Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 41 tulosta

Kerkko
maalis 8, 2024, 19.07
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Kun Eppu nyt on ihan yksikseen täällä kirjoitellut, niin osallistutaanpa hiukan. Aika sekalaisia kirjoja tullut luettua viime aikoina.

Tällä hetkellä menossa on Liu Cixinin Synkkä metsä, Muistoja planeetta maasta -sarjan kakkososa. Kiinalainen scifi-kirjailija. Tätä sarjaa on kovasti ylistetty. En lue paljoakaan scifiä, enkä ole oikein lukemistani klassikkoteoksista innostunut. Tämänkään sarjan ykkösosa ei täysin vakuuttanut, mutta oli siinä ihan ansionsa. Kiinnostavaa kehittelyä, ja voi olla, että tarina pääsee todella lentoon vasta tässä myöhemmin. Henkilöhahmot ovat toistaiseksi olleen aika tylsiä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Tyttäreni sai vuosi sitten lahjaksi Marisha Rasi-Koskisen nuortenkirjan Pudonneet. Minäkin sen sitten lukaisin, ja sepä olikin niin hyvä, että nyt vuoden aikana olen lukenut kaikki Rasi-Koskisen romaanit. Kaikki ovat olleet hyvin kirjoitettuja, mutta nuo pari nuortenkirjaa ovat olleet parempia kuin varta vasten aikuisille suunnatut. Niissä venytetään kiinnostavasti todellisuutta. Auringon pimeä puoli oli vielä parempi kuin tuo pudonneet. Kunnianhimoisin teoksista on kehuttu ja palkittu REC. Minusta se olisi ollut parempi, jos olisi keskittynyt vain pääjuoneensa, eikä poukkoillut. Kaikkiaan kuitenkin suositeltava kotimainen kirjailija. Psykologiataustansa näkyy teoksissa vahvasti.

Aika monta muutakin nuortenkirjaa olen lukenut viime aikoina lasteni jälkijunassa. Kerron näin erikseen, kun jokin aika sitten kuulin, että niiden lukemista saatetaan häpeillä. :) Ovat kevyitä ja ihan kiinnostavia usein.
Kerkko
kesä 3, 2023, 18.33
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Fight club muistaakseni oli hyvinkin yhtäläinen elokuvan kanssa. Ei ihan hirveästi antanut minulle, leffa taas on aina kuulunut suosikkeihini. Ehkä siis leffan hyvyyden vuoksi kirja ei niin sykäyttänyt. Aika nopea tapaus lukea kyllä, joten voihan sen tehdä.

Muistelisin, että en ole itse lukenut tuota Maa on syntinen laulua. Olen lukenut aika paljon kotimaisia klassikoita, enkä oikeastaan tiedä, miksen tätä ole. Varmaan otan käsittelyyn jossain kohtaa.
Kerkko
touko 28, 2023, 01.22
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Eppu kirjoitti: touko 27, 2023, 12.25
Kerkko kirjoitti: touko 27, 2023, 00.45 Hienoa, jos hän on oikeassa ihmisluonteesta, mutta täysin vakuuttunut en tämän perusteella ole. Suattaapi olla, vuan suattaapi olla olemattannii.
Itselleni tuo Bregmanin positiivinen perusoletus uppoaa, olenhan E. Saarislainen henkeen ja vereen.

Kirja kannustaa ainakin itseäni muistamaan, että suhtautuisin maailmaan positiivisemmalla vireellä, jolloin maailma peilaisi samaa sävyä enemmän takaisin. Vaikka paha jää helpommin mieleen (selviytyminen), se missä elomme taso tällä hetkellä menee, on mielestäni vankka todiste siitä, että hyvää on määrällisesti oltava enemmän.
Joo, olen mäkin samoilla linjoilla ja soisin että mukavuus muita kohtaan nostettaisiin suurempaan arvoon. En allekirjoita sitä, että kiltteydellä ei maailmassa pärjäisi. Kyllä Bregman jonkinlaista vaikutusta sai aikaan, mutta ylistyskuoroon en ole liittynyt.

