Ile kirjoitti: ↑syys 20, 2022, 12.06 Ihan karmea off topic mutta tuli tuosta mieleen, että haluaisin edes yhden kerran nähdä jossakin leffassa tilanteen, jossa suunnitellun takapenkkikuristuksen uhri parkkihallissa autolle saapuessaan sattuukin vilkaisemaan sinne takapenkille ja havaitsee murhamiehen kykkivän siellä piilossa.

Heh, mä olen naurellut samaa juttua koska kyllä minä ainaki hoksaisin takapenkillä kyykkivän roitson. Takapenkiltä ennoo ketään löytäny mutta autosta kyllä, narkki-timo oli kekannut aukinaisen oven ja päättänyt tonkia hanskalokeroa.
Täräytin häntä kärsään hihii.
Vieläki virnistyttää.

Nuo autoskenet on kiintoisia, mitenköhän tollasen asenteen sais päälle tosipaikassa.
Ei se mahdotonta ole, sainhan mä aikidonkin kohdastani pelittään.
Noita ois mahtava treenata.

Nuo Andyn tokaisut ovat itseasiassa ikäänkuin raikkaita, alleviivaavat sitä systeman(kin) erilaisuutta kamppailukokonaisuuksien hahmottamisessa.
Tosiaan, tonttiin pudottautuminen kesken puukkuhuitomisen voi hyvinkin luoda sellasen jopa sekunninkin mitvit-gapin, jossa jalkojen maalialueet ovat suojattomia.

Muttajuu, takavuosinahan haukuttiin maanrakoon venalaisen pistoolikamppailuvideo, joka kuitenkin oli minusta hyvin helppo tajuta liikkuva-maali-taktiikaksi ja vastatulen anniskeluksi.

Systema on hyvin kiintoisaa ja harmittaa pirusti ettei silloinjoskus oikeen löytyny aikaa.

Niin, tarkoitin tottakai sitäettä sittekun lähdetään hakemaan ratkaisuliikkuja on se paneutuminen oltava päättäväistä.
Tuo kuvattu harjoite ei ole vielä ytimessä vaan siinä liikutaan periaatetasolla. Hyvin kiintoisaa.

Olen joskus haahuillut ahtaantilan flow'ia, onnistuuko se ensinkään esim autossa kun uhka tulee vierestä ja liikkuun ei pääse.
Kamalimpana skenaariona kuristaja-asseri takapenkillä a la Kummisetä.
Mä olen kyllä antanut nyrkkiä auton sisällä mutta se ei ollu kovinkaan paha tilanne itsessään.
Mutta oli ne mun koppaisut aika tussuja, jos en osais kimettää ois teho jäänyt autsistasolle.

Hidas harjoittelu on suunnilleen ainoa järkevä silloin kun pelataan hengenmeno-tasoilla.
Slow is smooth, smooth is fast.

Tuota videota pidän sikäli epäluotettavana että kun avustajat hyökkii kymmenellä prosentilla, mestari reagoi kahdellakymmenelläviidellä.
En oikein näe mitään perustetta sille kylläkään.

Puukkotilanne, tai oikeestaan mikä tahansa ase-asetelma on sellanen helevatti kohdata että kaiken toiminnan, etenkin valmistautumisen eli treenin on oltava raivokkaan päättäväistä ja häikäilemätöntä.
Kikkailuasenne on hengenvaarallinen. Juuri siksi kovin moni ip-laji ajaa rytisten vitelikkoon iipee-juttujensa kanssa.

Tämä nytnähty ei ole tapa taistella vaan tapa hakea omaa sisäistä kadenssia, hyvin källi ja aikidonkaltainen.
Mulla on kokemaa siitä kun myötätanssi kääntyy kentällä rujoksi aseeksi käyttää vihua vastaan.

Niinettä elkää tehkö sitävirhettä että kattelette vain ulkoista muotoa.
..niinkuin sitä nyt tarvitsisi erikseen korostaa..

Ei käytössä.

Seminaareiltahan se materiaali kai enimmin on?
Sparraaminen seminaarilaisten kanssa kuuluu kai sporttipuolen huippujen seminaaritapoihin.

Kyllä sitä nyt naureskellaan mutta entäs jos ovikello soi ja näkyviin tulee tukeva setä joka tarjoaa rennosti kenttälapiota?

Hieno mjusiikkiki.

Kello on perkeleesti, joten lyhyesti..

