Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 77 tulosta

Jusukin
tänään, 00.03
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Kiitos Lasse hyvistä huomioista!
Testaamisen kanssa tavoite on hahmotella onko Komba löydöksenä hyödyllinen suhteessa olemassaoleviin kamppailu-urheilun muotoihin. Jos on ja homma vaikuttaa toteuttamisen arvoiselta, olen itse kiinnostunut ottelemaan ja sillä tavoin kartuttamaan elämänkokemusta. Haluan myös auttaa kamppailijoita kehittämään herkkyyttä ja sulavoittamaan liikkumista ja otaksun, että tästä voisi olla hyötyä myös kehässä.

Testiasetelman olisi aluksi hyvä sisältää muutama Komban variaatio, jotta se auttaisi havainniollistamaan muotokielen luonnetta ja tavoitteita, sekä arvelemaan mitä testilajissa saa tehdä ja mahdollisia hyötyjä. Sen jälkeen sparria kokeiltavan lajin ehdoilla, muutamalla eri voimankäyttöasteella. Eli kuten Luupää sanoi "Testaaminen on sitä, että menee ilman ylimääräisiä reunaehtoja toisen viitekehykseen ja katsoo miten siellä pärjää omilla eväillä. "


No-forcen idis on ollut ottaa voima pois kamppailusta ja katsoa mitä jää jäljelle. Toiseen voi silti pyrkiä vaikuttamaan asemoitumalla vahvasti toisen vieressä niin, että jos voimaa käytettäsiin oltaisiin edullisessa asemassa, oma raaja toisen ytimessä. Kombassa tästä saadaan flow-drill, kun määritellään pelinomaisesti, kuinka tilanteita voi purkaa.

Voimankäyttö mihin viitaan on siis liikettä, jolla vaikutetaan toiseen, paine kahden kontaktin osapuolen välillä. Olennaista tässä on kuka painaa, nyrkkisääntönä se joka liikkuu. No-force on siis meidän lähtötilanne, josta oppii sellaiset vuorovaikutuksen muodot, joita kyseisillä ehdoilla voi toteuttaa. Nämä taidot edesauttavat pehmeää kontaktia vaikka voimankäyttö otettaisiin mukaan harjoitteeseen.

No-forcella oman muodon ja liikkeen saa tehdä niin vahvana tai voimalla kun haluaa, kunhan osaa pysäyttää sen puolustavaan linjaan ja keholle.
Ilman voimankäyttöä voi siis vaikka sopia, että tavoitellaan nopeaa ja vahvaa liikettä, jossa kuitenkin pitäydytään impaktista. Yleensä ollaan otettu voimankäyttöä mukaan asteittain, ensiksi esimerkiksi torsosta työntäminen, millä on vastaavuus pelin sääntöihin, jossa kuuluu liikkua pois alta. Eli kun pääsee puolustuksen ohi voi voimalla osoittaa hallintaa ja ohjata toista herkistä kohdista, tästä eri variaatioita.

Komba on siis sovellusympäristö, jossa voi testata erilaisia liiketyylejä ja vuorovaikutusta. Toteutamme yleensä lähiottelumaista asetelmaa, koska lähellä ollessa liike on monimuotoista. Idea on siis käyttää toista oman muotokielen testaamiseen ja katsoa samalla pystyykö pitämään pintansa vaikka olisi uhattuna monesta suunnasta.


Mitä lyömiseen tulee niin tottakai olisi hyvä osata liikkeet teknisesti oikein ja tehokkaasti. Paras tapa on varmasti saada ohjausta ammattilaiselta ja harjoitella tekniikkaa paljon. Ideaalisti meidänkin treeneissä on mukana kamppailupuolen asiantuntijoita, ketkä voivat ohjeistaa tekniikoiden kanssa. Me tehdään flow-drilliä, jossa on mahdollisuus soveltaa mitä jo osaa ja ihmiset ammentaa omasta kokeneisuudestaan. Jos joku haluaa oppia tekniikkaa laitetaan viisaat päät yhteen ja katsotaan mitä asiasta tiedetään teoriassa, käytännössä ja liittyen kamppailulajeihin yleisesti.


Taijin harjoittaja kiitos loistoideasta! Olen päässyt Kombaamaan useiden Taijilaisten kanssa ja vuorovaikutus on ollut aina taidokasta ja ihailtavan sulavaa. Mulla sielu lepää liikkeen vapaudessa, mutta Taiji on aina herättänyt ihailua ja voisin tutustua liikesarjoihin ja katsoa miten ne luonnistuu. Arvatenkin tekniikaan oppimiseen ei ole oikoteitä, mutta olen teoretisoinut, että jos tekisin Taijilaisten kanssa enemmän Kombaa, oppisin mukautumaan puolustuksella muotokieleen, jolloin itse liikkeiden oppiminen saattaisi helpottua. Mistä Taijin taistelumuodoissa kisataan? Jos joku haluaa tätä kokeilla, olen enemmän kuin kiinnostunut!
Jusukin
marras 17, 2019, 19.03
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Testaamisen suhteen mun tavoite on ollut löytää kamppailun asiantuntijoita, kenelle esitellä Kombaa käytännössä ja arvella minkälaista liikekieli on ja miten taito vois näkyä muissa lajeissa. Thaikun lähiottelu on varmaankin riittävän lähellä ja sparri on hyvä koe-asetelma. Voimaa olis hyvä lisätä asteittain, niin pystyisin aluks demoamaan minkälaisia liikkeitä olin ajatellut ja sit katsoa toimiiko ne edelleen, kun vuorovaikutus on lähempänä realismia.
Jos hommassa tuntuu olevan aidosti järkeä, niin otteleminen amatööri Muay Thaissa kiinnostaa. Siinä vaiheessa pitäisi tietty olla jo valmentaja, kenen johdolla valmistautua. Nyt opettelen alkeita youtubesta, Jarkko Steniuksella on siellä esimerkiksi hyvää matskua. Meen joko peruskurssille tai opin muulla yhteistyöllä, mut testit kehiin ekaks.
Ottelemisessa kiinnostaa ennenkaikkea toi pisteenlasku ja lajien ymmärtäminen sitä kautta. Kamppailu-urheilussa on erinomaiset tavat mitata pärjäämistä ja mielelläni vaikutan teknisellä puolella missä ei tarvitse koittaa satuttaa voittaakseen, mutta tottakai pataan ottaminen kuuluu asiaan!

Komba toimii hyvin flow-drillinä, koska tilan käyttämiseen liittyvät säännöt ohjaavat ihmisten toimintaa. Jos menettää oman tilan (toisen käsi koskee torsoon tms) on velvoitettu liikkumaan pois alta uuden puolustavan linjan turvin. Eli rullataan harjoitusta, jossa voi tehdä mitä vaan, mutta pärjää sitä paremmin, mitä tehokkaampaa muotokieltä käyttää oman tilan puolustamiseen ja toisen tilan valtaamiseen. Tämä on siis vapaata liikettä, mutta pelissä pärjääminen ohjaa toimimaan hyvin. Käytäntö on ilman voimaa tanssillinen ja meditatiivinen. Vuorovaikutuksen viitekehys on kuitenkin taistelu ja mitä enemmän harjoitteeseen otetaan muuttujia (kuten voima, kiinnipito, lyönnit, potkut tms.) sitä enemmän vuorovaikutus muistuttaa tai on varsinaista kamppailua.

No-force opettaa suuntamaan omaa liikettä kohti toisen keskustaa ja pysäyttämään sen aina puolustuksen/kehon rajapintaan. Tätä voi tehdä hitaasti tai nopeasti parin kanssa ja ryhmässä. Näin voimaa voi käyttää liikkeen tekoon, mutta ei toista kohti ja jos painetta ilmaantuu, koitetaan ymmärtää kuka painaa ja kuka on vaan paikallaan. Perustreeni on myös tae turvallisuudesta, pelaajat osoittavat hallintaa ja jopa erikokoiset vastustajat voivat harjoitella keskenään ilman raakaa ylivoimaa.

Voimankäytön voi ottaa peliin. Suosittelen ensiksi hidasta liikettä, jossa nojataan toista vasten. Tällöin testataan puolustavien muotojen vahvuutta ja voimankäyttö tuo mukaan huomioon-otettavia elementtejä, kuten raajan kontaktikohdan etäisyys omasta keskiöstä ja vipuvoiman vaikutus esimerkiksi kun kyynärpäällä painetaan rannetta. Kun voima on mukana toista voi liikuttaa sen torsosta, jos hän ei kerkeä pois alta. Käden voi jättää iskukohtaan ja tilanteet puretaan tavoilla, jotka olisivat eri rytmissä toteutettuna (nopeutettu puolustus) torjuntaa ja väistöä.

