Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 55 tulosta

Jusukin
elo 14, 2019, 14.35
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Joo jooga on kova, vaikka kiinnostukseni jotenkin hiipui samalla kun siitä tuli niin pop.. Ennen kun sain lapsia joogasin vuosia päivittäin, viisi Tiibetiläistä riittiä ja Bön-aikakauden staattiset 2min asennot Kum-Nye osoittautuivat todella tehokkaiksi ja riittävän lyhyiksi päivittäisiksi harjoituksiksi. Hävettää olla venyttelemättä sen enempää, koska tietää, että vanhuus ei tule yksin ja jokainen hoitamaton vaiva saattaa pahentua ja kertoa itsestään myöhemmin. Jos löytäisin taas motivaatiota rutinoitua tolla saralla, niin välttyis kyllä monelta vaivalta! Täytyy miettiä asiaa ja olis muutenkin hyvä elää "teetä juoden", mut samalla pitäis laittaa tuhat tuntia rakennushommia himassa sisään ja ne on vieläpä kivoja hommia, niin ehkä kaikkea ei voi saada. Kehot kuluu loppuun yllättävän helposti ja on sääli jos joutuu vaihtamaan harrastuksia vaan sen takia, että ei ole osannut pitää itsestään huolta.

Kyllähän tällainen konseptinsuunnittelu voi kuulostaa aika korkealentoiselta, mutta mielestäni pystyn demoamaan minkä vaan osion melkeen kenen kanssa tahansa, joten voin kysyä mikä olisi se 'proof of consept', joka osoittaisi, että idea on mielekäs ja toteutettavissa?
Komban järkevyys sotataitoina perustuu intuition tukemiseen ja fundamentaalien, kuten etäisyyden hallinan soveltamiseen, niin että ihmiset osaavat toimia yksin ja ryhmässä. Tämä auttaa oman liikekielen ja kokonaiskuvan ymmärtämisessä, jolloin taidot soveltaa tekniikoita voivat kehittyä. Jos halutaan miettiä kannattaako tälläiseen laittaa aikansa taistelijana pitää ensiksi olla selvillä mitä tavoitteita ylipäätään on?

Vaikuttaa että esim.itsepuolustuksessa tavoitellaan turvallisuutta ja hallintaa kaikissa tilanteissa, vapaaottelussa kykyä voittaa kehässä ja traditionaalisissa lajeissa taitojen lisäksi perinteiden ylläpitämistä?
Kombassa on tavoitteena ensisijaisesti kykyä ylläpitää flow-drilliä oppimisympäristönä ja myöhemmin halutessaan pärjäämistä kilpailuissa, jotka voi tältä pohjalta kehittää. Miellän pelin kontekstin pienryhmien väliseksi sodankäynniksi - se on riittävän kattava kokonaisasetelma, mistä rajata harjoitettavia osioita. Puhutaan kuitenkin leikillisestä asetelmasta, jonka tavoite ei ole kouluttaa armeijoita, vaan saada ihmiset ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti ikäänkuin 'vaikeimmassa mahdollisessa' toimintaympäristössä, jossa on muiden kanssa napit vastakkain. Gameplayllä eli mitä ja miten harjoitellaan sovitaan vuorovaikutuksen ehdot, jotka voivat olla lähellä realismia, jos osataan toimia 1.turvallisesti 2.toisen kokemus huomioon ottaen 3.testatuilla menetelmillä ja 4.selkein sovituin säännöin. Tällä tavoin realismi on kuitenkin saavutettavissa vasta, kun tekninen taso on siellä, eikä tässä kuviossa sinne kannata kiirehtiä, koska asetelman teoreettinen ja tapauskohtainen hypisteleminen on mielenkiintoisempaa ja opettavaisempaa.

