Niin, onhan siinä kuitenkin se ero että nuo kauniit kissat ja siat ja muut ei varsinaisesti tarvitse muita koiraita ympärillensä, kun taas ihminen metsästää ja toimii enimmin muutenkin joukolla.
Joten se naisista ja muusta tappelus on jotain muuta kuin hengestä taistelua, sitä toista kun tarvitaan päivittäin.
Tosin en mene väittämään että alemmat elukat pyrkivät suoraan tappamiseen, alistamista kai hakevat jänöjussitkin.

Kuten monesti todettu, nyrkillä naamaan ei ole taistelukenttätekniikkaa.

Se avainsana lienee kontrolli.
Juuri se mikä minut sai/saa karatessa leijumaan ja hehkumaan. Kun metodi tarjoaa välineet kontrolloida ja kohdentaa sitä sisällä kiehuvaa raivoa, joka ohjaksitta vois riistäytyä pahoinkin.

Näissä pohdinnoissa ois lie hyvä muistaa, että tämä nykyinen umpeensuojeltu arki on hyvinhyvin nuorta ja vain muutaman lintukotomaitten vakiotilanne.
Ei tartte monta tuntia matkustaa kun ollaan jo seuduilla missä henki on tosi halpa.
Eli subjektiivista vakiomuottia ei kaiketi pitäis pitää perusasetuksena.

Orjapointti voi olla tottakin, tosin on jo aika sofistikoitunutta ajattelua. Ja varmaankin riskejä sällejä otettiin elossa vangiksi myös, hyödyllisiä orjatyöhön kaupattaessa.

Lasten tappamis-pointtia en tajunnut?
Murhailihan natsit lapsiakin ihan päntiönään, hutut hakkas tutsimuksuja viidakkoveitsillä melko hiljattain ja Myanmarissa lapset saa osansa suunnilleen joka päivä.
Mieltäkääntävää mutta todellisuutta.

Selvä.
En ole varsinaisesti eri mieltä.
Olenhan itsekin takavuosina kertoillut väkivallankäytön aikaansaamasta itseinhosta ja toiminnan krapulaisista jälkitiloista.
Asiaa kommentoi tuolloin eräs ilmeisen korkeakouluttautunut ja asiaa tutkinut yksilö, jolle kuvaamani mielenliikkeet olivat tuttua kauraa.

Olisin kuitenkin näin vanhennuttuani eli asiaan etäisyyttä saatuani sitämieltä, että ne synkänsyyllistyneet pohdinnat ovat sosiaalisia ehdollistumisia ja se toiminnan kiihoke ja stimuli se aito eläinreaktio.
Ikäänkuin ihmisellä olisi pyrkimys "hyvään" mutta taipumus "pahaan".

Tietenkään subjektiivista kokemaa ei tulisi käyttää yleipätevänä, muttaku ei mulla ole muutakaan. Vierastan kovasti sitä copypasteilevaa tutkimustuloksilla leijumista ja viiiileeeeen kontrollin illuusiota. Toisenkädentiedolla briljeeraamista.
Näin itseoppineena.

Olen nyt tällä aihiolla ripustautunut ja jankuttanut vastustustani ennenkaikkea siihen näkemään että surmaaminen ja väkivalta olisi käytöshäiriö.
Epäilemättä ihmisellä on syvänsyviä estoja tappotyölle.. Ja kenties olen kuin olenkin käyttänyt "päällemaalattu"-termiä halventavassa merkityksessä liian kevyesti ja alentuvasti.
Mutta hyvä kokemus osoittaa että kun mylläkkä alkaa, jotkut lähtee juokseen karkuun ja jotkut lähtee juokseen kohti uhkaa.

Jos se on epänormaalia olen mielelläni Abby Normal.

Tämä lienee aito kysymys.