Saa lyödä kun sopii vaan ennalta, suojukset pehmentää ja suojauksen tason olis hyvä vastaa käytettyjä otteita. Tää käsi kaulalle on turvallinen sinäänsä, kun pään vieressä on tilaa, niin harvemmin osuu vahingossa, vaikka tekis nopeemmin. Sen saman liikkeen voi jalostaa vaikka nyrkkilyöntiin tai kyynärpäähän.
Vaikka me harjoitellaan voimalla, etsitään tämmöstä rentoa ja mukautuvaa otetta, joka toimii kaikille. Tässä olis videoo treeneistä, jos se vastais kysymyksiin!


Jusukin
marras 11, 2019, 16.41
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Tämä ymmärretty, pahoittelut rönsyilystä ja vaahtoamisesta.
Pyrin lähiaikoina kuvaamaan videota Komban taistelullisista ulottuvuuksista, tuodakseni esille minkälaisiksi improvisoidut liikemuotomme ovat tähän mennessä kehittyneet.
Komba on liikkeen ja vuorovaikutuksen mekaniikan tutkimista soljumisen keinoin.
Jusukin
marras 10, 2019, 16.20
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Olen suunnannut katsetta tieteeseen löytääkseni vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten mitä on tietoisuus, mutta mielestäni olennaisin kysymys, johon en löytänyt tyydyttävää vastausta on mikä on itse.
Kehittämässäni mallissa ihmisen olemuspuolia (1-5) voi käsitellä kolmiportaisesti (2-4), ihmisen geeeneihin ja potentiaalin toteutumiseen sidotut taipumukset (2), ihmisen kehollinen olemassolo, emootiot ja vallitseva kokemustila (3), ja ihmisen käsitteellinen minuus, persoona, maailmankatsomus ja henkilökohtaiset taipumukset (4). Fyysinen todellisuus (1) on organismista riippumaton olevaisuuden taso ja havaittu maailma (5) ihmisestä ulkoisia ilmiöitä, lukuunottamatta ihmisen aivojen kuorikerroksilla olevia hahmoja, jotka ovat vaste havaitusta todellisuudesta.

Kun näämme jotain (5), reagoimme siihen menneen kokemuksen perusteella (4), mistä syntyy kehoon emotionaalinen vaste (3), jonka laatu taasen vaikuttaa havaittavan ilmiön tulkitsemiseen (4) ja näämme katsomamme asian uudessa valossa (5). Tämä neuro-kemiallinen prosessi toistuu noin sata kertaa sekunnissa ja se synnyttää kokemuksen ja maailman, jossa on merkityksiä.
Alan tieteentekijöille tämä kuvaus on ymmärtääkseni itsestäänselvyys, enkä kuvittele luoneeni niiltä osin mitään uutta, vaikka prosessianalyysi onkin epätyypillinen.
Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, kuinka samoilla olemuspuolien rinnastuksilla voidaa lähestyä vaikeammin tutkittavia tai määriteltäviä ilmiöitä, kuten ihmisen suhde itseensä oman tajunnan kohteena (itse-tietoisuus ja -reflektio). Kun malliin lisätään huomioita siitä, kuinka havaittavat ilmiöt ovat olemassa suhteessa aikaan, saadaan vastaavasti kiehtova asetelma tulkita ihmisyyttä. Kokemus (3) on jatkuva prosessi, joka on olemassa jokainen hetki. Suhteessa ajan kulkuun, kokemuksen olemassaolo on siitä riippumaton, muuten kun organismin elossaolemisen osalta. Kokemus koostuu hetkistä, jotka ovat pienimpiä mahdollisia ajan yksiköitä, eli sen voidaan sanoa muuttuvan esimerkiksi miljardi kertaa sekunnissa (atomitason konfiguraation uudelleenjärjestäytyminen).
Ajatus (4) taas on prosessi, jolla on alku ja loppu. Hetkien laskemisen näkökulmasta pieninkin ajatus on miljoonien hetkien jatkumo, eli ajan olemassaoloon sidottu tapahtuma, joka myös tekee ajan kulusta oleellisen ilmiön. Aika on siis emergentti ilmiö, jonka subjektiivinen tiedostaminen on sidottu käsitteelliseen ajatteluun ja itseemme olentoina, jotka käsittävät oman olevaisuutemme suhteessa aikaan.

Kun nykykulttuurissa puhutaan hetkessä elämisestä, viitataan omaan rajallisuuteemme tuntea itsemme kokijana (3) ja sen esteenä ei ole muuta, kuin oma samaistuineisuus itseemme ajattelijana - minkälaisia me olemme määritellessämme oman itsemme suhteessa maailmaan ja muihin ihmisiin.
Edelleen tässäkään ei ole mitään uutta, kysymystä on pohdittu traditioissa lausahduksella "tunne itsesi", mutta selvästi joku prosessissa nikottelee, koska ihmiskunnan toiminta vaikuttaa itsetuhoiselta, eikä tuhansien vuosien aikana simppeleimmässä asiassa olla merkittävästi edistytty.
Ehdotukseni on avaus tietoisuustieteiden kentällä - määritellään yhteinen muuttuja, joka mittaa yksilön halukkuutta ja kykyä kohdata itsensä (4, oma maailmankuva ja uskomukset) kun yksilön tietoisuuteen tuodaan haastavia ilmiöitä (5, tajunnan kohde), joiden merkityksellisyydellä on vastaavuus emotioiden muutoksessa (3, kokemuksen mitattavat vaihtelut).
Koska en ole tutkimusapukumppaneitteni kanssa löytänyt ilmiöstä jo valmista tieteellistä vastinetta, keksin itse ilmiölle nimen The State of Willingness, joka kuvaa yksilön suhdetta ulkoisiin ilmiöihin ja kykyä kohdata ei toivotut ilmiöt oman käsitteellisen tajunnan edustuksina.
Esimerkkinä voi käyttää vaikka rasismia; Rasistiselle ihmisille kanssaihmisen ihon pigmentin määrä on merkittävä muuttuja ja vuorovaikutustavasta riippuen (pigmentin määrä) ennustaa rasistisen henkilön emotionaalisen vasteen (tunnekokemus) kehittymisen suunnan ja nopeuden. Jos rasistinen ihminen ymmärtää mihin willingnessillä viitataan, voi henkilö tiedostaa pigmentin käsitteen olevan ensisijaisesti osa hänen omaa maailmankuvaansa ja oman ei-toivotun kokemustilan kehittymisen sen välitön seuraus. Tämä ei ole arvokannaotto, vaan mekanistinen kuvaus todellisuuden toimintamekanismeistä ja meidän ongelma on se, että jaamme pallon idioottien kanssa, jotka kuvittelevat, että ulkoinen maailma vaikuttaa heihin ilman, että heillä on siihen valtaa. Tässä tapauksessa se on toisaalta totta - jos ei ymmärrä kuinka kokemus syntyy (tai osaa toimia muuten niin hyvin, että omat uskomukset eivät häiritse itseä), ei ole valtaa vaikuttaa siihen miten tajunnan kohteet vaikuttavat omaan kokemukseen, koska kuvittelee, että havaittu maailma on absoluuttisen tosi (sen sijaan, että käsittää havaitun maailman neutraalien ilmiöiden jatkumoksi, joita on mahdollista tulkita monesta näkökulmasta).

Mielestäni pallo on siis jokaisella kohdata itsensä ja omat ennakkoluulonsa niissä asioissa, jotka ottavat päähän. Jokaisella on mahdollisuus ottaa vastuuta siitä, että maailma on sopiva itselleen ja muille ja mielestäni kamppailupuolella toimitaan erinomaisesti, kun lisätään ihmisten toimintakykyä ja altistetaan itsensä aina suuremille haasteille.