Edelleen Komba on sota ilman väkivaltaa, mitä siitä sitten jääkään jäljelle? Ymmärrän, että tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta ei mielestäni sitä ole. Perinteisissä lajeissa usein omataan täydellisyyttä hipova tietotaito, ainakin koska usein saman perinteen edustajat ovat joskus oikeasti sotineet ja selviytyneet kertomaan asiasta eteenpäin.. Minusta on hienoa, kuinka tällainen soturius elää ja kiteytyy arvokkuuteen, jota lajien edustajat itse usein ruumiillistavat. Komba on tällä saralla vielä puuhastelua, mutta siinä vaiheessa, kun ihmiset ja auktoriteetit ketkä omaavat asiantuntijuuden liittyvät seuraan opettamaan, oppimaan muilta ja testaamaan omia kykyjään - ei mielestäni ideasta puutu mitään, jotta treenit voivat olla bileet ja bileet treenit!

Minulla on taistelemisesta varmaankin vähemmän muodollista koulutusta, kun suurimmalla osalla tämän foorumin käyttäjistä, mutta perustankin oman osaamiseni mielestäni niin yksiselitteisten asioiden varaan, että pystyn testaamaan niitä ja helposti muuttamaan suuntaa uuden tiedon valossa, jos sille on tarve.
Ajattelen, että kuten jedeillä homma perustuu voiman hallintaan, meillä vaan ei ole jedien taitoja, vaan kyky tuottaa voimaa keholla. Jos aseisiin asennetaan kiihtyvyysantureita, voidaan jo mitata potenttiaalisia iskuvoimia. Unified Weapons Mastersit rakensivat suojapuvut myös iskujen turvalliseen vastaanottamiseen, jolloin mitataan jo kuka osaa lyödä ja mikä ase tuottaa eniten pataa. Voimantuottoa voi kuitenkin pohtia ilman sen kummempaa teknologiaa ja heti kun on jotain kättäpidempää, alkaa forcet kohota niin, että toiminta voi olla myös vaarallista. Tämä yhdistettynä positiointiin ja ylivoiman käyttöön taistelukentällä luo jo melko holistisen yleiskuvan siitä, mitä taisteleminen on.
Mielestäni tätä ei pidä sekoittaa itsepuolustustaitoihin, jossa pohjimmiltaan kehitetään kykyä vastata kaikkiin mahdollisiin uhkiin - vaan kyse on jonkunlaisesta yleis-sivistyksestä hahmottaa taistelemisen realiteettejä toiminnallisuuden kautta.
Visio kilpailuympäristöstä, jossa tasataan voimankäyttöön ja tekniikkaan liittyvää eritasoisuutta on minusta mielekäs, koska silloin myös kovatasoiset voivat laittaa peliin kaikkensa, kunhan muistavat asetta myös itselleen haasteita. Eli edelleen idea on, että kun muuttujia aluksi vähennetään - otetaan voima pois, yksinkertaistetaan tekniikka taktiikkaan, toimitaan sävyisästi jotta reaktiivisuutta ei syntyisi ja keskitytään ensisijaisesti omaan liikkeeseen voittamisen sijaan - saadaan toimintaympäristö, jossa jokainen voi kehittää itseään haluamallaan tavalla. Tätä vuosia sisään kallistuen kohti realismia ja aseet ja panssarit kehiin, niin saattaa tulla ihan näyttävää ja hauskaa ja voimme taas nostaa Suomea maailmankartalle!

Yksi perustavanlaatuisista syistä, miksi ajan tätä asiaa on mahdollisuus käyttää taistelukenttää vertauskuvana kaikesta vallankäytöstä - vuorovaikutuksessa on samat lainalaisuudet joka paikassa. On joko samalla tai eri puolella. Joko toinen alistuu tai ei. Onko myötätuntoa, taitoa toimia, lupa vaikuttaa vai koskemattomuus? Vaikuttaako sosiaalinen asema siihen, miten ihmiset kohtelevat toisia, vai ovatko kaikki käytännössä samanarvoisia?

