Se on todella melkomoinen se tuntu kun oppii penkkaamaan koko kropalla.
Kun se punnerrus tuntuu pikemminkin painamiselta kuin nostamiselta.

Joka koskee oikeestaan kaikkia raudankanssa muljaamisia.
Mulle oli sellainen ihastuttava ahaa se vasara-ote-haukkari. Kun koko kroppa tuli mukaan ja rauta tosiaan totteli.

Maltilla nimenomaan.
Alkuvaiheessa riittää tanko tai jopa harjanvarsi.
Aukaisee lukumiehen hartioita koko mukavasti ja vahvistaa yläselkää/työntöliikettä.

Mä pääsin aikanaan penkissä etiäppäin juuri niskantakaapöngerryksellä.

Kokeilepa tukiliikkeenä niskantakaa punnertamista.
Monet tekee istuallaan mutta minä jätän jakkkaran muille, selkä pysyy paremmin aktiivisena kun tuki tulee jaloista.

Tosta satasesta muistuu mieleen kun käytiin kasarilla itteeni nuoremman serkkupojan hautajaisissa. Joka tapahtuma kaikkineen on tarina sinänsä johon itsekin osallistuin..
mutta.. hautajaisten jälkipelit.
Oli ollu vähä näkemisissä taukoo ja kaikki oli kasvatettu lihaa ja karvoja ja semmosia.
Olin siinäkunnossa kuin treenaajat on eli fyysinen.
Sehän nappas nuorempien serkkujen silmään ja kun mentiin varsinaisiin mouruajaisiin niin sällit haasto mut melko välittömästi näyttään penakyvykkyyttäni.
Sellasessa romanttisessa liiterigymissä tottakai. Satanen tankoon ja kylmiltään näyttään.
Nostin jalat irti maasta ja vedin sellasen ripeän kasin, pompautin vielä kapealle otteelle ja vedin vitosen.

Sitte virnisteltiin puolin ja toisin ja sällit kerto että ovat käyneet karatetreeningissä kirkolla. Kiai.
Mitäs siinä muuta pysty kuin vienosti kertoilla että olen muuten sitte mustavyä, oikeen virallisesti ja sitäpaitti saan palkkaa opettamisesta.
Kuten tuolloin sainkin.

Sällit reagoi kuten penariippuvaiset reagoi, ravasivat välittömästi äitini luokke kyselemään:
- Salme, onko Karilla mustavyö karatessa?
- On sillä kai.

Eli juu, karatedani ja satasen pena on Täyttymys.

Sääli sinänsä. Ois mukava pystyä kertoon sälleille että Helenius penkkaa vaan sen-ja-sen-verran, mutta pystyy silti täräyttään raskassarjalaisen vartalosta ulos. Kun aika monipoika tuntuu luimistelevan vaatimatonta pena-tulostaan.
Tämän näkökulman soisi edustusveikkojenkin omaksuvan, vaikuttais asenteisiin ja kenties saisi roinaamisen alottamiseen empimiskertoimia.

Veli-Pekka Ketola muuten meille sänkiäisille aikanaan varoittaen puheli ylenmääräisestä punttitreenistä, kuinka hänelläkin se paras mailaherkkyys katos penkkituloksen nousun myötä. Tosin tarkempi kuvaus viittasi enemmänkin happovelkaiseeen hauiskääntöön. Loogisempi tulkinta kyllä.
Iso Musta on tiettävästi penkannut 170 kg, joka on aikamoinen tulos pitkäkätiselle.
Mähän vedin aikanaan treenejä lätkäveikoille ja se silkka kömpelyys ja epäfyysisyys oli kyllä pikkusokki.

Penkki ja Helenius muuten toi mieleen sen taannoisen dokkarin Superhurrista. Fredrik Smulter, pöngertää perkele 400 kiloa... Epäinhimillinen jätkä ja Heleniuksen armeijakaveri.
Saakohan se sitä ruutia valjastettua tälliin? Huh-huh..

Onkohan missään saatavissa tietoa kamppailijoitten yleisestä voimatasosta? Ihan tuloksia siis.
Vaikkaanpa villisti että Tyson saattaisi olla bokraajien keskessä aika ykkönen mitä penaan tulee. Aikamoiset välitykset. (D’Amato tosin tuskin teetti penkkiä juurikaan..)

Toki jotkut on niin pirun isoja ja juurevia että ruutia varmasti löytyy.
Tyypillisesti olen kuitenkin nähnyt lyöjien penkkaavan lähes käsillä pelkästään. Ja kun heimossa suositaan pitkäkätisyyttä (hence se käsien roikottelun aiheuttama lievä ryhtivirhe), ei kineettinen ketju ole samaa tasoa kuin vaikkapa kuulantyöntäjillä.

Eikös tää Bull ole kehonrakentaja?
Eli kuten huomataan, punttiporukoitten keskinäinen kyräily on yhtä vahvaa ku kamppailuväen.
260kg on aika hevi käikäle.