Mä kehitän näitä malleja omatoimisesti ja olen yhtäpaljon tiedemies, kuin kamppailija - takana ei ole ainottakaan matsia, ei mainittavia vyöarvoja, eikä käytännöillä ole sen suurempaa asiantuntijoiden siunausta. Asiasta ei ole vielä tieteellisiä julkaisuja, enkä minä kykene itsekseni sellaisia laatimaan, edistän asiaa yhteistyökumppaneiden kanssa. Etenen kehitystyössä maalaisjärjellä ja pidän sitä omana vahvuutenani.
Samalla tavalla, kun olen valmis kokeilemaan liikkumista kenen tahansa kanssa kehässä, olen valmis istumaan alas suurten ajattelijoiden seuraan ja puhumaan todellisuuden syvimmästä luonteesta. Tää kama ei ole jättänyt ketään kylmäksi ja kun päästään itse aiheeseen, niin yleensä jo tuntuu nahoissa.
Mullon tosta tehtynä kuusi kaavioita, jotka määrittää Willingnessin tunnettujen ilmiöiden joukkoon eri näkökulmista. Yhtenäiskaavaakkeen läpilukuun menee suoraa puhetta 10h, mutta sen saa aika hyvin tunnissa purkkiin ja pääsee olennaisimpien kysymysten äärelle. Saa kutsua kylään, eikä asia vaadi aiempaa osaamista, mut tässä hommassa mustavyö ei välttis pelasta itsereflektiolta.

Kombaan tämä asia liittyy mahdollisena tutkimusympäristönä. Kun plastisuutta tavoitellaan kilpailullisessa vuorovaikutusympäristössä, voi paineen määrää mitata ja sillä on korrelaatio siihen, miten vakavasti käyttäjä suhtautuu kilpailussa pärjäämiseen. Kilpailuasetelma ja vastakkaisten intressien pohjalta toimiminen on toimintaa ohjaava lähtökohta, mutta vuorovaikutuksen laadun kehittäminen on kuitenkin harjoitteen perimmäinen tavoite. Eli kuten yleensä, harjoitustilanteessa voittamista tärkeämpää on oppiminen ja Kombassa voi havainnoida ja mitata (vaatii teknisiä sovelluksia, kuten paineantureita tai kehon tilan muutosten mittausta) miten olosuhteiden muutokset (gameplay) vaikuttavat yksilöiden toimintaan.

The State of Willigness on yhdistävä muuttuja niin todellisten, kuin simuloitujen toimintaympäristöjen välillä, eikä sillä ole merkitystä kohdataanko ilmiöt arjessa, simuloidussa tilanteessa tai vaikka keinotekoisessa virtuaaliympäristössä. Terveellä ihmisellä omien pelkojen kohtaaminen (ei-toivotut merkitykset) näkyy kehon virittäytyneisyydessä, vaikka emotionaalisten tilojen muutos ei vaikuttaisi toimintaan. Tästä on poikkeustapauksia, mutta minä en ole niiden asiantuntija.

Toiminimeni toimiala on aina ollut rakentamisen lisäksi yleistoimiala, täsmentäminen olisi hyvä.

Testaan mielelläni kamppailua eri spekseillä, keskiaikainen taistelu on osoittautunut hienoksi tavaksi ottaa kunnolla pataan ilman että mitään sattuu. Kävin treeneissä taas lauantaina ja laitan siitä videota myöhemmin, äijät on kovatasoisia ja kunnia päästä pieksämään osaavassa seurassa. Ensikerralla vaihdan miekan kirveeseen niin päähänlyönnilläkin on joku vaikutus. Buhurtti oli hauskinta pitkään aikaan ja moninpelissä pääsi soveltamaan tilanhallintaa.
Jos joku haluaa jatkotestaa thaikkua mun kanssa, niin olen kiinnostunut! Opettelen nyt perusteita keskenäni, takajalan kiertopotku alkaa jo sujua, kiitos Andyn tekniikkakulman! Jos jatkoa seuraa, niin sulla on ainakin yks etäoppilas!

Jusukin
marras 8, 2019, 23.46
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Olen menestyksekkäästi tuottanut sisältöä ja käynyt sitä läpi asiantuntijoiden kanssa.

Mun työ tietoisuustieteiden puolella liittyy malliin, joka selittää kokemuksen synnyn ja kartoittaa siihen liittyviä ilmiöitä.
Löytämäni kaava on [kokemus = mennyt kokemus x tajunnan kohde] ja käsittelen tota osana viisiportaista mallia todellisuudesta;

1. Substanssi (Olevaisuus, häviämätön energia, objektiivinen todellisuus)
2. Informaatio (Olevaisuuden tendenssit järjestäytyä, fysiikan lait, geenit, olennon potentiaali)
3. Olento (Biologinen organismi, kokemus)
4. Itse (Mennyt kokemus, toiminnan taipumukset)
5. Tajunnan kohde (ulkoiset ilmiöt, hahmot ja niiden mielensisäiset vasteet, havaittu subjektiivinen todellisuus)

Eli tämän mallin mukaan todellisuus rakentuu olemassaolevasta aineksesta (1), jolla on taipumus järjestäytyä, sekä kosmisin muodoin että biologisin tendenssein (2), jotka muodostavat elävät organismit (3), jotka saavuttavat näennäisesti satunnaisten kokemusten saattelemana yksilöllisyytensä (4) ja näin ollen näkevät todellisuuden ympärillään subjektiivisuudessaan (5).

Malli toimii materialistisen maailmankuvan ehdoilla, mutta ei rajoitu siihen, tai ota kantaa, mistä kaikki rakentuu. Se hahmottelee elävien olentojen välttämättömiä osia, jotka ovat edellytyksiä kokemuksen olemassaololle.
Olen luonut sisällöstä yhtenäiskaavion, jossa polaarisesti havainnollistetaan osien (2,3,4) toimintasuuntia kokonaisina[1-9] ja vajaina prosesseina[1-5]. Tavoitteeni on pystyä operationalisoimaan malli, jotta osamuuttujia voi havainnoida ja mitata järjestelmän käyttämisen yhteydessä.

Joitakin mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka ovat tulleet tietoisuuteeni mallin kehittämisen yhteydessä on mm. yleinen harha siitä, että olosuhteet ovat syy kokemukseen. Kokemuksen laatu on seurausta ensisijaisesti siitä, mitä meille on tapahtunut aikaisemmin ja minkälaisia merkityksiä olemme oppineet yhdistämään kohtaamiimme ilmiöihin. Julkaisin asiasta Skepsis ry:n fb sivuilla ja miellän ilmiön mahdollisesti uudeksi kognitiiviseksi vinoumaksi, koska on yleistä, että sekä yksilön ajattelun että kulttuurisen narratiivin tasolla ulkoisia ilmiöitä pidetään ensisijaisena syynä ihmisten kokemuksen heikkoon laatuun. Ulkoiset tekijät vaikuttavat yksilöihin, mutta ehdottomasti vain niiden ollessa fyysisiä vaikuttimia, kuten väkivalta tai sen uhka. Kaikissa muissa tapauksissa kyse on samaistumisesta yksilön omaan maailmankatsomukseen ja kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta mukautua ja tulkita vallitsevia olosuhteita omaksi eduksi. Siis toisaalta ymmärtää maailmaa ja ihmisyyttä niin syvästi, että haastavimmatkin tilanteet näyttäytyvät mahdollisuutena oppia jotain maailmasta ja itsestään.

Toinen merkittävä ilmiö, joka on varsinainen tutkimuskohteeni on "The State of Willingness" - "Willingness to sustain discomfort for personal integration". Kyse on taitavuudesta ajoittaa haastavien asioiden kohtaaminen niin, että yksilöllä on edellytykset niiden menestyksekkääseen kohtaamiseen ja merkitykselliseksi integroimiseen.
Biologinen lähtökohta on suunnata kohti nautintoa ja vältellä epämukavuutta. Kun eläin elää osana tasapainoista ekosysteemiä, ei mekanismin soveltamisessa ole varsinaista ongelmaa. Ihmisen elinympäristö on kuitenkin keinotekoinen ja kompleksinen, ja epämukavuuden kokemisen lähteenä on usein muu kuin ulkoinen ilmiö. Syy voi olla ajatus, joka edustaa uskomusta, joka on voinut olla jopa esi-isien käsitys maailmasta periytyen geenien ja kulttuurillisten tottumuksien kautta. Koska meillä on kyky käsitteelliseen ajatteluun ja muihin korkeamman kognition toimintoihin, on meillä myös kyky kuvitella ongelmia ja kuvitella myös, että voimme tehdä jotain muuta, kuin elää hetkessä.
Willingness on siis eräänlaista suopeutta kohdata haastavat olosuhteet itsensä kuvajaisena - kaikessa subjektiivisuudessaan nähdä maailma, joka syntyy menneestä kokemuksesta ja sen monimerkityksellisyydestä.

