkomaan aktiiveilta.
Vaikka se mitä minä olen näitä anarkopuolen veikkoja tavannut niin eivät kyllä ole varsinaisesti mukilointipoikia.
Ulkomailla heitä liikkuu ja osa on hyvinkin pahoja niskoja, muutama jäähdyttelee sopimussotilas-hommistansa..

Missäsmäärin muuten realitylajit kohtaa matsijuttuja? Hybridiseuroja ei taida olla mutta Heracleksen eturivin sälleillä on vahvasti kehäkokemusta. Kenttäkokemusta myös.
Onko nykyaktiiveissa yhtään tapausta jossa ip-painotteilla treeniin hakeutunut ois innostunut kilpaskabaamisesta.
Mun aikana se saatto liukua kumpaansuuntaan hyvänsä.

Hyvää juttua.

lisäys.
Kattelin tossa just Conor McGregorista kertovan dokkarin, ja hän kertoi siirtyneensä futiksesta bokrailuun nimenomaan sentakia että pärjäis kovilla kotikaduilla.
Ehkä hänon sitte jonkinlainen poikkeus?

Okei, nykyään siis treenehin hakeudutaan urheilu-ura mielessä ja hankkimaan kavereita, niinkö?
Maalina se joku huippu, jonka kaltaiseksi tahdotaan?
- Tollanen setä tahtoisin olla.

?

Epäilemättä näin on, nykypolvet OVAT fiksumpia kuin edelliset. Tupakki ja viina on vähentynyt ja käsittääkseni sporttirötöstelyt.. Mullakaan ei ole käynyt omppuvarkaita vuosiin.

Kuitenkin, on selvästi havaittavissa että kovanaamaileva ruumiinkieli on karannut ihan käsistä.
Tuijottelua & tuhinaa - ilmiöön törmää jo marketeissakin ja kapakat on aivan sietämättömiä.
Ja kun ne on vielä aivan sysipaskoja myllyttäjiä! Siis kertakaikkisen surkeita.
Vaikka treeniä selvästi oiski takana.

Onko tämä käytöskukka mallinnettu niistä punnitustilanne-poseerauksista vai mitä hä?
Vai oisko kyse vaan perisyntimäisestä testohurmasta jolle ei osata hakea osuvia kanavia?
Vai mistä?

Ja pliis modet, älkää katkasko ketjua omakseen, asioilla on tapana elää eikä keskustelut tee poikkeusta.
Se katkominen tukehduttaa lennon.

Totta. On erittäin paikkansapitävää että monipoika tahtoi matsikokemuksen jo potkunyrkkeilyn vahvoina aikoina.
Ja vapaaottelussa se elämysmatkailu miltei räjähti, oli oikeasti aika tarkkaa touhua kontrolloida matseja joissa kumpikaan ei osannut pelata vaan saatto tehdä aivan mitä hyvänsä.

Luultavasti puhumme saman ilmiön eri näkökulmista.
Tai tarkasti ottaen minä puhun oman kieroutumani värittämänä.

Niin. Itseasiassa Waenerberg, Ruotsalainen olivat vielä puhtaasti kulta-ajan tuotteita, nousevaa polvea paitsi Waenerberg joka olisi varmasti noussut maailman kärkeen jollei selkä ois pätkähtänyt..
Kimi skabas jo 70-luvulla ja on käsittääkseni ainoa kamppailija jolla on SM-kisoja viideltä vuosikymmeneltä. (Keijo Mannilla saattaa olla samanverran, ainaki hän on paininut poikansa kanssa kisamatsin.)

Ja kyllä se taso ikävä kyllä tippui.
Tuosta -93 pronssijoukkuuesta senverran (oli muuten muistaakseni EM-kisat), minä itte kirjoitin haastattelut herroista ja kysyin, olisivatko mielestään kaataneet vuoden 1984 prossijoukkueen.
Sällit olivat sitämieltä että jo vain.
Jonka johdosta vanhat pie... herrat keräs riveistään joukkue-SM:iin allstars-ryhmän, joka kaatoi nuoremmat pelkällä luisella asenteella. Oli selvästi nähtävissä kuinka pisteleijat arasteli raskaastiveteleviä veteraaneja.
Tekivät vielä yhden comebackin 20 years after. Impossible is nothing.
Ja pärjäsivät yhä.

Lasse, sä et taida tuntea kadun varjoista puolta kovinpaljon? Se on toki hyvä asia.
Harrastaja-klangiiin ja volyymiin vaikuttaa katumaine todella vahvasti.
Esimerkiksi jujutsusta olisi tuskin kasvanut sellaista ilmiötä ilman Niinikedon urotekoja ja mainetta.
Kyse ei ole niinkään määrällisestä katumätöstä vaan mielikuvamarkkinoinnista. On se hurrrrja.
Harva sälli tulee treenaamaan tehdäkseen ego-tutkintaa, kyllä sieltä itsevarmuutta haetaan. Ja vertaisryhmää.

Andy kirjoitti:Absurdi ajatus että lajin maine kovana katutappelulajina olisi urheilussa joku etu. Ei todellakaan ole.