Tiivistäen siis, minä jankuttaen uskon ihan silkan kokemani ja näkemäni kautta että ihmiseltä-ihmiselle väkivalta, mukaanlukien äärimmäinen teko l surmaaminen on jotain hyvin luontaista, jopa määrittävää.
Se, että sitä tapahtuu harvoin on osoitus ihmisten sosiaalisten rakenteiden vahvuudesta ja houkuttavuudesta (kyllä toiset hoitaa ne uhkatilanteet, työnnänpä vaan pään takasi per.. tyynylle.)

Uskon totisesti että näitten eri tutkimusten (itseäni kivestävä) soundi ihmisen perimmäisestä pidättäytymisestä on silkkaa manipulaatiota, samansukuista kuin se Freudin hyökkäyskohde eli seksuaalinen aktiviteetti. Jossa siis oletusarvona oli se että eihän nyt kunnollista kansalaista voi panettaa. Ei ainakaan naisia eikä sitä ainakaan saa osoittaa.

Se Mjölnirin esittelemä tutkimus siis kalskahtaa minusta oudolta.
Mutta saattaa olla että minun kiikarit on erimerkkiset kuin sivistyneillä.

Ehkä olen se "tuuletinta vastaan taisteleva löyhkä joka luulee olevansa Don Quijote."

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑kesä 26, 2018, 02.23 Tottakai ihminen on käyttänyt lisääntynyttä älyään, mutta onko se kehitys sosiaalista kehitystä vai onko sosiaalinen kehitys sotajuonittelun rinnakkaisilmiö?

Korjaus ja lisäys:
- olisiko sosiaalinen kehitys sotajuonittelun seurannaisilmiö?

Voisi tietysti herätellä ajatusta että joskos ihmisten keskessä ois useampia suunnannaisia, kuhnureita ja myllyttäjiä ja muitasemmosia?
Kun niissä varsinaisesti tärkeimmissä ihmisissä eli tytöissäkin on kovin monenmoista sovellusta, toiset on rakentajia, ylläpitäjiä ja hoitajia ja toiset ne vaan tihkuilee seksiään.

Maistuu kovin kuoliaaksiselittämiseltä.
- olemme me, olemme me kovin kauniita kaikki.

Tottakai ihminen on käyttänyt lisääntynyttä älyään, mutta onko se kehitys sosiaalista kehitystä vai onko sosiaalinen kehitys sotajuonittelun rinnakkaisilmiö?
"Ihmiset olivat ennen lähempänä toisiaan. Oli pakko. Aseet eivät kantaneet kauas."

Tuo domestikaatio on vain savuverho, kulissi, potemkin.
Jonka katveessa ihmisen kaikensukuisten taitojen kehityskaaren takana varsinaisena hiivana on sofistikoituva tappotaito.

Se käry on arjessakin, kiltit ja hyvinkasvatetut ovat rintakaarella mellakoimassa kunhan vastus on kiltti ja turvallinen, ohutniskaisemmatkin konttorinysveröt ovat Elintilaa karjuvia Yli-ihmisiä jahka saavat osamaksuvolvon ympärilleen.
On moderni ilmiö koettaa selittää että lusmuilu on normaalia ja täsmäväkivallan käyttäjät abnormaaleja psykopaatteja.

sanonminä.

Hyvää tekstiä ja kiinnostava kirja. Kiitos.
Tuollaiset ääriolosuhteet leikkaavat ihmisyydestä varmasti kyllä kaiken mukavuuden pois.

Kerran juttelin yhden sotavankina olleen britin kanssa, kertoi että leirillä ainoastaan ne (he) muutamat laskuvarjosällit kykeni säilyttään päänsä rappeutumattomina, kaskun heillä oli aseena se ikuinen punabarettivirne ja kova moraali.
Muista tuli lapsekkaita, pahansuopaisia, oportunustisia kyräilijöitä.

Kuinka lienee. Kyseinen sälli kyllä pakeni leiriltä eli varsin tiukka niska oli hän.