Komba on simulatiivinen toimintaympäristö, jota voi virittää käyttäjien tarpeisiin. Tähän asti painopiste on paljolti ollut harjoitteen sujuvoittamisella, flow-kokemuksen hallinnoinnilla, hauskanpidolla ja taistelullisuuden testaamisella. Sosiologialle Komba mahdollistaa koe-asetelman, jossa voi havainnoida ryhmän yhdenmukaista käyttäytymistä ja suhdetta muuttuviin olosuhteisiin (gameplay). Mitä paremmin käyttäjä ymmärtää plastisen toimintaympäristön vaatimuksia sitä yhdenmukaisemmin yksilö pystyy ryhmän kanssa toimimaan. Mitä laaja-alaisemmin yksilö käyttää taitojaan sitä enemmän se vaatii yhteisön ja yksilön välisiltä suhteilta.

Kamppailun kannalta olennaista on, että Kombaan on syntynyt oma vuorovaikutuksellinen liikekieli, jolle voi taitona olla käyttöä muissa asianyhteyksissä teknisenä soveltamisena ja ryhmänä toimimisena. Eli mä olen kiinnostunut erilaisista kamppailullisista asetetelmista ihan vaan jakamisen ilosta ja saadakseni feedbäkkiä ihmisiltä, jotka asiasta tietää. Kombaa voisi toisaalta käyttää myös tutkimuksen tekemiseen, mutta se vaatii jo paljon suunnittelua ja tavoitteita.
Esimerkkinä tutkimusalueesta, missä tän tyyliselle koeasetelmalle olisi käyttöä on käyttäytymistutkimukset; kaks joukkuetta, joista toiselle kognitioon vaikuttavaa ainetta ja toinen ilman, sit kuvataan ylhäältäpäin miten substanssi vaikuttaa liikkeeseen ja vuorovaikutukseen, mitataan paineantureilla hallintaa ja kysytään osanottajilta niiden subjektiivisestä kokemuksesta.
Muuten se banzai läppä oli yks parhaista ja mielellään muistasin miten se meni. Kysyin Voldemorteilta siitä, mut turhaan, eli jos jollakin on se tallessa niin arvostaisin.


Kävin vetää sitä keskiaikaista miekkailua viime lauantaina ja tekihän se gutaa! Kombasta ei tuntunut olevan siinä oikeen hyötyä, liikerepertuaari supistui päähän lyömiseen ja oli todella vaikeeta vaikuttaa toiseen. Thai clinchissä pysty fiilaamaan sitä drilliä, mut noi panssarit päällä oli lähinnä uupunut, siis yllättävän raskasta! Mulla on himassa yhet 10kg nahkapassarit, jotka ei haittaa menoa, mut toi yli 20kg rautaa oli käsittämätön slaagi. Tehtiin 1vs1 ja hommasta sai mukavasti ajattelemisen arvoista. Ensikertaan piilarit, buhurttia ja koitan keksiä liikeyhdistelmiä, millä sais ukot kaatumaan! Olin toi maantientomun värinen mongoli

Jusukin
marras 2, 2019, 11.18
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Mika Väyrynen kirjoitti:
marras 1, 2019, 08.22
Häiritsevää on kuitenkin tuntu siitä että kamppailu(!)realiteettien taju on hakusassa.
Niin, jollakin tässä se realiteettien taju on hakusassa.
Enkä nyt epäile Mika että sulla, koska sun harjoittamat käytännöt on toimiviksi todettuja. En epäile myöskään itseäni, koska tiedän mitä teen ja saan palautetta osaavilta ihmisiltä kenen kanssa käyn asiaa läpi. Veikkaan, että syypää häiritsevyyteen on se, että tässä puhutaan eri realiteeteistä.

Kamppailussa on omat realiteetit jotka asiantuntijat tietää. En epäile yhtään, samaa mieltä. Se toimii mikä on testattu!

Sen lisäks mä tutkin omatoimisesti liikkeen realiteettejä fysiikan näkökulmasta sosiaalisessa ympäristössä - mitä voimankäyttö saa aikaan. Treeniä johon kaikki voi tulla mukaan, eikä ketään satu. Se on tietysti eri asia, kun mustavöidein kahakat, ei tarvitse edes aiempaa kokemusta. Mustavyöt voi silti tulla meidän treeneihin ja ne opeteltavat asiat saattaa silti olla haastavia, vaikka olis jo pelannut pelin läpi!


Musta sillä ei ole väliä, mitä mieltä kukakin nyt on, se on olennaisempaa, mitä mieltä kukakin on tulevaisuudessa. Mä tuon muutaman aloitteen pöytään ja sit ajan kanssa katsotaan, että onko siinä mitään uutta tai huomionarvoista. Siitä mä tykkään taistelupuolella, että loppupeleissä ei ole tilaa bullshittiin. Siis siinä oikeassa kamppailussa, joka on täysin realistista. Kaikki muu on semi-larppia, mutta sitä ei kuulu sanoa ääneen, koska perinteet ja mestarit, ja kun on jo kuteet päällä niin sit leikitään mukana.

Mulla on valtava arvostus taisteluperinteitä kohtaan, koska ne on yksiä harvoista, jotka on pystynyt pitämään homman pitkään aitona ja vielä keskittynyt olennaiseen! Mutta koska ryhmien dynamiikkaa, niin kaikki joutuu funtsii miten olennaisia asiat on ja mitä itse edustaa. Onneks kamppailupuolella ei tarvitse vertailla, voi tehdä miljoonaa asiaa ja kaikilla tuntuu olevan hommat ihan hyvin hanskassa, vaikka käytännöt eroo toisistaan kuin planeetat.
Jotkut on realistisessa päässä, toiset tekee jotain vaikka kauneuden vuoksi, hienoja liikkeittä, keskittymistä ja antautumista. Paljonhan harjoittelu on ylipäätään sellaista mielen ylevöittämistä ja se palvelee kaikkia, vaikkei harjoitettavasta taidosta olisi mitään hyötyä tai järkeä.

Kombasta mä tiedän, et siinä on järkeä - liikuskelee ja miettii liikkumisen periaatteita. Tulee tietoiseksi itsestään toimijana ja opettelee tulemaan toimeen ihmisten kanssa, vaikka ne kaatuis päälle. Mua kiinnostaa mistä syntyy hyvä vuorovaikutus ja sit sen päälle rakentaa jotain harjoittelemisen arvoista. Tää Komban 'pelaaminen' on, et sovitaan millä ehdoin harjoitus rullataan käyntiin ja sit voidaan lisätä muuttujia lennosta. Mitä paremmin jengi osaa liikkua, sitä vaikeampia asioita voi tehdä, mut vapaus. Jokainen voi liikkua kuten haluaa, syntyy tilanteita ja sit muotoja voi testata toisia vasten. Pelin rakenne on kilpailu ja siinä on tavoitteena vallata tilaa, mistä seuraa vastakkaiasettelu. Asetelma tuottaa hyvää liikettä ja ymmärrystä tilan hallinnasta ja siitä miten ihmiset toimii. Peli tekee maailmasta plastisen joka mukautuu kosketukseen. Toisia voi liikuttaa vartalosta, kuten väkijoukossa, kun pyytää ihmisiä väistämään pois tieltä.

Jos tota tekee taistelun ammattilaiset ne voi käyttää harjoituksessa osaamiaan liikkeitä, mutta liikkeiden kompleksisuusaste määrittää, kenen kanssa niitä voi toteuttaa. Konseptisuunnittelun puolesta ei ole mitään esteitä kaatoihin tai heittoihin, mut ilman sopivaa alustaa ja teknistä osaamista niitä ei saada turvallisesti osaksi harjoitusta. Olen Komba vetämisessä edelleen keskittynyt paljolti sellaisen vuorovaikutuksen toteuttamiseen, jolla ei ole teknisiä edellytyksiä. Olen kuitenkin kiinnostunut laajasti taistelutekniikoiden oppimisesta ja nään Komban sovellusympäristönä, jossa uuden tekniikan pystyy lisäämään osaksi flow-harjoitusta, kun se on opittu. Pidän tätä itselleni mielekkäänä tapana oppia, koska Kombaaminen on helppoa ja voin keskittyä uuden liikkeen soveltamiseen vaihtuvassa ympäristössä. Kun teen liikettä osana muuta tuttua liikekieltä, muistan sen myös paremmin, eikä minun tarvitse enää ajatella sitä tekniikkana.