Olen usein käyttänyt tollasia saattolyöntejä tilanteissa. Kun ei ole tarkoitus lyödä machosti massalla ja nopeudella vaan vain ikäänkuin ajoituksella ja miltei laiskalla tökkäisyllä.
Jutun opin tai siis sain ekakontaktin Shaolinkempo-kontaktieni kautta, syveni sitten kinukkijuttujen ja lopulta kaspinin myötä.
Systema jäi häpeäkseni väijymättä, juttuja tuli..

Ei ole kerran eikä edes harvoin kun olen antanut ikäänkuin varoituksen ikäänkuin saattamalla tällin läpi.
Hyvin samansukuisesti kuin tuossa videossa.

Suppeasti (en oikeesti tajua kokonaisuutta), toimivat mukavasti esileikkivaiheessa kun se turhake kerää kierroksia.
Nuorena käytin ajoituksellisesti narttulämäriä ja toimiihan se mutta on iso liike ja jengi reagoi..
Tuo saattolyönniksi kutsumani on liikkeenä pinei mutta perkuleen tehokas, jos vaan ajoitus osuu.

Eiköhän se nimireagointi ole sitä että systema on lainasana suomenkieleen, systeemi.
Sistema on oikea tapa lausua sana.. varmaan ohimenevä. Pitäisihän taekwondokin kaiketi lausua täkvondo mutta meikeläisillä on pitkät perinteet lausua sanoja jerrykotton-klangilla. Jerry jee.

Artikkeli oli sellanen kuin ne nyt tapaa olla. Hajuton ja mauton.
Uutta markkinointia on tuo erikoisjoukko-diipadaapa. Silloin aikanaan kun puhuttiin perinteisistä metodeista eli kansallisväriä korostellen.

Historiallisesti yhtä kiinnostava oli se oheisjuttu karaten tähden lusineesta kakeopettajasta.
Mäkin olen saanut kuulla tarinoita treeneistä joissa oli koripallot valmiina jonku tuntemattoman salissa-vierailun varalta.

Edelleen, paksoja tekniikoita ei oikeen olekaan.
Toki on monitekniikka selkeästi salisiittoinen eli keksitty ja kehittynyt lähinnä kikkailuksi.
Ja jos se kikkailuna otetaan ja opetetaan niin mikäs siinä sitte.
Olen minäki opettanu kaikenmaailman lentäviä pa$kasaksia mutta en koskaan tappeluksessa käytettäväksi.
Ihanvaan hullutteluna ja huvitteluna.

Mutta siitä ei ihan taida olla kyse tuossa lippisjutussa.
Arvon militaryteemaveikot, oletteko ikinä nähneet ihmisrottia aseittensa kanssa?
Tarkotan nyt näitä krimipuolen oksennusosaston veikkoja?

Koska kun niillä on se kahva kädessä, se ei todellakaan ole kallionvakaa kahdenkäden tähtäysasento vaan hyvin samankaltainen kuin tolla maalimiehellä oli. Kun ei oikeen tiedetä miten tai edes miksi mutta äijää yritetään olla.
Suurin ongelma on päästä tarpeeks lähelle ja varoa ettei se tampio lääpäise peloissaanvahingossa.
Jopa sen vastahyökkäyksen alun voi ajatella tollaseks rennoks.

Kouluajattelu on väkevä peli mutta aina se vastustaja ei ajattele koulumallien kautta. Tajuan kyllä aivan täysin että treeni tulee treenata ajatellen että vastassa on huippuoperaattori.
Etenkin jos lajirakenne ja ajettelun hahmottaminen nojaa militaarimaailmaan.

Silmä käteen silti sällit.
On muitakin metodeja.
Itte olen yrittänyt näin vanhemmiten tietoisesti ulos pelottelumetodeista.
Koska en halua lyödä kuin sen yhdenkerran.

Onko minun nyt siis tulkittava viestien kirjoittajista, että halu näyttää väkevältä on suurempi kuin halu oppia lisää tappeluksesta?

En tahtoisi sitä uskoa. Luonnollisesti machopelit ja rinnantakominen kuuluu nuorenmiehen kehitysvaiheeseen.
Mutta teidän pitis nähdä eräs Jöröjukka Jokinen livenä ja tilanteessa.
Ikäluokkani miehiä.
Jätkä näyttää siltä että kaatuu jos ei nojaa seinään, kädet on alhaalla ja koko olemus.. sanotaanko erittäin epävaroittava.