Jotain poimintoja muista viime aikoina luetuista:

Alastalon salissa -kahlauksen jälkimainingeissa aloin leikitellä ajatuksella Iijoki-sarjasta. Lainasin ensimmäisen osan, Huonemiehen poika. Ei ollut tämäkään niin tylsä kuin ajattelin, mutta jäi kesken. Puoliväliin mennessä ei kauheasti tapahtunut, sitten tuli muita kirjoja, jotka piti lukea ensin, ja sen jälkeen ei enää motivaatio riittänyt jatkamaan Päätalon kanssa. Onko muut tutustuneet tähän?

Alkuvuonna luin Sinuhen. Ensimmäisen kerran luin tämän joskus vähän vajaa 25-vuotiaana ja nousi silloin suureksi suosikikseni. Nyt 15 vuotta myöhemmin pidin edelleen paljon. Muistin monet avainkohdat, mutta jotain sellaisiakin oli, jotka ei ekalla kerralla olleet niin jääneet mieleen. Vaikkapa Minea-kohdat iski nyt lujasti. Mun kirjoissani paras Waltari, koska vaikka muutkin ovat hyviä, tämä on tempaavimmin ja hauskimmin kirjoitettu.

Nesbøn uusin Harry Hole -kirja Verikuu oli parempi kuin muutama edellisin. Minusta edellisissä lähti vähän lapasesta traagisuuden kanssa. Mutta kokonaisuutena jos dekkarit yhtään iskee, eikä ole Nesbøøn tutustunut, niin jo olisi korkea aika. Harry Hole -sarjan lisäksi muitakin hyviä, esim Valtakunnasta pidin kovasti.

Kotimaisista dekkaristeista Arttu Tuominen on noussut hyväksi. Vanhana porilaisena tapahtumapaikat ovat itselleni kiinnostavat. Tuominen on kirjoittanut kaksi sarjaa, joista toinen on vielä kesken. En ehkä suosittele aloittamaan ensimmäisistä kirjoista, koska Muistilabyrintti on minusta Tuomisen heikoin kirja. Uudempi Delta-sarja on kirkkaasti parempi kuin Labyrinttisarja.
Kerkko
touko 27, 2023, 00.45
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Kiitos!
Luin tuon paljon kehutun Hyvän historian kesällä. Jäi vähän samanlaiset tunnelmat kuin sinullakin. Perusteellisesti Bregman on tutkinut ja minulle tuli aika paljon uutta tietoakin. Silti aika vahvana fiiliksenä rinnalle tuli tunne siitä, että tämä oli hirmu tarkoituksenhakuinen teos. Joku voisi sanoa, että totta kai on, koska hänellä on selvä teesi. En itse voi sanoa tuntevani noita aiheita yhtä läpikotaisin kuin Bregman varmasti tuntee, vaikka olin toki monista niistä kuullut. Olin kuitenkin näkevinäni, että tässä ei kokonaisevidenssin periaatetta taideta ihan noudattaa.
Hienoa, jos hän on oikeassa ihmisluonteesta, mutta täysin vakuuttunut en tämän perusteella ole. Suattaapi olla, vuan suattaapi olla olemattannii.
Kerkko
touko 16, 2022, 17.20
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Don Quijote on minullakin lukematta. Jossain kohtaa varmaankin tuohon klassikkoon tartun.
Kerkko
huhti 6, 2022, 20.55
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Ennen kuin Alastalon salin kimppuun ryhdyin, käsitykseni siis oli varsin erilainen kuin nyt. Piipunvalintaluvusta ja muusta kuultuani olin siinä käsityksessä, että kirja on jopa itsetarkoituksellisen tylsä. Ja että sen selvittäminen on jonkinlainen urotyö ja urheilusuoritus. Kuten Eppu kertoo, tämän kirjan lukeminen pitää mainita. Tästä on jopa rehentelypaita:
Kuva

Pikkuhiljaa sitten alkoi eri puolelta kuulua sellaista juttua, että voisi oikeasti olla hyvä kirja. Loppusysäys oli juuri tuo Saarisen luento.