Tässä mielessä Komba on erilainen kuin kamppailulajit yleensä, jos sitä tekee tanssija, se on tanssia. Jos sitä tekee kamppailija, se on kamppailua. Ei Kombassa ole tekniikkaa, vaan lainalaisuuksia. Se on kohtaamispaikka, jossa käyttäjän itse täytyy tietää mitä tavoittelee, onko se vaikka kehonhallintaa, ilmaisun kehittämistä tai taistelutaitoja? Mun tehtävä on ollut saada tämä toimimaan käytännössä ja olen mielestäni onnistunut siinä oikeen hyvin, mutta en suinkaan ole ainot ihminen joka sitä tekee ja jokainen tekee sitä omalla tavallaan.
Se et Kombassa tunnetaan niitä samoja realiteettejä kuin oikeassa kamppailussa on on etu ja mahdollistaa intuition heräämisen. Harjoite siis nojaa kohti realismia, mutta ei voi saavuttaa sitä, ennen kuin osanottajat ovat osaavia taistelijoita, joilla on riittävä taitotaso oikean taistelun turvalliseen toteuttamiseen. Suurin osa kombaajista on siis tanssijoita, jotka liikkuu hitaasti taistelemisen ymmärtämistä kohti.

Musta tässä keskustelussa unohtuu, että kaikki lajit on keksitty joskus ja alussa se on semmosta pikkunoloo ja kokeilevaa. Ihan rehellisesti veikkaan, että ei tätä olis syntynyt ainakaan näin, jos olisin hirveen eri tavalla elänyt elämäni tai jos olis huonompi itsetunto ja kuuntelisin huutelijoita, jotka eivät ole edes vaivautuneet kokeilemaan. Jos koko kehityskaarta katsoo, viesti maailmalta on ollut paljolti vieroksuntaa ja outoja katseita, tuhahduksia ja väliinpitämättömyyttä. Olen ajatellut, että koska teen jotain erilaista joudun kohtaamaan yksilöiden ja yhteiskunnan epäilevän konformistisuuden, erilaisuus vaivaannuttaa ja ennenkuin asiantuntijat ovat vakuutettu ei uusista asioista kuulu tykätä.

Nettisivut on toteutettu vision pohjalta, mihin monialaisena työryhmänä ollaan päästy. Tuotteet on olemassa aukikirjoitettuina käytäntöinä, joissa on paljon samoja elementtejä, kuin viikkotreeneissä käytetään. Itse olen pitänyt aiheesta työpajoja yli kymmennen vuotta ja koen sen ihan riittäväksi kartoittamiseksi aiheesta. Mä vastaan käytännön konseptisuunnittelusta, eikä siihen ole mitään koulutusta. Muiden alojen ammattilaiset tuovat oman tulokulmansa kokonaisuuteen ja tällä tavalla jopa kamppailusta voi olla ammattimainen ote.
Tällä hetkellä tuotteelle ei ole huutavaa tarvetta, vaikka tuotetestaus on ollut lupaavaa esimerkiksi liikunta ja liikutusmuotoina. Heti toteutettava aloitus olisi tyky/tyhy päivät tai jonkun isomman firman taukoliikunnan järjestäminen, mutta haluaisimme, että asiakkaille Kombasta olisi muutakin iloa, kuin hassu hippa. Voisin seuraavaksi mennä vaikka vanhainkotiin ja tarjota iäkkäille mahdollisuuden liikkumiseen, ehkä Mika kohdataan siellä, niin saat vielä yhdet treenit ennen kuin kuolema korjaa..

Laskettiin palvelulle hinnaksi 980 euroa 60-120 minuuttia+ 20 euroa per osallistuja, eli viidentoista osallistujan kanssa 1280(+alv). Tyky hommissa tuo on vielä halvasta päästä, isommat firmat laittaa kymppitonneja virkistystoimintaan. Komba International Ltd oli tarkoitus perustaa, mutta asia on lykkääntynyt, ei ole moiseen nyt varaa tai aikaa, teen töitä rakennusalalla ja elän kädestä suuhun. Kombaan liittyvä laskutus hoidetaan muiden yritysten kautta, kuten toiminimeni ETJK (Erikoistekijä Jussi Kontio), täytyy päivittää nettisivujen tiedot.
Kombaaminen sitä vastoin ei maksa mitään, sitä voi tehdä kenen kanssa tahansa. Viikkotreeneihin pääsee kympillä tai riippuen paikan kustannuksista. Tavoite on löytää yhteistyökumppaneita, kenellä on tarve Komban kaltaiselle toimintaympäristölle ja kehittää siitä edelleen sovelluksia.
Innovoin myös liittyen tietoisuustieteisiin, tekoälyn kehittämiseen, sosiologiaan ja taiteisiin yleisesti. Ei mulla noihinkaan ole mainittavaa koulutusta, mutta mukavasti on edennyt. Työtapani on, että kehitän sisältöä ja vien sen asiantuntijoille arvioitavaksi ja kehitän sitä edelleen. En nää tässä ongelmia ja toivon, että muut tekisivät näin myös enemmän, tällöin monet hyvät ideat eivät jäisi vain vaivaamaan mieltä.

Kiitos Kari kannustavista vastauksista ja hyvästä ideasta nyrkkeilyn suhteen, toteutan ton jossain vaiheessa!

Lähden nyt vetämään sitä buhurttia, testi on paikallaan ja toivottavasti saan kuvattua setin!
Jusukin
loka 31, 2019, 20.25
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Kiitos Mika tyhjentävästä avauksesta! Noi hommat kuulostaa siltä, mitä itsekin olisin toivonut tehneeni, mut arki on mennyt eri askareiden parissa. Jotenkin ei tullut nuorempana imeydyttyä kamppailuhommiin ja onhan se vähän kaivellut että ei ole asiasta ammattiosaamista ja on pitänyt tyytyä nahkavöihin. Täten olen keskittynyt itsenäiseen työskentelyyn ja liikkeen periaatteitten pohdintaan ja soveltamiseen. Yks syy olla hakeutumatta lajiopetuksen piiriin on ollut nähdä mihin tämä polku johtaa, itse luomisen ilo ja prosessin originaalius, etten vaan kopioisi muiden tapoja ja väittäisi niitä omikseni.
Kun Suurmestari Kim heilutteli kahta miekkaa, heitti kolme sokerinpalan kokoista puupalikkaa ilmaan ja leikkasi jokaiseen niistä - oli taito aika superia.
Joo tähän verrattuna mä teen tulenpyöritystä :D
Sitä sanotaan flow-artiksi, sirkukselle sukua, esiintyy paljon bileissä yms. Vahvuudekseni asian kanssa voin kuitenkin mainita, että olen vältellyt temppuja, keskittynyt asemaisiin esineisiin ja kehittänyt lähes kaikki käytännöt itse. Kun olin Borderland festareilla pyöritin tulta neljänä iltana ja noin kolmellakymmenellä muulla tuliartistilla oli about eri välineet kun mulla. Laukusta löytyi palavat tripla-nunchat, kaks päinen meteori, tuplatulimiekat, feicha, tuplaruoskat ja tulikeihäs. Sit kun tulin mestoille vielä sentin paksuisissa nahkapanssareissa oli jengillä vähän ihmettelemistä, et näinkö tätä tehdään? Ensivuonna toivoisin jo taistelevani palavilla aseilla.

Flow-arts on saanut nimensä flow-kokemuksesta, mihin pyritään uppoutumalla omaan harjoitukseen - Kombassa flowta tavoitellaan vuorovaikuttamisen kautta. Atticora kuten mainitsit, yleensä flowhn pääsee vain tekemällä jotain missä on jo valmiiksi hyvä. Komba on hyvin helppoa, joten flown edellytys onkin enemmän vuorovaikutuksen sujuminen, sekä yrittämisestä luopuminen kilpailullisessa ympäristössä. Toivon, että Komba voi auttaa ihmisiä löytämään sen zenin, joka sitten voisi näkyä vaikka muissa lajeissa. Olen aika sulava omien tekniikoitteni kanssa, mutta jos mä voitan jossain se todennäköisemmin johtuu siitä, että mun tekniikat toimii, kun siitä, että mulla on hyvä päivä, flow ei siis auta jos ei osaa.

Mun kamppailutaidot on sitä miltä ne näyttää, seuraavaksi kuuluu ottaa peruslajeja haltuun, että pystyn demoamaan mihin pyrin. Sparri vois olla mun täysillä, suojukset päällä niin ei satu. Hyvä kamppailija osaa suhteuttaa voimansa vastustajaan, eikä musta kukkakaalikorville ole vastusta, kyynärpäitä lukuunottamatta. Tavote on testata että ilmeneekö mitään epätavallista tai kiinnostavaa ja se on itsellenikin mielenkiintoisinta jos en tiedä mitä sieltä on tulossa :-8


Komban voi määritellä esimerkiksi, että se on simulatiivinen toimintaympäristö jossa liikutetaan toisia.
Siinä jokainen tarvitsee itselleen käden mitan omaa tilaa ja jos tilan menettää liikutaan pois alta. Keskeistä siinä on oman tilan hallinta ja pyrkimys vaikuttaa toiseen.
Toista liikutellaan valtaamalla sen tila ja sopimuksen mukaan painetta voi käyttää joko pehmänä työntönä tai kovana iskuna. Voimankäytön tulee olla ensisijaisesti rentoa, turvallista ja toivottua. Apuvälineitä voi lisätä harjoitteeseen (mutta niillä saa iskeä vain asianmukaiseen panssarointiin).

