Ongelmalliseksi vastauksessa tekee sen, että jokaisella merkillä termit on vähän omanlaisiaan. Jotta löytyisi jotain hiutaletta puuron sekaan, tarttis sen reitittimen merkin ja mallin. Sitten voi jopa pystyä skriptaamaan valmiit asetukset, jotka voi etänä ajaa palomuuriin... Riippuen laitteesta.

Laitteen mac-osoite talteen, asetat kiinteäksi dhcp pooliin ip-osoitteen sille ja sallit vain tunnetut mac-osoitteet verkossa (Tuntemattomille laitteille esim 1kb download rate, jolloin laite näyttää olevan verkossa, mutta se ei pysty toimimaan).

Palomuuriin voi tehdä säännöt jokaiselle ip-osoitteelle tai osoitealueelle, jolloin niille voi asettaa liikennöintiin rajat, esim. kellonajan pohjalta. Kaistannopeus voidaan rajoittaa vaikkapa osoitteille 192.168.0.10 - 192.168.0.100 ja asettaa omsn laitteen ip-psoite kiinteästi poolin ulkopuolelle (esim. 192.168.0.110), jolloin mac-osoitteellerajoite ei koske sitä.

Termejä: mac filtering rule (bandwith restriction), allow access rule, bandwith rules.

Näin ulkomuistista... Mac-osoitteella siis hallitaan minkä IPn laite saa ja IP-osoite hyödynnetään nopeusrajoitteissa.

Salasana kannattaa asettaa palomuurille ja rajoittaa sisäänpääsevät laitteet vanhempien kännykäksi ja tietyin ehdoin esim. 1 kodin tietokone (tähän auttaa kun jakaa langattoman verkon admin-verkkoon ja luuseriverkkoon, jossa laitteilla ei ole oikeutta avata palomuuria).

Emt, itteäni viistottaa jatkuva ruudun tuijotus siinä määrin et nappaan vaan virrat poikki verkosta plus annan pilttien maksella omat puhelinlaskunsa jos aikovat 4Gtä käyttää (tarkoituksella ei ole rajatonta liittymää). Yksikin luistaminen hommista ja verkko meni alas. Ei jaksa kuunnella yhtään mitään nurinaa ja napinaa.

Pelit ja somet on viihdykettä, sellaista joka on alimmalla hierarkiatasolla ja jonka yli kävellään just silloin ku huikataan jotain tekemistä. Lisäksi niitä rajoitetaan muutenkin, palomuuri katkaisee kaiken yhteydenpidon klo 17.00 - 18.30 talosta, poislukien vanhempien laitteet. Koska ruoka-aika ja pitää tehdä hommat.

Tämän päälle joka ilta klo 21.30 katkeaa verkko totaalisti ja kännykkälaskuissa on seurannat, mitä on tehty ja milloin. Jos datankäyttö kasvaa, puhelin lähtee.

Joka ainoa hetki meillä on oikeus tarkistaa whatsapp, some, tekstiviestit ja soitetut sekä vastatut puhelut. Jos tästä tingitään, lähtee puhelin pidemmälle tauolle. Olen myös kahdesti tehdasresetoinut puhelimen sen päälle, kun ei ole heti annettu oikeuksia nähdä viestejä. Siihen päälle kunnon laitekielto koskien kaikkia laitteita.

Tuo on jo mikromanagerointia siinä mielessä, että pyritään purkamaan se lapsen huono käytös eri lokeroihin ja saadaan jokaiseen erilainen vastaus. Liikaa nippelöintiä arkimaailmaan verrattuna.

Pikkuapinat saa kyllä järjestykseen hieromattakin ja ne ymmärtävät kyllä varmasti, vaikka et säädä joka ikisen homman kanssa jotain hienosäätöjä. Ylipäätään kakruja ei kannata mun mielestäni suojella siltä mielensä pahoittamiselta liikaa ja koettaa olla niille liian hienovaraista. Reipas PERKELES silloin tällöin asettaa niitten murheet oikeaan kontekstiinsa ja on samalla reality check siitä, mitä voi ja saa tehdä ja mitä ei.

Nurkassa istuskelu on toinen homma; sinne mennään istuskelemaan jos esimerkiksi käyttäydytään väkivaltaisesti toista kohtaan. Sen jälkeen pitää pyytää kohteelta anteeksi, jos ei pyydä, nurkassa istuskelu jatkuu.

edit; siksi toisekseen neljän kakrun perheessä ei kovin pienestä jäähyä tule. Muuten tulisi molemmat vanhemmat hulluiksi jos koko ajan puututtaisiin asioihin.

Ihmettelenpä neljän lapsen isänä, että mikähän keino se mahtaisi olla, jolla törttöilystä saadaan kakru paitsi a) lopettamaan toimintansa, myös b) olemaan toistamatta sitä haitallista toimintaa keskeyttämisen jälkeen. Jos siis myös jäähy on kieltolistalla.

edit: vaikka miten keskustelet "rakentavasti", on tuollaiselta alta 7-vuotiaalta parhaimmillaankin vastaus jotain siihen suuntaan, että "saanko pelata pleikkarilla kohta". Ei kakrut jaksa kuunnella mitään pitkiä perusteluja, vaikka ne olisi järkeviäkin. Ne poimii sanan sieltä, toisen täältä.

Jäähy on perusteellinen keskeytys sille törttöilylle ja samalla myös huomautus, että tätä voi olla tulossa lisää, jos et ala pelaamaan sääntöjen mukaan.

" onclick="window.open(this.href);return false;

Parhautta! Paapan kirjaa lukee Samuel L. Jackson

Itse alan olla kurkkuani myöden täynnä tuon 4-vuotiaan jatkuvaa tunkemista sänkyymme.