Minäkään en alkanut sanakirjan kanssa lukea, vaikka aika paljon sanoja menikin ohi. Ei sillä niin väliä. Idea ja tunnelma välittyy. Kovin malttamattoman ei ehkä kannata urakkaan ryhtyä, mutta toimii ihan hyvin pari sivua silloin tällöin -tyylillä
Joten minusta ei ollut urheilusuoritus, vaan mukava rauhallinen kävelylenkki. En hanki paitaa, mutta keskustelen aiheesta mieluusti. :)
Kerkko
huhti 6, 2022, 16.26
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Eilen sain viime kesänä aloittamani projektin päätökseen, ja Alastalon salissa on nyt luettu! :-8
Koska teos ei luonteeltaan ole nopeasti ahmittava, välissä luin aika monta muutakin kirjaa. Ja muutenkin käsittelin tämän suurteoksen tarkoituksellisen hitaasti, joka sanan lukien.
Tämä kirjahan on siis kuuluisa tylsyydestään. Volter Kilpi on jopa itseironisesti nimennyt yhden luvun seuraavasti:

KUUDES LUKU
Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan.

Yllätyksekseni, loppujen lopuksi ei ollut minusta tylsä! Eikä tuota lukua pidä jättää lukematta. Siinä kohennellaan salissa vallitsevaa mielentilaa sellaiseksi, että sopii alkaa puhua laivanrakennuksesta. Tärkeää psykologista peliä. Yleisestikin, vaikka Alastalon salissa ei kuuden tunnin tapahtumajakson aikana toiminnallisesti tapahdu kovin paljoa, päiden sisällä tapahtuu. Mielenliikkeet käydään perusteellisesti ja monisyisesti läpi 900 sivun aikana. Kerronta tapahtuu pitkän kaavan kautta ja hienolla kielellä.

Suosittelen kokeilemaan, josko tämä muillekin antaisi jotain.
Kerkko
huhti 29, 2021, 21.27
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Luin Jan Guilloun kirjan Pahuus. Oli kyllä vaikuttava! Hyvä alku, erinomainen loppu ja kovaa settiä välissäkin. Luulen, että vaikkapa Kari arvostaisi kohtausta, jossa Erik tappelee kahta isompaa poikaa vastaan. Koko kuvaus tappeluun valmistautumisesta, vastustajan arvionnista ja itse brutaali koitos - hienoa proosaa.
Toisaalta, koska kirja kuvaa teinin elämää ja ongelmia, ehkä olisi voinut iskeä vielä kovemmin nuorempana. Toisaalta taas ei tapahtumiensa vuoksi ole mikään keskenkasvuisten teos. Yllätyin siitä, kuinka paljon tykkäsin, eli vahvat suositukset tälle.
Kerkko
maalis 27, 2021, 18.04
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Minä saan juuri kohta kolmannen kirjan loppuun. Luultavasti luen jotain muuta ennen kuin otan päätösosan käsittelyyn. Sekä Liveship tradersin että tämän Rain wildsin olen lukenut paljon hitaammin ja pidemmillä tauoilla kuin nuo Fitz-sarjat. Ehkä nämä ovat vähän hitaammin kulkevia.

Mutta joo, kannattaa lukea Fitz and fool viimeisenä. Siinä on hiukan, mutta vain hiukan, yhdistetty näitä sarjoja, kun muuten Fitz-kirjat ovat erillään näistä kahdesta muusta sarjasta.
Kerkko
maalis 26, 2021, 20.15
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Minulle Dyyni oli vähän pettymys. Luin ekan osan, joka on suomeksi jaettu kolmeksi. Sen maailma ja ne vähällä vedellä pärjäävät häiskät on ihan kiinnostavia, mutta jotenkin vähän kökösti kirjoitettu ja tavallaan liian suoraviivainen teos.

