Kyllä.
Tuon "tehokkaan ja luonnollisen liikkeen löytäminen" ja etenkin ylläpito on liikesarjapainotteisen treenin paras anti.

Aktiivivuosinani tein usein mylläköissä itselleni vieraita tekniikoita ja ratkaisuja, vasta pitkä pohdiskelun jälkeen olen voinut eriyttää sen lähteen hartaasti koneeseenhakattuihin katoihin. Joita vain tahkosin yrittämättäkään järkeistää asiaa. Tekee mieli joten sanon että tärkeilemättä.

Kuten kyseisessä oppimisjärjestelyssä mitä ilmeisimmin on tarkoittettukin tapahtuvaksi, tosimylläköinti on senverta ripeää toimintaa ettei siellä aktiiviselle ajatukselle juuri tilaa löydy.
Pitää tukeutua treenaamisen ja kokeman koneeseenhakkaamaan tulokseen ja mainostamallani kritiikittömällä eli minäkuvasta eroonpyrkivällä asenteella hankittuihin muistijälkiin ja teknisiin malleihin.

Eli voin vakavasti painottaen kokemusperäisesti kertoa että katat toimii tositilanteissa. Ja huomattavan hyvin.
Kyllä se treenattu ja ehdollistettu kroppa toimii ja puolustaa olemassaoloaan. Jos vaan opettelee hakemaan ajatuksettoman tilan ja vaan.. antaa palaa.

Lisäksi.. ikäänkuin bonuksena tulee tämä ylläpitävä toimintamalli, vanhenevalla tappelukoiralla se harras-asenteinen liikesarjaharjoittelu pitää yllä ajoitusta ja.. niin, tehoa.

Siksi pitäisin kaikkea analysointia alle 20:n vuoden treenikokemuksella turhana koppailuna.
Pitää vaan takoa juttuja koneeseen ja odottaa ja treenata-treenata-treenata. Sitä potentiaalista hengenmenotilannetta varten.

Ja sillä asenteella.
Ei ihan jokapojalle sopiva jumppamuoto.

Heh, ihan luulojen välttämiseksi..
Minähän ihailen Häkkisen älyä ja kynänkäyttöä, jäsentelykykyä.
Ja koska kuten kaikilla, nettipersoonani on ihanneversiointia siitä mitä oikeasti olen, koen olla sosiaalinen ja mukava.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että ohitan negatiivisiksi kokemani piirteet jokahemmossa ja koetan keskittyä siihen, mitä aina kyseiselläkin sällillä voisi olla juuri minulle annettavaa.

Häkkiset ja Andyt mukaanlukien ja etenkin. Eli en tietääkseni ole koskaan takertunut lapsuksiinsa, koska ne eivät ole olennaisia.
Väitän silti että minulla on veikkojen hahmotuksiin valtavasti suurempi kontaktipinta kuin vastoinpäin.
Koska olen intoilija.

Mitä tuohon huvittuneisuuteeni tulee, kyse ei ole defenssistä, todellakaan. Vaan ihan vaan siitä itsestään, huvittuneisuudesta. Kaskun aikanaan kataajat ja muut teoreetikot hakivat uskottavuutta nillittämisestä. Eräänlainen antimatsaamis-liike, tappelusta nyt puhumattakaan.
Se huvitti minua silloin ja huvittaa yhä.
Myllyttäjä kun olen, olin.
Tämä sanottuna, mun tärkeimmäksi katsomani karateopettajani oli Erik Raittinen, moninkertainen katan Suomen mestari ja hyvin pikkutarkka opettaja.
Jolta sain eksaktiuden eli tarkkuuden tärkeyden joka on on auttanut minua omaksumaan syvämukilointitaitoja ja analysointia.

Ja jep, myös minulle on helppoa oppia liikesarja jopa yhden session aikana.
Airakti muistanee että treenasin tokadanin koetta varten peräti vartin. Innostuneisuus on mukava asenne.

Mutta samalla..
Katat, katamuutokset ja koko politikointi oli se perussyy miksi aikanaan lopetin shorinjiryun seuraamisen ja hakeuduin kiukkariin.
Alko yksinkertaisesti ottaa päästä se joutavointi, koska anti varsinaiseen kiinnostukseeni oli pakkasen puolella.
Pidin toki kontakteja yllä.

Sävyni johtui myös topicista. Mä nyt en yksinkertaisesti pidä tärkeänä katojen määrää. Se ei kerro mitään, ei ainakaan mitään kiintoisaa.
Mun subjektiivisen kiikaroinnin kautta.
Antaa toki varmaan ja toivoakseni kehyksen seibukaniaan.
Hahmotuksen kautta.

Kehittääkö se tappeluominaisuuksia.. se taitaa olla toinen kysymys.

Eli. Minulla ei ole yhtään mitään Jussi Häkkistä vastaan. Eikä katoja.
Päinvastoin.
Kunhan vaan naurelen.

Parempi versio.



Mä olen aina ajatellut että katalla ja deliriumilla on niinku yhteinen klangi.

Mulla on todellisia vaikeuksia lukea tätä ketjua.. Tulee niin mieleen se takavuosien vieraileva, pienikokoinen karatesankari (nahkarotsin selkään kirjailtuna KARATE).
Ensilauseensa oli "mä osaan kakstoista kataa".
Voi olla että osasi mutta kakatoa ei osannut vastaanottaa. Tai sikäli osas että putos.

Viiskyt kataa.. joopa joo.
Ei mulla muuta.

Tuo peruspaketti tunnetaan kyokushinissa nimeltä Taikyoku, ilmeisesti Kiinaanpäin kumartaen.
Meillä oli rivissä shotokantaustaisia veikkoja jotka hiukan pitkästy ku ei tullu siltäosin uutta kamaa.

Onnea vaan Andylle projektista. Oliko treeninjälkeiset hyrinät oleellisesti erilaiset kuin a)silloinennen b)kickboxingsession jälkeen?