Ja karaten alamäki on kyllä huomattavasti pidemmän kehityksen tulos kuin muutaman kilpailijan lopettaminen vuonna 1986.

Todentotta absurdi väite. Onneksi kukaan ei ole sellaista väittänyt. Tai ehkä tarkoitat lajeja reippailuna?
Sekin on joutava väite. jota kukaan...
Tota toista juttua en viitsi edes kommentoida.

Andy kirjoitti: Kehitys on tietysti ihan luonnollista ja samalla tavoin kilpakaraten tason putoaminen 80-luvulta lähtien johtuu nimenomaan tämän hyvin rajoittuneen ihmismäärän siirtymisestä potku- ja thainyrkkeilyyn. Ja vapaaottelun tulo markkinoille vei viimeisetkin potentiaaliset huiput. Nyrkkeilyllä sama homma, vaikka sen taso on säilynyt paremmin kuin karatella.

Tämä ei ole ihan juurinoin.
Karaten taso putosi juu -86 ->, mutta syynä ei ollut potkunyrkkeily vaan vanhojen huippujen joukkolopettaminen niin Suomessa kuin ulkomailla.
Ennen tuota vuotta -86 SM-kisojen taso oli hirmuinen, maajoukkuejätkät pysty haastaan maailman huiput jotka oli vielä hirmuisempia.

Sukupolvenvaihdos vei pelistä koko vaarantunnun ja muutti homman peliksi.
Taso lussahti ja samoin harrastajamäärät, lahjakkaat eivät suuntautuneet mitenkään mainittavasti potkunyrkkeilyyn (vaikka minäkin tein osani siinä houkut-kuttelussa), thailla oli toki oma lentonsa.

Itseasiassa, tätä ei kai pitäis tuoda esille.. mutta potkunyrkkeily suosionnousun yhtenä esteenä oli käsittääkseni se katuranking.
Hypetys ja aktuaaliset teot eivät olleet balanssissa, liian moni nimikova teki virhearvioita ja veti joko liiallisesti tai otti pataansa. Maine jäi vajaaksi vaikka se hyvä olikin.
Mä olen kertonut siitä kun kadulle alko ilmestyä alapotkijoita jotka äimäs ku sika ei tippunutkaan.
Liianmoni tilanne meni niin että rähjäily jatkui kunnes tontille saapu joku karateisäntä ja luki madonluvut.
Se vaikutti treeneissä täysin selvästi, paljon tuli treeneihin näitä lahjakkaita jotka kyseli että "miteskunse däddänddää meni niinku.." Lisäksi se tietty kovanaamailu yhteisleireillä söi julkisuuskuvaa.

Tottakai asiaintila muuttui kun jätkien taso alko nousta ja mitaleita tippua myös nyrkkeilypuolelta.
Loistava lajihan potkis on ja tätä kirjoittaessa nousee elävästi mieleen miten kivaa se paukuttelu olikaan.

juu, Andy on jo julistanut ettei nämäjutut ketään kiinnosta mutta minusta se katumaine korreloi täysin selvästi siihen kuinka suuri talenttisaalis rysään ui.

Vasta vapaaottelu räjäytti pankin ja lisäsi myös hanskalajien nostetta.

minusta

No no. Eipäs nyt myttyillä.
Tarkoitus oli kuvata keskustelun arvolähtökohtia, ikäänkuin kuvailla vanhankoulun bokraajien perussoundia.

Väitteisiinhän en ole ottanut kovin voimakasta kantaa.

Andy, etkö tunnista tuota klangia?
Vanhan koulun bokraajat eivät pidä/pitäneet potkunyrkkeilijöitä minään.

Mä olen ittekin varovasti vihjaillut tohon suuntaan, "katuranking ei muuttunut".
Vanhat bokraajat oli/ovat mehukkaita tapauksia.
Itte Elis Ask suuttu kun eräsveikko otti ja potkaisi treeneissään sparrikaveriaan. Hyppäs kehään ja pötkäytti 35 vuotta nuoremman aktiivin.
Jukka Lindström (karateka, kv-huippujen haastaja) meni ja hoivaili pudotettua jotta Elis ei repis sälliä jaloilleen.

Se oli/on messevä maailma.

Tajuatko yhtään miltä tuntui kun sellanen kivikova ammattibokraaja/katujätkä esitteli mut kaverilleen:
"Tää on Aitto. Se vetää vaan silloin ku pitää."
Se oli nähnyt mut toiminnassa.

Sulla ei kait liene kontaktipintaa (vaikea uskoa) , mutta koeta silti.. hahmottaa, ettei sun maailmankuvasi ole ihan kiistaton.
Vaikka puhut parasti aivan samasta asiasta, rajaukset vain on erilaiset.

peace.