Karilla on hyvät kirjat. Luin Seitsemän veljestä jokin aika sitten. Ensi kerran tutustuin tähän noin kuusivuotiaana, kun halusin, että äiti lukee sitä iltasaduksi. Sen jälkeen luin sen joskus teini-ikäisenä, ja taisin pitää hiukkasen tylsänä. Nyt 20 vuotta vanhempana ja enemmän lukeneena se oli paljon parempi.

Viimeisimpiä lukemiani ovat olleet Pierre Lemaitren Verhoeven-sarja. Aika hyviä dekkareita, ja niiden kanssa ei kauaa nokka tuhissut. Voisi suositella vaikka Nesbön ystäville. Lemaitre pelaa raakuudella vielä enemmän kuin Nesbö. Nämä ovat jostain kumman syystä käännetty erikoisessa järjestyksessä ja kirjoitettukin ei-kronologisesti, mutta kannattaa lukea järjestyksessä 1. Irene 2. Alex 3. Rosy&John 4. Camille. Kahdella viimeisellä ei niin väliä, kumman lukee ensin. Rosy&John on kirjoitettu Camillen jälkeen, mutta se sijoittuu aikajanalla kolmanneksi osaksi. Jos haluaa tiukasti välttää spoilereita, ei lue Rosy&Johnin esipuhetta, ennen kuin on lukenut myös Camillen.

Nyt menossa on Robin Hobbin Rain wilds chronicles. Ei ihan saman veroinen kuin tätä edeltänyt Liveship Traders, joka onkin minun kirjoissani ihan genren kärkeä. Nämä sarjat olen lukenut vähän väärässä järjestyksessä, tämä olisi kannattanut lukea ennen Narri ja näkijä -sarjaa, vaikka tarinat nyt vain hiukan sivuavat.
Kerkko
syys 28, 2019, 12.16
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Ile kirjoitti: syys 20, 2019, 14.10 Kun nyt tulit maininneeksi, niin Nesbo on kyllä kuningas. Kaikki suomennetut aikuisten romaanit luettu (15 kpl?), osa kahteen kertaan. Yhtä yritin ruotsinnoksenakin lukea mutta jotenkin hyytyi.
Olen myös lukenut melkein kaikki Nesbø:t. Kivasti etenevät aina ja kiinnostavia tarinoita. Vähän nyt kyllä arveluttaa Harry Hole -sarjan osalta, että alkaako olla loppuun kaluttu. Poliisi oli minusta yksi huonoimmista osista. Liiaksi pahan mielen kirja. Toki ihan jännittävä, mutta vähän huonolla tavalla. Se sortui samaan kuin jotkut televisiosarjat: kun tuntuu, että täytyy jotenkin ylittää aiemmat jutut, se tehdään julmuuden kautta. Janosta tykkäsin enemmän, mutta ei sekään ollut parhaiden osien veroinen.
Kerkko
heinä 18, 2019, 14.16
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Unohdin vielä jatkokommentoida tuohon Mikael Hakimiin. Waltarin tyyli on sellainen, että karmeat kohtalot ja tapahtumat saatetaan ohittaa jopa hyvin nopeasti, esim. Sinuhessa. Mutta noitaroviot on juuri se, joka Mikael Karvajalasta on elävimmin jäänyt minulle mieleen.

Yksi kaveri puhui persoonallisuustyyppejä ruotivasta kirjasta Idiootit ympärilläni. Todella kauan sai odottaa kirjaston varausjonossa, ennen kuin kirjan sain käsiini. Sama kirjoittaja, ruotsalainen Thomas Erikson, on kirjoittanut muitakin suosittuja kirjoja mm. huonoista pomoista. Minä en oikein jaksanut innostua tästä kirjasta. Luin alun ja sitten sieltä täältä. Toki löysin eri värisiä tyyppejä ympäriltäni tämän jälkeen paljonkin, mutta en silti oikein vakuuttunut. Kaikki kuitenkin ovat sekoituksia eri tyypeistä. Ja kuka on valmis venymään omassa toiminnassaan noin paljon toisten ehdoille?

