Vielä pari tekijän huomiota Radio Stadion -ohjelmasta. Judo (ja lajin kilpailuluonne) olivat näkyvästi esillä, mutta ei niinkään urheilun vuoksi vaan enemmänkin historiallisen elementin vuoksi. Kun kyseessä on tällainen lajien 'yleisjakso', judon merkitys ensimmäisenä, itämaisena kamppailulajina, oli ohjelmassa ohittamaton.

On tietysti makuasia, mitä kamppailu-urheilun osa-aluetta kukin haluaa korostaa. Toki ohjelman lopputuloksessa kuuluu tekijänsä tausta ja mielenkiinnon kohteet, mutta enemmän kuitenkin painotuksissa kuin aihevalinnoissa. Tunti voi tuntua pitkältä ajalta, mutta moni aihealue jäi valitettavasti käsittelemättä.

Ja loppuun ehkä vielä sellainen huomio, että vaikka sisällöissä kuului kamppailijoiden ääni, ohjelman varsinainen kohde on suuri yleisö, jolla ei välttämättä ole paljoakaan tietoa kamppailu-urheilusta. Radio Stadion ei ole varsinaisesti urheiluohjelma, vaan yhteiskunnallinen ohjelma. Niinpä kiitokset tällä palstalla lämmittävät erityisesti, jos onnistuimme tekemään kelpo tuotteen myös teidän asiantuntijoiden mielestä ;-)

Kiitos Lasse, JanneM, Atticora & Co. Ilo oli minun puolellani. Sain täältä sekä suoria kommentteja ohjelmaan että ajatuksia käsiteltävien aiheiden valikoimiseen. Jakakaa seurojenne somekanavilla haastattelua, jos koette siitä olevan huvia tai hyötyä. Toivottavasti tämä jakso saa joskus jatkoa. Kiitos keskustelijoille.

Ymmärrän pointtisi hyvin. Ja epäilen myös, että kovin vähän on tähän päivään menneestä juttuja siirtynyt.

Eri asia on, että pitäisikökään? Eikö tällaiseen itsensä kehittäusmis -ajatukseen kuulu itsetutkiskelu ja mahdolliset omat oivallukset? Vierastan ajatusta, että 'henkistä kasvua' voi opettaa. Käytöstapoja voi opettaa, mutta tie (vaikka do) pitää löytää itse.

Tarkoitan tällä henkisyydellä siis enemmän pyrkimystä ja tahtoa, en niinkään mitään sukupolvelta toiselle siirtyvää henkistä perintöä.

Kokemus on aivan eri, kyllä. Viittasin vanhempaan traditioon ja sen vaikutuksiin, jonka väreilyjä on vielä nähtävissä esim. japanilaisissa lajeissa. Mutta jos tiedostaa oman motivaationsa, kai kuitenkin 'pyrkimyksistä kohti jotain' voi löytää yhtäläisyyksiä!?

Ollaan kiinnostavalla tasolla. Henkisestä kasvusta, tuli heti mieleen kolme eri ajatusta: 1) Oma ajatukseni vanhemmasta perinteestä on, että siellä syvällä jossakin, samuraiden ja muiden ammattisotilaiden menneisyydessä, virhe taistelussa saattoi merkitä kuolemaa. Kuoleman ajatuksen hyväksyminen ja saman aikaan virheiden välttäminen ovat jollain tavalla vaikuttaneet häiskien mieleen ja ajatuksiin.

2) Samaan aiheeseen liittyy jo yllä esitetty kovan treenamisen aikaan saama muutos yläkerrassa. Endorfiinien ja muiden hormoonien tuottama hyvä olo on omiaan viemään ajatuksia sfääreihin. Jokainen, joka on ollut joskus oikein kovassa fyysisessä kunnossa, varmasti muistaa, miten hyvältä ja rauhalliselta olo tuntuu. Kamppailuhommissa lisään siihen vielä itsensä voittamisen, mutta tämä osa-alue voi toimia urheilussa yleisemminkin.

3) Opettajan merkitys. Monesti puhutaan maan, lajin tai tyylisuunnan traditioista. Oma huomioni on ollut, että henkisyyteen taipuvaisia tai jollain tavalla etäänpäin pyrkiviä opettajia ja ohjaajia löytyy useimmista kamppailulajeista. Itsekin pitkään valmentaneena tunnustan auliisti, että kivempi opettaa heitä, jotka haluavat oppia tai ovat avoimia ajatuksiltaan. Näin ollen samantyylisiä ihmisiä saattaa kerääntyä samoille saleille.

En väitä, että 'henkisen kasvun tavoittelu' tai millä nimellä sitä kutsutaankaan, kuuluu välttämättä itämaisten kamppailulajien opetuksen piiriin, mutta yleistä se näissä hommissa on. Ja onneksi on, itse en olisi jaksanut tahkota wondoa vuosikausia vain kivojen potkujen vuoksi. On saanut myös funtsailla, vaikka tkd lajina mielletään enemmänkin kilpaurheiluksi.

Mika ja Andy, tämä on yksi kysymyksistä, johon varmasti torstaina pureudumme. Onhan paikalla pitkän linjan judoka sekä taidoa harrastava tutkija, ja hänen väitöskirjansa aihe liittyy tähän olennaisesti. Uskon, että jotain selviää.

Kiitos G12 vastauksesta ja vinkeistä, tutustun teokseen. Kiitos parviälylle yleisemminkin, täällä on noussut esille näkökulmia, joita en ole tullut itse pohtineeksi, en toimittajana, enkä kamppailijana. Jatketaan keskustelua.

Kyllä, tämä on ohjelman alkuperäinen idea.

Moi.

Hyviä kommentteja ja hienoja perusteluja jo nyt, kaikille kiitokset osallistumisesta. Radio-ohjelmasta ja lajien suosiosta sen verran, että tarkoitus on selvittää laajempaa kokonaisuutta ja historiaa lajien leviämiseen. Eli mikä oli se otollinen maaperä, mihin lajit upposivat? Mikä oli se tarve, jonka lajit täyttivät? Pohdimme ohjelmassa mm sitä, että minkä verran populaarikulttuuri (esim. Bruce Leen leffat ja Elviksen musta vyö) on aikojen saatossa vaikuttanut mielikuviimme.

Olisi vielä hyvä saada kommentteja lisää, nostamme ne keskusteluun, joka käydään siis Yle Puheessa suorana torstaina 8.3. klo 10-11. Eikä hätää, jos ei pysty tuolloin kuuntelemaan, ohjelma tulee uusintoina to ip:llä klo 18-19 ja la aamuna. Löytyy myös Yle Areenasta. T. JLaitaneva