Minua muuten hiukan häiritsee tuo esilletunkeva ajatusmalli että tappotyöhön kykenemättömyys liittyisi sivistykseen, moraaliin siis ja olisi siten korkeampi kehitysaste.
Väite on perustaltu ja looginen. Ja väärä.

Miten ihmeessä rappioiutumisilmiö voi olla positiivista kehitystä ja evoluution mukaista?
Miten ihmeessa toimintapaineen muille siirtäviä voi kutsua joksikin muuksi kuin nilkeiksi?
Onko muka todella nykyihmisellä ensimmmäinen reaktio väkivallan uhan alla kutsua apua, uskoa tuohon syötettyyn väkivaltamonopoli-malliin?

No way, Jose.

Minä olen tuosta Mjölnirin ansiokkaasta artikkelista ollut aina vähä reunallani.

Ne perusväittämät kun eivät tunnu pitävän paikkaansa.
Lienee totta että ehdollistettuja tappamisestoja täytyy purkaa koulutuksella, mutta mulla on aina ollut sellainen hyrinä että se on yleiskauhaisu. Enimmin pyrkimys saada lusmuileviä yksilöitä ottamaan osaa yhteiseen pyrkimykseen tappaa joka ainoa vihu kentällä.
Ne eturivin soltut hoitavat homman aivan luontojaan, ilman sen kummempaa rinnantakomista.

Tämä on kai jo konsensusta että ratkaisutaistelijat ovat niitä jotka ottavat homman hoitaakseen ja osa porukasta tyytyy siihen lippaantäyttäjän rooliin.
Koulutusmalleissa pyrittäneen pikemminkin väkistämään laiskoja kohti vastuullisuutta.
Ei siis niin että tappamattomuuden estona toimisi jonkinlainen biologinen esto, kyllä se taitaa olla ihan syväänjuntattua ehdollistumista. Tekosyyn soundilla. "Olen niin oikeellinen että mee sää ku sää oot sää.."
Senverran pienen ärsykkeen takana se verikekkerien aloitus lopultakin tuntuu olevan.

Se prikaatikenraali S.L.A. Marshallin väite siitä että vain parikyt prosenttia sälleistä taistelussa sähtää tappamistarkoituksessa ei tarkoita muuta kuin lusmuilun sietämätöntä keveyttä.
Vaikkapa Talvisodan puolustustaisteluitten tähtäämisprosentti taisi olla ihan toista luokkaa, vaikka sluibaajansa oli varmasti sielläkin.
Ja mites se tappamattomuuskankeus toteutui tuliaseita edeltävien taisteluitten kohdalla? Vaikka keihäsmetsien kohdatessa?

Ja sitä kasvojen toppuuttelevaa vaikutusta en usko olleskaan, olikos itse Julius Caesar joka kehotti sotilaitaan lyömään vastapuolen poikia kasvoihin.
Menestyksellisesti.
Kaikki lähitaistelut kylmillä aseilla tapahtuvat katsekontaktissa, jossa voiton saavuttaminen vaatii nimenomaan sitä (mielestäni) luontaista halua ja tarvetta surmata.

Eli siis kaikenkaikkiaan olisin sitä mieltä että nämä voimakkaat estot veritöille ovat opittuja arvoja, päällemaalattuja.
Tapahtuuhan niitä kunniamurhia melko tasaisesti, jossa joku murhaa oman perheensä ja lopuksi itsensä.
Eli kuten jo ketjussa kerrottu, ei ilmiön ymmärtäminen ole synonyymi hyväksymiselle.
Se vaan pitää itsessään hyväksyä että pahoinvoinnit asian tiimoilta ovat ihanteellista ehdollistumaa ja se teon aikaansaam julma ilo on se originaali tunnevastine.

Juu, näin ajattelinkin.

Mutta minusta on todennäköistä että otsikonmukainen tappelus eli epätuhoava myllytys olisi kehittynyt yhteisön sisässä, juuri sen takia että tapot vähentää lukumäärää jota tarvittiin metsästykseen, keräilyyn, viljelyyn ja sotatoimiin.