Ja sitten kun se ikkuna tulee sieltä jysähtää sellanen pommi että kovatkin jätkät on nukahtanu. Osaa myös vaihtaa lyöntejä ja potkuja, satojen katumatsien läpikävellyt ja sitämenneisyyttä kantava.
Myös +1- sekä luotiasetilanteet on tuttua kauraa.
Totaalisen peloton ja hiton hyvä jätkä.

Jukka mulle noista jutuista mieleen tulee.
Noinse treenas.
Taitaa muuten olla kymmenkertainen kaken SM-finalisti tai jotain.
Mutta tietenkään hippaa ei enää nykyään lasketa.

Siis.. Ettekö te todella kykene näkemään noitten clippien juttuja?
Siis sitä millä nuo veikot tulee?
Jos niin on niin surullinen juttu on.

Ryoi Shinto ryu.
Mulla OLI ne kasetit mutta ovat edelleen lainassa..
jossain.

On aikidon toteuttajia jotka vaan on hemmetin kovia ja vielä aikin sisäistäen.
Sellasta ku lyö tai siis yrittää niin se se on todellista varjonyrkkeilyä.

Toki tää mun villisikaraivo on ajoittain toiminu myös näitä aikimiehiä vastaan. Eihän mikään metodi tee erehtymättömäksi ja aikidon koskematon-ajattelun täytyy vakavissaan treenaajan tajuta ihanteeksi.

Mutta ON tyyppejä jotka saa aikidoonsa todellista jykevyyttä.
Yksikin gipsy otti kiukkari- ja thaimatseja ja opetti aikia. Ranskanmaalla.
Kova ku tiilikasa, tiilikasa joka osas liikkua.

Eli en rajoittaisi toimivuutta aikidokoulukuntaan vaan lähinnä yksilöihin.
Aikido metodina vaatii kenties enemmän kuin mikääntoinen metodi toimiakseen todella.
Emminä ainakaan saanu koneistooni ajettua sitä perusideaa ja asennetta.
Nou can do.

Niin ja Mikalle kiitos.. tostatommosesta.
Mutta niinkuin olen satakertaa sanonut, kunnioitus on ase.
On kovin tärkeää väijyä erimoisia tekniikoita ja niitten takana piileviä maailmankuvia ja metodeja. Koska vahvuuksillaan ne vastapelurit iskee.
Itsetyytyväisyys on tositappelijan sielunliikkeitten vastakohta.
siksi inhoon bodausta

Esimerkiksi Jim Shorttin tekniikka on silmiinpistävän hitaannäköstä, jopa tilanteissa. Mutta se ajoitus on niin kohdallaan että toimii.

Aika moni laji lähestyy kamppailua yksinkertaistaen, joka onkin hyviä tuloksia todistetusti saavuttanut metodi.
Tappelu on loppujen lopuksi hyvin karkeaa hommaa jossa pärjää hyvin yksinkertaisella tekniikalla, toimivalla fysiikalla ja kylmällä harkinnalla.

Se ei silti tarkoita että hiukan hankalamman kautta harjoitellen saisi heikompia tuloksia. Esimerkistä käyköön oikea-aikido.
Systeman ajattelutapa on äärimmäisen mielenkiintoisa ja taatusti toimiva.

Eli en ole vielä tähän ikääni nähnyt huonoa tekniikkaa.
Vain sellasia joita en itte saa toimimaan. Johtuen erilaisesta maailmankuvastani ja näin iäntullen fyysisisten rajoituksien takia.

jeejee

Vastakulttuuria kiltisti taitaa Voima olla.

Miellyttävä juttu ja kiinnostukseni vaan lisääntyy.
Joutuuko täsä hyppäämään etelän junaan?

Tosin, korjauksena.
Onhan jutussa nuo ikuiset kliseet ulukomaan ihimeen, ison miehen joka onki lempeä, vaivattoman alistamisen ja "tää siis on tositilanteessa testattu tiätsä" mukaisesti.

Tuoki juttu on kirjoitettu niin monesti.
Muistaako kekä sen Hytösen kirjoitelman Jim Shorttista silloin kasariaikoihin.
Miltei yksi yhteen sama. Paitti että Jimbo oli man in black.
Tää sälli on maastopuvussa, jota juttua en vielä ole ihan nielaissut.