Sitten olen hiukan aloitellut Valtaojan Kaiken käsikirjaa ja Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä. Kaipasin kuitenkin kaunokirjallisuutta, joten aloitin Robin Hobbin tuoreimman fantasiasarjan.
Kerkko
touko 11, 2019, 12.04
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Nyt luin Mikael Hakimin. Aika jännää, että Waltarin uskontoanalyysi tuntuu edelleen ihan tuoreelta, vaikka on kirjoitettu 70 vuotta sitten. Niin hitaasti maailma uskontojen suhteen muuttuu. En muistanut kovin hyvin Karvajalkaa, jonka luin jokunen vuosi sitten. Mutta ois sellainen tuntuma, että tämä Hakim voisi olla jopa parempi. Vaikka puolensa Karvajalassakin. Kuten kaikissa. Sinuhe on minulle näistä edelleen ykkönen. Sen voisin lukea uudestaankin.
Kerkko
touko 28, 2018, 21.12
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

Luin juuri Mika Waltarin Johannes Angeloksen. Kyllä nämä Waltarin historialliset teokset vaan ovat hyviä. Yleensä eivät ole koukuttaneet minua kovin vahvasti, mutta olen silti nauttinut. Tätä luin ehkä pari kuukautta, Turms kuolematonta aikoinaan varmaan melkein vuoden. Tätä Johannes Angelosta lukiessa mietin, että tästähän saisi ihan hienon elokuvan spektaakkelimaisine taistelukuvauksineen, raakuuksineen ja rakkaustarinoineen.

Tässä vielä hienosti kirjoitettu kohta, Potkun henkeen sopiva:
Mika Waltari kirjoitti:Vapaaehtoisille ja keisarin käskystä aseihin kutsutuille ei riitä kaikille kypäröitä, ei edes nahkaisia rintahaarniskoja. Ja heti tilaisuuden tullen kypärän saaneet riisuvat kypäränsä valittaen sen painavan ja hankaavan otsaa. Haarniskain hihnat kiristävät. Rautahousut jalassa he eivät pysty edes liikkumaan paikaltaan.

En arvostele. En moiti heitä. He tekevät parhaansa. He kasvoivat rauhan toimiin luottaen muureihinsa ja keisarin palkkajoukkoihin. Avoimella kentällä yksi ainoa janitsaari tekisi hetkessä miekalla selvän kymmenestä tällaisesta vapaaehtoisesta.

Katselen hienoja valkoisia käsiä, jotka osaavat veistää ihanasti norsunluuta. Katselen silmiä, jotka ovat terottuneet kaivertamaan karneoliin pyhimyksien kuvia. Miehiä, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa, jotka hiuksenhienoin siveltimin maalaavat liturgiateksteihin sinoberia ja kultaa loistavat alkukirjaimet.

Heidän pitäisi nyt oppia iskemään miekkansa suojattomaan nivuseen, tähtäämään keihäänsä ihmisen kasvoihin, ampumaan nuolensa silmään, joka näkee taivaan ja maan.

Mieletön maailma. Mieletön aika.
Kerkko
maalis 27, 2017, 17.35
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Nyt lukuvuorossa...
Vastaukset: 1759
Luettu: 136280

Nyt lukuvuorossa...

AlexMachine kirjoitti: Tilan puute. Kämppä on oikeasti aika lailla täynnä ja sillä tahdilla millä luen, hukkusin pian kirjoihin.
Etkö käytä kirjastoa? Minä en osta kuin ruokakirjoja, enkä niitäkään kovin usein. Joskus saatan saada kaunokirjallisuutta lahjaksi, mutta muuten lainaan kaiken kirjastosta. Toki jollekin voi tulla tilanteita, ettei jotain kirjaa löydy kirjastoista, tai suosittuja voi joutua jonottamaan, mutta minulla ei ole ollut juurikaan ongelmia.