Näinollen varsinainen tappotyö olisi yhä luonnollista, estot olisivat muodostuneet omaan, homogeeniseen ryhmään.

Eiköhän liene erotetta tilanteissa jossa yksilö tekee omat ratkaisunsa, verrattuna tilaan jossa toimintaa mahdollistaa virallisen tahon hyväksyntä ja suoranainen käsky.

Moraalinen imperatiivi ei liene niin henkilökohtaista älynkäyttöä kuin toivoisimme, ja kategorisenimperatiivin paineessa se murenee sirahdellen.

Myönnän kyllä että pidäkkeet veritöihin ovat kovat jos kyse on pelkästään itsemotivoidusta tilanteesta, mutta oletan tässä olevan suurena vaikuttimena sanktioitten pelko. Josta voisikin miettiä onko sivistys lopultakaan muuta kuin kategorista käskyttämistä.
Juu, tiedän kyllä olevan totaalisen hyviä ihmisiä jotka ei murhaisi edes Sipilää..
Mutta motiivejaan soppii eppäillä.

Lasse, en tavoita ajatustasi tappamattomuuden evolutionaalisesta etulyöntiasemasta.
Jo kielikuvassa on ristiriitaa.

Kiintoisa seikka oli se hypoteesi jonka mukaan vasta maanviljely olisi mukanaantuonut kahakat ja yhteenotot.
Tavattoman loogista kyllä.
Asettaa Raamatun Kain ja Aabel - symboliikan aika hyvin realismiin.
- jos joku ei muista niin Aabel oli metsästäjä ja Kain viljelijä.

Myös tämä että oman heimon sisällä oli pidäkkeitä varsinaisiin murhatöihin mutta "noita toisia" vastaan ei pidäkkeitä ollut.
Asettaa mukavia kysymyksiä näille Mjölnirin esiintuomille tutkimusnäkemyksille ja yhteenvedoille siitä tappamisen vaikeudesta.

Kun mulla on aina ollu sellanen kutina että tappo on perusjuonne ja oletusarvo, jotain hyvin luontaista.
Ja nämä sosiopaatti/psykopaatti-luonnehdinnat on vaan yritys saada pimeäksi koettu puoli niinku ikäänkuin seliteltyä nurin.

Eikös se lauman johtaja-uros ole se natujen hallitsija, jopa joillain kädellisillä?
Kenties alkuihimisillä on ollu joku vastaava hahmotus, eli piikkaamaan pääsee vaan pomomies.

Ja tosiaan sitten kun kekkasivat että tiettyä hassua ruohoa käsittelemällä ja perhana jopa käsittelyä varten kasvattamalla pääsee jurriin, nousivat nössömpien miestenkin osakkeet. Kenties siinä on omaisuuden karttuminenkin tullut kuvioon.
Tätä jännitettä on nämligen näkyvissä, moni osamaksuvolvomies kuvittelee sen aseman ja koreilun olevan se kinkkumagneetti.
Ja onhan se.
Tähänhän se gangstaviehäke kai perustuu. Kun on pätäkkää ja pyssyjä. Kreegah Bundolo.

Jos nuo joukkomurhat oli tosiaan vakiintunuttä käytäntöä niin kavensihan se osallistujia..
Tosin vaikeaksi käy käsittää miksi joku rivijätkä haluaisi vaivautua naistenryöstöön jos vaan Jefe pääsee siementämään.
Ehkä siinä oli vaikuttimena ne metsästysmaat.
Tai sitte ne tykkäs siitä kidutusjutusta. Joka on tosiaan aika outo vivahde, jopa luonnoton.

Joukkodynamiikka on vänkä ilmiö, kohtahan tulee saataville dokkari diktaattoreista. Samankaltainen ilmiö.

