Näin kyllä, oppiminen kivestää täyspäisilläkin.
Mutta se pieni ero on usein riittävä, tossa esimerkkitapauksessanikin... muutaman kerran jouduin riskialueelle, jossa santeri olisi kenties saanut otteen purettua, jos olisi osannut tehostaa vänkäystään tarttumalla ranteeseensa kiinni. Jatkona ois melkovarmasti ollut hampaitten käyttöä, tää tapaus puri mielellään.

Tunnistan tuon Jarin käytösmallin, sellanen kokeilevansorttinen väkivaltaisuus on joillekin kehitysvammaselle(kin) tunnusomaista.
Ne tuntuu olevan aivan hyökkäyksen rajalla ikäänkuin koko ajan.
Viisas se joka siihen asenteeseen rakentavat keinot kekkaa.

Nojoo, onhan se mukavaa kun ajatellaan mukavasti.
Ei vaan näy kenellekään tulleen mieleen että kehitysvammaisella ei välttämättä kontrolloivat mielenliikkeet ole aivan samalla tasolla ja ranttaliksi paneminen on melko äkäinen tapahtuma.

Mut on itseasiassa tilattu valvomaan erään kehitysvammaisen siirtymishankaluuksia, tapaus oli nuori ja varsin vahva, teki metsätöitä ja omasi hyvän koordinaation. Lyhyen pinnan myös sekä tarkkasilmäisen manipulointikyvyn.
Katsottiin että naishoitaja ei pärjää yksinäistä yövuoroa turvallisesti läpi jos santeri saa soiluamiskohtauksen.

Ja saihan se. Mä painoin tunninverran taavitsaista tonttiin ja käytin pääasiassa catchia, nivelten repiminen ei tullut kysymykseenkään.
Ja kuristaakin uskalsi vain rinnasta.
Hyvin päätty sinänsä kyllä, huone pysy ehjänä, poika rauhoittui (kuulemma melkoisen pysyvästi), naishoitaja sai terapiaa ja minä sain potkut. Niinku tavallista.

Jos tällanen tapaus osais edes perusteet tappelustaidosta ois kysymyksessä vaarallinen tapaus ja pysyvä lääketokkura melkolailla ainoa mahdollisuus. Se on huonoa, se.

Eli ei se kovasikajuttu ole aina niin helllyttävää.
muoks