Valmistuin tuotekehityksen erikoisammattitutkintoon ja kehitän Kombaa palvelutuotteena. Sille on monia mahdollisia sovelluksia, joista osaa edistän kehitysyhteistyökumppaneiden kanssa. Olen esitellyt sitä mm. palvelualoilla ja sille olisi käyttöä esim. kuntoutuksessa ja potilastyössä, jossa voi joutua siirtelemään vastahakoisia ihmisiä. Kuinka liikuttaa toista niin, että se toteutetaan huomaavaisesti, vaivattomasti ja tehokkaasti?
Se tonni on koulutustapahtuma organisaatioille, mutta ei tässä olla vielä myyntiin asti päästy. Lautalla oli ekat maksulliset treenit, sitä ennen mentiin lahjoituspohjalta. Homma loppu kuitenkin aina siihen, kun multa loppu rahat tilojen vuokraamiseen, eli leipätyönä suosittelen edelleen sitä kickboxingia!
Etsitään talveksi saunallisia tiloja viikkotreeneille, tatami olis siunaus. Myös jos haluatte vaan kokeilla jotain uutta vetäkää hihasta, eka kerta ilmanen!

Kamppailijoille Komba voi toimia sovellusympäristönä, jossa kehittää ja testata omaa liikkumista mukautuvassa toimintaympäristössä. Work-out ja liikkumisen ilo on ihan hyviä syitä ja bonarina tietysti, jos vastapelaajat osaa toimia, niin niiltähän aina oppii jotain!
Etuja on se, että ketkä tahansa voi vuorovaikuttaa keskenään, niin että toiminta on molemmille miellyttävän haastavaa ja kokeneemman on aina mahdollista vaikeuttaa omaa pärjäämistä, esimerkiksi liikkeen hidastamisen kautta. Näin oppimisen painopiste siirtyy muiden toimijoiden liikkumisen ennakointiin ja aina voi pyrkiä vähemmällä saavuttamaan enemmän.
No-force on edellytys sille, että toi toimii käytännössä ja kun itseään osaa ryhdikkäästi kantaa vuorovaikutustilanteessa voi voimankäytöllä rueta testaamaan kestääkö rakenteet ja hyvä mieli.
Flow-art piireissä treenit on sosiaalinen tila, jossa jengi keskittyy yleensä omaan treeniin ja sit muilta oppimiseen. Ajattelen, että Komba voi samalla tavalla palvella kohtaamispaikkana, jossa voi oppia tuntemaan liikkumisen tyylejä, ihmisiä ja tekniikoita mitä soveltaa. Tämä voisi olla väylä kasvattaa yleistä tietoutta kamppailulajien moninaisuudesta ja rohkaista ihmisiä soturin polulle. Itse ainakin mielelläni kerron muista lajeista mitä tiedän ja nään kokonaiskuvien hahmottamisen osana yleissivistystä.

Menen nyt lauantaina testaamaan buhurttia HMCn kanssa ja olen optimistinen siitä, että omat taitoni soveltuvat keskiaikaiseen miekkailuun. Full contact on lähellä sydäntä ja ase kädessä lämmittää mieltä. Jos siellä porukka innostuu, voin kuvata sparria ja vaikka haastatella lajista!
Jusukin
loka 28, 2019, 08.49
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Joo sitä mä tässä meinasinkin "vakavammalla testiasetelmalla", että ottais muiden lajien lähtökohdat millä testaa, lähiottelu/pystypaini. Paras tulos tulee mun osalta, kun rakentaa koeasetelman yksinkertasesta monimuotosempaan ja sit menee realismiin.
Toi aikasempi clinchi meni kuvausvaiheessa astetta kovemmalla intensiteetillä, kun mitä tehtiin aikasemmin ja samalla typisty se repertuaari mitä tapoja siinä saatto soveltaa. Eli kun idea on selvittää onko Komban avulla kehittyvät liikeyhdistelmät uusia tai hyödyllisiä, täytyy olla aluksi teoreettisempi testiympäristö ja sit painetestaa sitä, niin seuraavaksi toimisi jo "crash test dummy" asetelma. Eikä tohonkaan nyt menis kun se puoli tuntia, kiinnostaako?
Jusukin
loka 27, 2019, 00.29
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Joo oikeastihan meillä on jo maailmanlaajuinen fight club missä on kovimmat tyypit kaikista lajeista, mut mä en ole vielä hävinnyt yhtään matsia kun keksin aina uuden säännön millä voittaa :lol:

Ei Kombaa ole vielä olemassa vakiintuneena lajina, missä voisi kilpailla. Haaveilen muutamasta muodosta, kuten 6vs6 ylivoimamuodostelmataistelu ja vaikka lyhyt sadan ihmisen joukkotaisteluskenario, joka äkillisesti keittyisi kasaan taktiikkapohjalta, last man standing.

Toi voittaminen ja häviäminen on kuitenkin aika yksiselitteistä. Kun pääsee toisen puolustuksen ohi keskustaan voittaa, ja häviää, kun joku pääsee omaan keskiöön kaula, rinta, selkä, kyljet jne. Sit pitäis määrittää et kuinka paljon siinä häviää, eli mistä pelataan akselilla sudden death -- mitään ei varsinaisesti tapahdu, häviäjä vaan liikkuu pois alta. Jälkimmäinen on meidän meditaatioasetelma, jossa asiaa on turha edes ajatella kilpailun näkökulmasta, vaan homma on enemmän toisten rajapinnassa liikkumista, oman tilan hallintaa ja kokonaisuuden mukana soljumista. Parhaiten toi kilpailu toimii ja vastaa todellisuutta äkkikuolema mielessä, jossa hyökkääjällä pelillisesti ajatellaan olevan keinot tappaa, eli vaikka kuvitteellinen tai harjoitus-teräase, jolla "kuolettavan iskun" voi toteuttaa. Äkkikuoleman voi pelata vaikka niin, että tipahtaa maahan, jolloin taitava ottelija voisi edetä raivaten itselleen tilaa voittamalla kaikki edestään. Haasteena on, että miten tommonen nyt sitten pysyy koossa niin, että siinä on mitään järkeä ja yks ratkaisu on riittävä realismi vaikka full contact panssaritaistelussa, mut tää varsinainen projekti on realismin imitointi vakaassa peliympäristössä, jopa silloin kun voimaa ei käytetä. Eli olen koittanut parsia kasaan asetelmaa, joka nojaa niin vahvasti pelaajien tilankäyttöön, että ylivoima on se, mikä ratkaisee kuka selviää. Siis no-forcella on kaikkein helpoin ylläpitää omaa tilaa ja estää lähes symbolisesti toista tulemasta kädenmitan päähän, mutta silti puolustuksen voi tehdä tehokkaasti vain muutamaan suuntaan kerrallaan ja jos liikenopeus on rauhallinen, määrittää kyky uudelleen asemoitua ryhmässä sen, että onko itse turvassa takaapäin. Ajattelen siis, että jos sotaa tai pienempiä skenarioita voi simuloida ilman voimaa tai teknistä vastakkainasettelua, voi sen toteuttaa teoriassa myös kaikkien varsinaisten taisteluun liittyvien muuttujien kanssa, niin, että homma on edelleen turvallista ja hauskaa. No force pohjana tulisi tarkoittaa riittävää hallintaa, että ylilyönneiltä vältytään. Voimankäyttö ja käytetyt tekniikat olisi hyvä suhteuttaa vastustajan kykyjen ja tuntemisen mukaan, suojukset mahdollistavat iskut kehoon. Laajemmassa pelillisessä asetelmassa voi vuorovaikuttaa eri intensiteetillä eri ihmisten kanssa ja opetella eri asioita.