Samaa mieltä ja erimieltä.
Totta, "erikoiskädet" on luonteeltaan hyvin erilaisia, itseasiassa hyvin hienostuneitakin tapoja muksia kanssapiereksijää.
Kovasti suurin osa osumapintatietoudesta jää tavantreenaajaltakin kunnolla hahmottamatta, paljolti siksi että todellista tietoutta anatomiasta ei ole. Eikä lyöntimekaniikkojen vaikutustavoista.
Esim vatsaportti-tälliäistä en ole onnistunut vielä opettaan kuin muutamalle.
Oho, meinaa karata..

Erimieltä olen auki olevalla kädellä lätkäsystä, minun kiikareissa se on primitiivireaktio.
Tuumaisin jotta kurinpito ja muu ärjäntely menee nonverbaliikan kautta tuuppimisiin ja retuutteluihin, kulminoituen sitten avokkaaseen. Joka on tekona ikäänkuin viimeinen varoitus, halveksiva sellainen.
Senjälkeen puhuuki nyrkit. Kohti naamaa.

Tätä tukis se takavuosien patterni, aina kun tuli annettua avokas jollekulle ähkymöyhiäiselle oli se ikäänkuin loukkauskerroin suurempi kuin vaikkapa alapallovedossa.
Samoin, moni on varmaan nähny näitä pikkujoulumatseja kun urhot makaa suunnilleen kuusysissä ja koettaa uupumuksesta itkien löytää pelikaverin naamaa nyrkitettäväkseen.

Sitte varsinaisesta aiheesta, mä olisinmelko varma että nyrkin- ja työkalunkäyttö ovat sisaruksia.
Työnteko vahvistaa kämmenen lihaksistoa ja tosiaan muodostaa nyrkistä tiukan pallon.
Teoriaa vahvistaa paljasnyrkkibokraajien luotien käyttö.
Tästä päästään nykyajan ongelmaan, kookkaat ja urheilulliset nykysällit tuottavat lyöntivoimaa jota ne pehmeät kädet eivät ota kestääkseen. Tämä on jopa nähtävissä, sällit ikäänkuin aristaa lyömistä ilman hanskaa.
Ihan aiheellisestikin.

Anekdoottina, silloin kun Mäkynen täräytti sen grillin melkeen kyljelleen ja hajotti panssarilasin..
Harvan jantterin pissaohjastin kestäis sitä mälliä jonka Jukan käsi otti.
Mutta sen saatanan rautakouran kämmen ei edes jäykistyny.
Jukka ei ole tavansälliä valtavasti vahvempi, mutta sillä kädellä on tehty työtä teinistä lähtien.
Joka asia todistanee teesiä myös.
Kuten tämä piristävä kuvakin, kyllä Jukka senverta kromagnum on että edustaa mainiosti alkuyhdeisöjen alfoja.


Tossa Jukka on viä nuori ja komia, nyt se on vanhempi ja viä komiampi. Aktiivipoliitikko.
Liittyen niihin tappelumerkkeihin, Mäkysen arvet ja tarrat jotenkin vaan hukkuu siihen yleisjyrinään, tai sitte ne on niin luonteva osa sitä kokonaisuutta.

Adaptaatio on mun kielenkäytössä lyhyen aikavälin totuttautumista.
Esimerkistä käy vaikka sparrikulttuuriin oppiminen tai korkeanpaikan leiri.
En tajua missä liittyy aiheeseen.
Ellei sitte tossa kulttuuri-kontekstissa.
Jonka itse tulkitsen siten että tuo -40-luvun britti (pugilismin väkivaltaiseen tapakulttuuriinsa nenäistäneenä) kattelee japsien läpsimistä ämmämäisyytenä. Oikeutetusti toki, sielunliikettä myöten.
Väittäisin silti että kyseessä harhama. Jokainen joka sitä huitelua tuola kaduilla on katellut voi kertoa että simakkä täräyttäminen on harvinaista. Siihenmittaan että tapaus on aina kertomisen arvoinen.

