2 Terä, kahva, tekniikka

Myyjällä oli tarjolla Ultratech, UTX85 ja UTX70. Valitsin keskimmäisen koon koska isompi on jo aika kapula ja pienin sellainen kynäveitsi. Kahva on 10 cm karbidinuppiin asti. Klipsi on heavy duty ja menee kiinni vaikka paksuun vyöhön tai moninkertaiseen kankaaseen. Alumiiniseksi kahva ei ole niin slicksi kuin kuvittelisi, mutta liukas silti. Aggressiiviset karhennukset toimivat kyllä sen minkä voivat. Kahvan suhteellinen paksuus (11 mm) helpottaa vähän otteen saamista. Klipsiin on integroitu reikä narulle, joten pienen varmistuslenkin voi laittaa jos haluaa oikein varman otteen.

Terässä on aika ainutlaatuinen hionta. Se on 8 cm pitkä, paksuimmillaan 3 mm. Paksuin harjanne kulkee koko terän pituudelta n. 7 cm matkan, eli terä on erittäin kestävä. Samanaikaisesti terää on kevennetty urilla ja hamarapuolen hionnalla. Terän pitää olla mekanismin vuoksi kevyt. Hionta on molemminpuolinen litteä, mikroskooppisella bevelillä (en tunne termejä soome keelellä kun kaikki speksit on englanniksi) ja uutena terävin mitä olen koskaan omistanut. Mikä ei ole ihan vähän! Joten varmasti leikkaa riittävästi. Pisto on varmasti myös hyvin läpäisevä, ja näkemieni videoiden perusteella mekanismi ei petä. Siellä on sisällä pelkkää metallia metallia vasten tilassa jossa ei pääse taittumaan tai pullistumaan ulos, joten ennemmin mekanismi jumittuu kuin menee sisään pistettäessä. Which is nice.

Jousi heittää terän ulos, ei työnnä. Jos terän tielle tulee edes paperiarkki, se pysähtyy. Laukaisinnappi on erittäin jäykkä. Hikisillä käsillä vasurilla jopa vaikea käyttää. Vahingonlaukaus taskussa tai muuten herkillä osastoilla ei siis ole käytännössä edes mahdollinen, eikä ainakaan vaarallinen.

Summa summarum, erittäin addiktoiva ja vaarallisen, kalliin keräilyvimman laukaisija. Lähes liian hieno ja kallis käytettäväksi. My Precioussssssss....

Vaatii perusteellisen vastauksen, mutta mistäs mies mieluummin puhuisi kuin leluistaan!

1 Miten, missä ja milloin

Koska Microtech UTX85 T/E maksaa saman kuin kolme Spydercoa tai kymmenen Marttiinia, se ei kulje farkkujen taskussa. Mekanismi perustuu inertiaan, ja avoimesta päästä menee nukkaa, pölyä ja muuta smäidää koneistoon ja voi estää lukittumisen ratkaisevalla hetkellä. On tapahtunut minulle jopa perinteisellä lockbackilla kun pikkukivi meni taskussa juuri sopivaan paikkaan. Muutenkin liiman, roskien ja ruumiinnesteiden jättäminen terään on huono ajatus. Avaamiseen ja putsaamiseen tarvitaan erikoisbitti ja siellä on mikroskooppisia jousia jotka voivat lennellä nurkkiin. Avaaminen myös saa takuun raukeamaan. Niin kauan kuin asun täällä, voin viedä veitseni myyjälle joka hoitaa takuuasiat. Suomessa voi olla vähän vaikeampaa tullin ja muiden kiusankappaleiden vuoksi.

Kannan sitä siis pikkutakin povitaskussa lampun vieressä. Sieltä se sitten osuu käteen "lompakkoa kaivaessa" jos joku retale ikinä sellaista vielä keksii vaatia. Tämäkin on teoreettinen kantotilanne koska niitä halvempia, toimintavarmoja ja ihan yhtä nopeita vaihtoehtoja on sekä taittuvia että kiinteäteräisiä. Ja syöttilompsa löytyy myös, mistä luovun ihan suosiolla jos tarve vaatii. Harmillisesti täällä etelämpänä käteistä tarvitsee vielä usein, ravintolailtana pari sataa jopa, niin yrittäjiä saattaa tulla vastaan. Onneksi Tsekki-Itävalta-akselilla on täysin laillista ja jopa suotavaa pitää mukanaan mitä tarpeelliseksi katsoo retaleiden varalta, joten Polizei ei ole ongelma. Rajoitetuilla alueilla voi jättää narikkaan takin kanssa. Saksassa ei toimi, siellä on sitten taskulampun ja metallisen kynän varassa.

Kuva liittyy.

Tervetuloviestissä oli linkki esittelyketjuun mutta se ei toiminut. Joten suoraan asiaan. Omistani suosikkini on tämä. Muuten puhuttelevat kylmän sodan koneet lentävistä panssareihin, Natosta Varsovan liittoon.