Kombassa kahdestaan ilman voimaa ja liiallista nopeuttamista on vaikea saada tulosta aikaiseksi, koska puolustaja on ylivoimainen rajojensa kanssa. Kun ruetaan lisäämään muuttujia, pehmeä rajaton voima, kiinnipito, iskut, työntäminen ja horjutus, niin tossa voi jo kilpailla jostain, vaikka kuka saa käden kaulalle ja pystyy siirtämään toista antamalla painetta. Perusmekaniikka on ollut, että oman tilan menettäjän täytyy aina palauttaa itselleen tila, tekemällä uusi puolustava linja ja liikkumalla sen turvin poispäin. Tämä on ihan järkevä mekaniikka, jossa oppii myös puolustautumaan, koska samat liikkeet joilla tilanne puretaan aikaisemmalla rytmityksellä ovat puolustuksia ja väistöjä. Kyse on siis tavasta oppia, jossa häviäminen mahdollistaa sellaisen tilassa liikkumisen, jonka lopputulos on aina oman tilan säilyminen.

Nyt mun tulis edelleen muokata omaa treeniä vastaamaan lähiottelua, eli mukaan polvet ja kyynärpäät, sviippien välttäminen, clinchi ja kaikki muu olennainen. Ajatukseni on kuitenkin, että harjoittamani pohjaliike on hyvää ja kykenen mukautumaan erinomaisesti vastapuolen pyrkimyksiin, tuntemaan asentojen vaarat ja tietämään milloin toisen puolustuksessa on aukko. Tää mun osaaminen on siis vielä suppealla alueella, eikä sillä pelkästään voita, mutta arvelen, että pystyisin osaavissa käsissä melko nopeasti laajentamaan hallinnan repertuaaria vastaamaan eri lajien vaatimuksia. Oma liikekieleni on siis syntynyt epä-teknisistä lähtökohdista ja satunnaisena prosessina miellän sen mahdolliseksi kilpailueduksi kamppailussa yleisesti. Reilu peli olisi mennä thaikun peruskurssille ja sit otella niitä muita peruskurssilaisia vastaan, niin siinähän sen näkee että onko hyötyä :D

Kombassa pärjääminen on siis kykyä taistella ilman voimaa ja sen kanssa, pystyä valtaamaan toisen paikka saavuttamalla sen keskiön, niin että toisen täytyy väistää jokoa sääntöjen tai fyysisen voiman takia, ja ylläpitää omaa tilaa liikkumalla tilassa, huolimatta siitä mitä ympärillä tapahtuu.
Jusukin
loka 26, 2019, 20.13
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Niin musta tässä on kaks eri juttua, mitkä on mun taidot ja minkälaisia kamppailuun liittyviä metodeja kehitän.
Taidot on muutamissa asioissa huippuluokkaa, kuten kombaamisessa ja valmiiksi kehittämieni tekniikoiden toteuttamisessa, muuten aloittelijatasoa, tai enintään keskinkertaista.
Metodiikan puolesta setti on mielestäni rautaa, vaikkakin projektina keskeneräinen. Idea on oppia liikkeestä ja taistelemisesta ei-teknisistä lähtökohdista, joissa periaatteessa voi tehdä mitä haluaa, mutta jossa toimintaa ohjataan optimaaliseen suoritukseen taistelemisen viitekehyksessä. Tällä hetkellä tämä toimii käytännössä, mutta vasta hyvin suppealla osa-alueella. Alunperin pointti oli vaan saada ihmiset liikkumaan hyvin, mutta ajan kanssa tajusin, että mitä realistisempia muuttujia käytetään, sitä paremmin intuitio herää omaan liikkeeseen. Tajusin, että vaikka ihmiset eivät ymmärtäisi taistelemisesta, itseni mukaan lukien, voi fundamentaaleilla leikitellä niin, että se on taistemisen oppimisen kannalta hyödyllistä.
Näitä periaatteita on esimerkiksi;
-etäisyys, sijainti ratkaisee onko konfliktia vai ei, eteenpäin liikkuu nopeammin kuin taaksepäin
-ylivoima, tasaväkisten kamppailijoiden kanssa ylivoima on vahvin ase
-tulokulma, pelillistämisen näkökulmasta edessä 100% toimintatehoa, sivuilla 50%, takana 0%, liiku aina nollakulmaan ja iske sieltä (mutta yliviljely pilaa meditaation, oleellista vasta kilpailuasetelmassa)
-ajoitus, ratkaisee, useiden toimijoiden kanssa helpompi ymmärtää, oman tavoitteen piilottaminen auttaa yllättämään
-oman tilan hallinta, kun toinen pääsee omaan keskiöön, siirry uuden puolustuksen avulla vapaalle

Edelleen, mun tavoite on luoda ideaali harjoitusasetelma, jossa eritasoiset ihmiset voivat liikkua keskenään, niin että toimintaympäristö on sekä intuitiivinen, että realistisuuteen nojaava. Kun harjoite toteutetaan aluksi ilman voimankäyttöä, tilanne on puolustajalle ylivoimainen, joten omaa tilaa pystyy hallitsemaan ilman aikaisempaa kokemusta ja erilaiset ihmiset pystyvät liikkumaan keskenään huolimatta taustoista, taidoista tai koosta yms.
Komban toimintaympäristöä voi muokata lisäämällä sinne muuttujia, mutta mitä enemmän muuttujia on, sitä epäreilumpaa se on, kuten taistelu ylipäätään. Yks mielenkiintoisimmista kehityssuunnista on mulle Komba voimaharjoituksena, jolloin nojataan vasten, liikutaan hitaasti ja koitetaan käyttää mahdollisimman paljon voimaa, niin että harjoitus on sulavaa. Nään tän perusliikehdintänä, jonka päälle voi rakentaa kehittyneempiä tekniikoita, mut se tarvii jo tulitukea ihmisiltä, ketkä niitä osaa, tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen.

Väitän että pärjään lajien huippujen kanssa Kombassa, en missään muussa. Musta mielenkiintoiseksi tän tekee, jos ja kun se missä mä olen hyvä on tarpeeksi lähellä sitä mitä muut tekee, niin mitä sitten käy? Koitan siis kehittää oman liikepohjani päälle itsestäni varteenotettavaa ottelijaa, jotta pystyn testaamaan onko siitä merkittävää hyötyä. Eli väite on, että altistamalla itseni ylenpaattiselle liikkeen sulavoittamiselle löydän epätyypillisiä ratkaisuja, jotka voisivat olla hyödyllisiä sovellettuna olemassaolevissa kamppailuympäristöissä. Mielestäni tätä kannattaa jo testaa ja mä olen about ainot joka Kombaa tässämielessä on tehnyt riittävästi, niin suden suuhun vaan. Mun rakkaus kamppailua kohtaan syttyy siitä, kun saan olla oma ittensä ja mut otetaan vakavasti, vaikka olisin hyvä vasta teoriassa.

Jos Jasse myötämielisyyttä vielä löytyy, olisin edelleen kiinnostunut testaamaan tätä sun kanssa! Vois rullaa meidän peruskuviot, no-force ja voimalla ja sit muutama vakavampi testiasetelma, niin saisin sen palautuksen maanpinnalle :-8
Jusukin
loka 25, 2019, 13.33
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Andy olisit kyllä oivallinen vastus tämmöseen testiin, arvostan sun skeptisyyttä, mut vaikutat kyllä välillä melko putkiaivoselta ratkasulta.
Ei tossa nyt ihmeitä ollut tarkoitus käydä, testi koski lähinnä Komban soveltuvuutta clichaamisen liikemaailmaan ja todettiin et ihan ok. Sit sitä pitäis jatkaa tatamilla sweeppien kanssa ja rueta laittaa sitä "onnistunutta" sisältöö, joka olis esim. kyynärpäätä leukaan. Se pointti on et se on toteutettavissa.

Atticora, toki en voi olla varma, sen takia on hyvä testaa.
En mä sitä väitä, et mä kehässä pärjäisin parhaille, tyypit on valettu raudasta. Mut kun rajataan pois muuttujia, lähiottelua testimielessä. Häviämisestä oppii muutenkin nopeiten. Treenattiin ainakin puoli tuntia tota samaa eri set-upeilla ja intensiteetillä ja se toimi ihan hyvin, vaikka oli ekoja testejä. Parhaat osaa tekniikat parhaiten, eli olla jäkittämättä. Mut homma on teoreettista, ennenkun se on kehäkamaa!
Jusukin
loka 25, 2019, 11.39
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Hei kyllä mäkin nyt haluan machoilla, mut kai se on enemmän tyylistä kiinni! Draama on parasta sillon kun se on todellista ja kilpailu on helpoimpia väyliä löytää jännitteitä ihmisten välillä. Jos on hyvää pataa sen jälkeen kun on laitettu pataan, niin sehän on äärimmäinen inhimillisyyden osoitus ja kunnia kuuluu kaikille ketkä siihen pystyy!