Asiasta asianreunaan, kaikki länkkärinsäkatelleet tietää että inkkarit äimistyy saadessaan nyrkistä. Tää viittais aseittenkäytön alhaisempaan käyttöönottoon, tai jotain
(näin yritän lurettaa Paapan mukaan kirjotteluun).

Noista tappelumerkeistä naamassa, asiasta lienee ihan lähihistoria-esimerkkiä saatavissa..
Kerrotaan, että "Ruma vallesmanni" Hägglund ois joko itte mätkiny tai hakkauttanu kassarallaan, kauhealla Kuriinilla Isoon-Antin lärvin turvoksiin.
Reilukerhon eli miesjoukon pitäessä Anttia alallaan.
Totta tai ei, tarina pääsi siihen takavuosien telkkariteatteriversioon sellasenaan, jopa alleviivattuna.
- Ettekö te tajua, sen pitää näkyä (mätkispätkis)!

Abe huhuu, jospas tekisit raivoisan comebackin?

Tappelumerkit naamassa on jännä ilmiö sinänsä.
En.. aivan tiedä mistä johtuu mutta määpä-ainaki pidän tätä lärviä

vähä.. pöhköhkönä.
Vaarallisena ja kivikovana toki mutta.. hassutettavana.
Heijastanee livekokemiini ja semmosiin..
Nii, tuo on Jake La Motta huipusssansa.

Sitte taas terävät arvet kasvoissa vaikuttaa aivan eritavalla.
Leffaversio:


Tulee heti olo että ohhoh.. pahaniska, tappaja.
Toki leffan sgt Barnes on vaikuttava hahmo, mutta oikeessa maailmassa ne barnesit joilta on lähteny paloja naamasta on.. sanotaanko että vaikeita kohdattavia.
Se reaktio tulee syvältä jostain.
Eli jokin atavistinen vaisto arvottaa tappeluarvetkin. Joka itsessään kyllä tukee alkuperäisen viestin aggressiopainotuksia.

Esim preussilainen militaarihahmotus käytti tietoisesti arpiestetiikkaa, esimerkkinä tämä uskomaton miesi:


Tuo arpihan ei ole kotoisin kentältä vaan niistä traditiomeikkailusessioista (joista muut saa kertoa).

Vertautuu minusta mielenkiintoisasti vaikkapa tatuointeihin ja muuhun ostettavissa olevaan pahaniska-merkistöön.
Ihan asiasta, mä itte koen piilotella arpiani.

Rahanpesijä kirjoitti: Artikkelin mukaan tutkimuksessa ilmeisesti oletetaan, että nyrkkitappelu olisi ollut mekittävässäkin roolissa ihmissuvun varhaishistoriassa. Paha sanoa kun ei tieto riitä. Mutta aivan perstuntumalta kehtaisin melkein väittää nyrkkitappelua suosineen porukan kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten. Tosin evoluution oikkuna on toki syntynyt uusia alalajeja, kuten homo potkunyrkkeilijänys, joka tosiaan käyttää nyrkkejään aseena ympärillä lojuvista ydinkärjistä huolimatta. Mutta tämä laji nyt ei muutenkaan kulje kehityksen eturintamassa.

Hauska viesti. Mutta näkökulma on kai vähä virheellinen.
Nyrkkitappelu tai "paha paini" lie ollut merkittävässä roolissa aivan luonteensa takia.
Harvassa on se uros joka raavaan nyrkillä tappaa, mukilointi on kohtuullisen vaaratonta touhua. Murhatyöt tehdään aseilla.
Pätkiminen naamaan jättää näkyviä jälkiä ja näin määrittää alfastatuksen, mutta ei laske hävinneen arvoa metsästäjänä ja soturina.
Ne nuoret urhot kun on heimon arvokkainta osaa.

Tuo teesi tuntuu vähä oudolta, kun ilmeisin selitys käden hienomotoriiiikalle tuntuis olevan työkaluissa.
Ja eikös simpanssit ja gorillat vetele vasaralyöntejä?
Sinänsä en vastusta aggression korostamista kehitysteorioissa missään.