Otas nyt vähä etäisyyttä.
Vaikeatahan se on toisen ihmisen aivoituksia varmasti tulkita, mutta mun mielestä Rallen väitteissä on hyvä annos pirunkuria ja tahallista provokaatiota.
Onhan se selvä ettei tosissaan treenaavaa huippukunnossa olevaa kukaan tämän omassa pelissä kylmiltään kaada.
Mutta vähintään yhtä selvää on se että saleilla vatkaa sällejä joilla ois täydet palikat rakentaa sama, haastamiskykyinen kokonaisuus.
Niin on ollut aina.

Ralle vaan kutittelee konditionaalillaan tota sun isäntä-syndroomaa.
Ehkes noi sun ikärasisti-aivopierut on osasyynä härnäilyyn.

Vai oletko oikeasti lakaisemassa pöydältä +30:nen vuoden aktiivitoiminnan merkityksen salitoiminnan arviointioikeuksilta?
Tuskinpa se seurapeli viimeisen kahdeksan vuoden aikana on niin valtavasti muuttunut.

Älä ota hyökkäyksenä, olet kunnioitettavan tosikovalla työllä rakentanut uran laji-auktoriteettina.
Respektit, koska omat samansuuntaisuuteni ovat olleet lähinnä nakki-iskemiä.
Kunnianhimo on komiaa.

Mä en nyt ihan tajua taasenkaan.
Seuroissa pyörii lujasti sellaista sakkia joista kyllä ominaisuuksien puolesta olis huippua hätyyttelemään, mutta motiivin uupuessa pysyvät statuksessaan.
Senpä takia kilpa-lahjakkuudet ovat harvinaisia, ja senpä takia omana aktiiviaikanani koetin lanseerata mallia jossa koitokseen saavutaan ihan paineenharjoittelun nimissä. Menestyksellä ei ole niin väliä.
Ajatuksena oli tietysti paitsi oikeasti antaa se paineensietokokemus, myös herätellä niitä talentteja ja ainakin luoda kovatasoisempia sparrareita niille muutamille lataajille. Joita sitten kannustin hakemaan specsejä kilpailuun erikoistuneilta valmentajilta.
Mutta se on oma tarinani joka liittyy topicciin vain laidaltaan.

Taitaa se suurin ärsyynnys liittyä Rallen väitteeseen että thai/potku-nyrkkeilyn huipputaso ei ole kovin kummoinen?
En kyllä huomannut että missään olisi väitetty voimaharjoittelun vahvistavan kehäpeli-ominaisuuksia, ilman lajitreeniä siis.
Voimmailuun nyt kuuluu tietty uhontuntu ja testokäry, etenkin kun roinaaminen on pelissä.
Sentakia en tuon kopsuttelun postaamiseen näe oikein mitään pointtia?

Mä olen kertonutkin siitä kun eräs painitaustainen kilpavoimailija halusi kokeilla vapaamatsia ja tuli treenille. Vahva ja kerkeä mutta rytmiä ei ollut ja painonsiirto täysin hukassa. Asennekin oli mallia niskalenkki-rulaa.
Yritti vielä perkele sparrissa ottaa dominanssia niinku tuff-tuff-tosissaan, nappas mm kevyestä potkusta kopin (joka ärsyttää mua aika lailla) ja muuta. Hikeennyin vähä ja vedin pari hiukan miehekkäämpää lopetusta.
Se riitti sankarille matsailukokemukseksi ja osallistuminen peruuntu, samoin joku punttikisa. Kun jalka oli pipi.

Tarinan kertomus on että osaavan kohtaaminen voi toki toimia omantason määrittäjänä.
Kokemus saattaa kehittää, vaikka tää kyseinen painija kompensoi kokemansa siihen että projisoi minusta sadistisen tuhoajaihmisen jonka pelkkä katse halvannuttaa.
Jutusta oli myöhemmin ihan haittaa kun kävin kutittelemassa rauta-tuloksia ylös Ano Turtiaisen salilla.
Vaikka mä kuinka yritin kertoa että en todellakaan ole mikään huippu, että tuolla huipputasolla tuulee todella kylmästi ja että tarkoitukseni oli näyttää kokeilijalle jotta mihin pitää varautua.
Enhän mä edes täräyttänyt sitä kertaakaan.

Eli siis topicin mukaisesti, paremman kohtaaminen voi olla opettavainen kokema. Tai sitten ei.
Tuo vikavideon punttijätkä tuskin käy leijumaan kehäveikon vaarallisuudella.
Kokemuksen hyödystä en osaa sanoa mittään.

Hiukan outo keskustelu. Ja esillepano.
Tää "mestarin kohtaaminen" on senverran kaluttu luu ettei jaksa natustaa.

En myöskään aivan ymmärrä miksi Rallen talvista, ihan paikkansapitävää pointtia piti retostella niin aggressiivisesti?
Sehän on auringonvanha fakta että potentiaali on maailman hukatuin luonnonvara.
TOTTAKAI saleilta löytyy ja on aina löytynyt sällejä jotka voisivat tehotreenillä nostaa itsensä huipuntuntumaan.
Mutta kun ei ole sitä kunnianhimoa/kilpailuviettiä.

Tietyssä mielessä kuulun itsekin tähän ryhmään, jos mittariksi otetaan se Andyn kiillottama "menestys".

So?