Lapset

edit; jotta viestille tulisi jotain muutakin, kuin ihanuusarvo, niin...

Meillä käytettiin perinteistä menetelmää, eli uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ja sitten myös keskustelua asiasta, joka ehken auttoi eniten. "Iskän ja äidin on saatava myös nukkua ja siitä ei tule mitään, jos olet siinä välissä nukkumassa." Sitten vielä humoristisia piirteitä hommaan, "iskä heräsi viime yönä sinun jalat poskihampaitten välissä, niin olipas kamala maku suussa".

Kyllä näillä silleen auttavasti saatiin vähentymään ja sitten loppumaan lähes kokonaan tuo petistä toiseen meneminen. Tosin vanhempi poika kävi nukkumaan viime viikolla vielä meidän petiin, joskin tätä ei enää tapahdu kuin ehkäpä kerran kuukaudessa korkeintaan, jos molemmat vanhemmat lapset lasketaan.

Niin, tarkennuksena vielä, että meidän kakrut ovat nukkuneet koko ajan omassa petissään, heti syntymästään lähtien. Mutta kun ne pirulaiset oppivat kävelemään, niin tulevat sitten viereen

Meillä tulee vielä vanhempi poika välillä öisin sänkyyn, kaverilla on ikää jo 8-vuotta. Siis välillä, elikkä ehkä kerran pariin viikkoon. Se on kova tinkimään siitä yöllä vielä, eikä aina jaksa vääntää. Nuorempikin tulee, siis 7-vuotias. Mutta todella harvoin nuorempi vääntyy viereen, vanhempi on kovempi tässä hommassa.

4-vuotias on vielä sillä tavalla vauva, että ei tajua kaikkea läheskään, muutamassa vuodessa tilanne korjaantuu tosi paljon. Vuodessa voi käydä niin, että se lapsi ei halua ollenkaan tulla samaan petiin äitinsä kanssa, vaan haluaa nimenomaan nukkua omassa huoneessa. Meillä kävi nuoremman kanssa tämä käännös yhdessä yössä. Se vaan ilmoitti, että nyt hän haluaa nukkua omassa sängyssä ja sillä hyvä. Sen jälkeen ei olla palattu, kuin joskus kipeänä.

Vähän ristiriitainen olo lukea sellaista kommenttia, että lapset eivät ollenkaan kiukuttele tai vänkää vastaan vaan tottelevat vanhempaa ylivertaisena auktoriteettina.

Mistä luit moista?

Mika kirjoitti: Tätähän se on.

Tervetuloa eiliseen aamuuni! Nelivuotias lapseni ei halua herätä. Hän ei tahdo mennä yksin vessaan.

Hän on mustasukkainen siitä, että olin hänen siskonsa kanssa edellisiltana konsertissa.

Vakuuttelut siitä, että olen vain hänen kanssaan kaksin jokin toinen ilta, lohduttavat vain hetken.

Seuraavaksi hän yrittää potkia siskoaan. Pidän hänen jalastaan kiinni ja selitän, että se on väärin.

Päinvastoin kuin yleensä, poika tahtoo syödä aamupalan kotona eikä päiväkodissa. Suostun tähän. Aamupala kestää yli 30 minuuttia ja keskeytyy lukemattomat kerrat.

Lueskelin tuota nyt vasta, mutta en tunnistanut itseäni tai vaimoani tuosta kuvauksesta. Jotenkin koko juttu oli vieras, siis henkisen ja fyysisen kurittamisen osalta.

En tiedä sitten, onko iskän naama meidän perheessä niin pahan näköinen, ettei ääntä tarvitse korottaa kuin pihalla, kun huudetaan vanhemmat kakrut syömään. Mutta siis meillä kumpikaan ei riehu tai kiukuttele, eikä ole koskaan varsinaisesti riehunutkaan. Ne muutamat kerrat, kun on riehuttu, on otettu jäähyä nurkassa. Minuutit on laskettu ikävuosista, siis 3-vuotias on seisonut nurkassa 3 minuuttia, jne.

Epäilen jotenkin, että mulla taitaa riittää auktoriteetti komentamaan ilman äänen korottamista, koska varsinainen raivoaminen on niin pientä. Kiukuttelut sitten erikseen, pitäähän lapsen saada suuttua joskus, kun rupeaa ottamaan päähän.

Meidän nuorempi poika on vähän samanlainen, ei ihan noin paljon, mutta kuitenkin (kaveri on 6v). Ottaa herkästi itseensä kun on vastoinkäymisiä. Ollaan koitettu painottaa, että ei se oo niin metrilleen, vaikka ei kaikessa aina heti pärjää, osaksi on jopa onnistunutkin, ei enää suutu kun ei heti osaa jotain. Se on kyllä pitkä tie käydä, perskutti ihmeteltiin tuossa aiemmin, että pystyykö junnu tekemään mitään, kun on niin äkäinen heti epäonnistumisen sattuessa

Kolikon kääntöpuoli on se, että junnu lukee jo (5-vuotiaasta), on luokkansa paras juoksija, on tosi hyvä muissakin liikuntasuorituksissa. Kun vaan saisi sen helpon ärsyyntymisen kääntymään hiljakseen yrittämisen haluksi, niin saattaisipa tuo nuorempi innostua kovasti liikunnasta. Pikku askelia parempaan suuntaan on jo näkyvissä, joten katsotaanpa nyt

Päivittäin on kyllä pitänyt aina sanoa, että ei sen väliä, vaikkei aina ole ikäisistään paras.. (Joskus huonolla lopputuloksella)...

Kuinka älyttömiä ihmisiä tämä maa päällään kantaa. Mitä ihmettä vanhemmat oikein ajattelee tuossakin tapauksessa?