Thaikun lähiottelussa ihmetyttää, että jos tavoite on käytännössä satuttaa tai kerätä pisteitä, miksi käytettyjen tekniikoiden repertuaari on niin suppea?
Kombahan on improamista sopimuspohjalta ja kun käytetään taistelussa epätyypillisiä muuttujia, kuten pyrkiä toisen keskustaan ilman voimankäyttöä - syntyy epätyypillisiä tekniikoita, jotka voimalla toteutettuna ovat toimivia taistelumuotoja. Mä olen veivannut tota kohta varmaan tuhannen ihmisen kanssa kymmenessä vuodessa ja löytänyt itselleni tyydyttävän tavan liikkua. Jos Muay Thaissa saa tehdä lähellä mitä haluaa, mulla olis kymmeniä liikkeitä mitä käyttäisin, jotka selvästi ei ole lajille tyypillisiä. Periaatetasolla niihin liittyy mm. tilankäytön hallinta, kontaktin otto iskulla (pääsee lähelle ja varaa toisen puolustamaan ennustettavaan asentoon), horjutus, omaa kehoa vasten tapahtuvat kiinnipidot, selkään uinti ja rytmityksen hallitseminen avoimen lyöntipaikan löytymiseen. Tossa videossa ei mun tarvinnut tehdä muuta kun kombaa ja pärjäsin ihan ok, entä jos olen lajissa keskitason pelaaja? Tai jos huipputason pelaaja on Kombassa ihan ok, tuoko se otteluun kilpailuetua?

Veikkaan että tuo ja tää työskentelytapahan on äärimmillään jonkunlaista lajin häkkäämistä. Pitää tietää säännöt ja tavoitteet tehokkuuden ja pisteytyksen näkökulmasta ja sit tehdä vaikka 10h sovelluskokeita, eli käytännössä kombaa jotain vastaan, joka vetää thaikulla ja analysoida epätyypillisiä tilanteita ja kehittää niistä tekniikoita ja taktiikkaa. Olis hyvä, että tämä toteutuisi vähintään lajin henkeä kunnioittaen. Aika näyttää jokatapauksessa, miten kiveen kirjoitettuja käytännöt ovat ja muuttuuko lajit ylipäätään ajan kanssa. Jos pisteytys rakentuu enemmän osumiseen, kuin tekniikan toteuttamiseen on lajissa enemmän liikkumavaraa siinä, mitä voi tehdä.
Tulen mielellään testaamaan tätä lähiotteluun liittyvää asetelmaa ja uskoisin sen olevan tasaväkistä jopa parhaimpien kanssa!
Jusukin
loka 24, 2019, 18.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Mun tavoite on testata miten Komba toimii käytännössä, amatööritasolla suojukset vähän pehmentää, mut joo toki saa yrittää, sehän on se hauska osa.
Lähiottelutesti meni odotetusti, hallinan kokemus säilyi, tilanhallinta toimi mainiosti, eikä voimankäyttö ollut ongelma. Lähinnä ihmettelen miksi Muay Thaita tehdään niinkuin tehään, jos lähellä saa tehdä about mitä vaan. Testiä lisää ja sit kehään, mitä aikasemmin sen rehellisempi koitos.
Jusukin
loka 22, 2019, 22.38
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Oon kattonu sen filmin joskus ja katoin nyt pätkiä siitä youtubesta, mut lähinnähän ne ampu pyssyllä ja tavalliseen tapaan nopeita leikkauksia. Pisti silmään et harjotussalissa Tom oli lähinnä paikallaan, missä nyt on harvoin järkeä, mut eipä ollut elokuvassakaan..

Kari paras oppi on ollut mulle raksa, jossa saa kohdata monenkirjavaa porukkaa miehuuden voimissaan. Jos pysyy huumorintaju niin on voiton puolella ja sitä voi toki harjotella, jos on kavereita, jotka on samalla aaltopituudella. Joutuu kuitenkin olemaan rehellinen itselleen minkä laatuista vitt*ilua on kyseessä, onko se hyväntahtoista vai alentavaa ns. toksista maskuliinisuutta, mistä seuraa eriarvoisuuden kokemus ja pitemmän päälle paha mieli. Musta hyvä indikaattori on osaako joku vitsailla omalla kustannuksellaan. Jos ei osaa, itsetunto voi perustua sille et kiusaa muita.

Olli Leppänen tuli treeneihin ja päästiin tsekkaa se Thaikun lähiottelu, niin tässä olis kooste!
Rupeen treenaa lajia, vapari on alkuun liian laaja. Tavoitteena amatöörimatsit, missä pääsee pelaa pisteistä!
Jusukin
loka 19, 2019, 21.43
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 260
Luettu: 77637

Komba

Se miten lajeja opetetaan on pitkien aikojen kuluessa syntyneet parhaat tavat siirtää tietotaito eteenpäin, eikä mulla ole siihen mitään lisättävää. Usein lajeissa on paljon sisältöä, jonka oppiminen vaatii rutosti toistoja ja aikaa hyvässä ohjauksessa, eikä tohon ole varmaankaan mitään oikoreittejä. Oon aika kiinnostunut kaikenlaisista taistelutavoista, mut mua hannaa se, että vaan muutamalle voi omistautua ja on ärsyttävää unohtaa mitä on oppinut. Omalle kohdalle toivonkin, et voin omaan liikepohjaan tuoda vähän kerrallaan tekniikoita ja integroida niitä käytäntöön kombassa, eli laajentaa aina repertuaaria että millä ehdoilla se vuorovaikutus toteutuu. Kombaamisesta syntyy ainakin minulle uusia liikkeitä, kuten vaikka toisen raajojen kiinnipitoa omaa kehoa vasten. Tykkään siitä, että mun ei tarvii ajatella niitä liikkeitä tekniikoina vaan ne rakentuu luontevasti liikemuotojen päälle ja jatkuu voimankäytön soveltamisena. Näillä eväillä siis haluaisin toteuttaa tän clinch testin, et kuinka hyvin pärjään myllyssä jonkun kanssa, joka sen homman nyt oikeasti osaa, niin sehän kertos jo aika paljon. Mun taidot on vielä aika suppealla alueella, mutta tietysti haluan pärjätä kaikilla.

Hemmukka kuulostaa hyvältä, kokeileminen on helpompaa, kun tää ikuinen selitys. Maanantaina olis vielä Kombaa Hakaniemessä saunalautalla 19 alkaen, tai sit sovitaan vaan miitti! Helsinki haluaa, et se lautta liikkuu, niin treenit jää sit hetkeksi.

Tän servaamisen suhteen täytyy kyllä sanoa, että mä nään sen ihan omana taiteenlajinaan. Trash talk on aina kuulunut moniin kilpailulajeihin ja räppi battlet rakentuu sille, missä ilmeisesti Muhammad Ali oli innostajana. Stand upissa on roustaus ja break dancessa otetaan mukavasti mittaa toisesta. Kombassa kehkeytyi tälle termi battlefield bullshit, BBS. Homman ydin on se et siinä on jotain hauskaa tai edes oivaltavaa, vaikka asia esitettäis vakavalla naamalla ja muistaa et kaikki voi puhua vaan itsestään käsin. Koitan tasapuolisuuden nimissä servata myös itseäni, ettei lähtis leuka nousee. Jos mun jutut ei edes huvita, olen epäonnistunut ja myönnän tappioni. Koen sen olennaisena elämäntaitona, et oppii sanomaan vastaan, kun joku aukoo päätään. Sama kyky vastata järkevästi yllättävään on olennainen kaikessa taistelussa ja leikittelen mielelläni asialla. Conor oli hauska, kunnes sillä ei ollut enää hauskaa ja se on se toinen puoli.

Chi -kela oli, et kehässä siitä ei ole juurikaan hyötyä. Lähestyn ite asiaa opettelemalla kehon reitityksiä, jotta voisin lyödä kuin ruoska, siitä on hyötyä voimassa ja tarkkuudessa. Ajattelen, että jos osaan tähdätä kepillä muutamaan metriin ja heittää veistä, energian suuntaus on onnistunut ja sitä voi soveltaa lähitaistelussa. Viime videossa oli rystyheitto vasemmalla kädellä, sama liike toimii myös back fistinä tai kyynärpäänä, sit rytmityksellä haetaan avoimia paikkoja. Ei ne leuat ihmeitä kestä, mut ei siinä ookkaan hirveesti järkee, et jengin pitää hakata toisensa verille ja uhrata terveytensä sille lajille. Vapari kiinnostaa paljon teoreettiselta pohjalta, ohan se kultainen standardi. Respektit tietysti, joku on aidosti paras taistelija, mut mua kiinnostais enemmän, kuka on teknisesti taitavin joukkotaistelussa.