Näinollen ajattelen, että panssarien rakentaminen on kustannustehokkain tapa edistää tasa-arvoa ihmisten välillä! Työskentelen sen eteen, että olisi kulttuurikupla, jossa intohimoiset pääsevät näyttämään taitonsa ja ottamaan toisistaan mittaa - ilman että veri lentää. Ja edistän tietoutta tutkimastani taidosta "willingness to sustain discomfort for personal integration", eli kuinka ymmärtää ei-haluttavat ilmiöt ensisijaisesti oman itsensä ja maailmankuvan pakottavina representaatioina ja mitä se teoriassa vaatii, että nuo asiat voisivat olla myös merkityksellisiä ja tätämyöten ratkaistavissa.

Täten toivon, että Komban piirissä tapahtuvaa vuorovaikutusta voisi ajan kanssa mitata myös teknologian keinoin. Painetta mitattaessa saadaan tietää kuka käyttää voimaa ja minkä verran, joka on taito sekä sen käytössä, että käyttämättä jättämisessä. Pelin toimivuus perustuu näiden asioiden intersubjektiiviselle hahmottamiselle, eli jaettu kokemus siitä, että mikä on simulaatiossa hyvää toimintaa. Kun esimerkiksi taistelupelejä tehdään myöhemmin virtuaalitodellisuudessa, täytyy konseptisuunnittelussa ratkaista, miten virtuaaliset hahmot eivät liiku toistensa läpi. Komba tarjoaa ratkaisuksi pelaajan oman kyvyn pysäyttää liike puolustuksen rajapintaan ja etsiä lyömiseen aukkoja tilankäytön avulla. Edelleen tätä tehdään autotallista, mutta osaamme jo ylläpitää plastista vuorovaikutusympäristöä suullisesti sopimalla, joten käytännön myöhempi soveltaminen osaksi uusia teknologisia ratkaisuja on mahdollista. Olen suunnitellut myös yli sataosaisen käyttöliittymän, millä mallintaa ja hallinoida kokemusta simulaatioympäristössä. Olette seuranneet tuotekehitysprosessia - ei ole minun asia, jos se ei vakuuta. Puhun paljolti sisällöstä, jota ei ole vielä toiminnallistettu ja haen sille sisältöpohjaista kritiikkiä. Jos haluatte valmiin tuotteen mitä arvostella kokonaisuutena, odottakaa kymmenen vuotta, niin sitä pääsee kenties kokeilemaan! Tämä on teoreettista ja ihanteikasta ;)


Löin ilmalaivaan aidanpaloja, joita sain purkuosina ja lujitin Toria, jotta saadaan tää viidakonvaltias saksipeli kentälle mukaan. Sit kun on pätäkkää niin se tervattu savolainen soutuvene tonne tolppien nokkaan, niin ruetaan puhumaan jo portista!

Kuva

Kuva
Jusukin
elo 12, 2019, 13.51
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Plastisuudella viittaan mahdollisuuteen juurikin harjoitella mitä tahansa kataa vuorovaikutusympäristössä. Helpon muovautuneisuuden reunaehtona on ainakin, ettei toinen vaikuta toisen muotoon ensisijaisesti fyysisellä voimankäytöllä vaan positiolla, jolla uhataan esim. tulla sisään tietystä kulmasta, mistä on linja toisen keskustaan. Yleisesti taistelussa on tavoitteena päästä kohti toisen keskustaa riittävällä voimalla niin, että sillä on haluttu vaikutus hallita, siirtää toista tai vahingoittaa siinä määrin, kun tilanteeseen on sopivaa?

Komban konseptisuunnittelussa olen koittanut luoda tätä tilaa, jossa jokainen voi toteuttaa omaa liikettä haluamallaan tavalla ja nähdä kuinka hyvin se toimii käytännössä - puolustuksen avulla ylläpitämään omaa tilaa ja hyökkäyksellä muiden tilojen valtaukseen. Knife tapping auttaa tässä - kun käden saa toisen kaulalle se olisi voinut olla kuolettava veitsenisku, jolloin peli ikäänkuin resetoituu ja tilansa menettänyt siirtyy pois vastakkaiseen suuntaan ja hyökkääjä voi liikkua tilalle. Kun pois liikutaan uuden puolustavan linjan avulla imitoi pakeneminen myös sopivaa puolustusta, joka varhaisemmassa rytmityksessä toteutettuna olisi oikea puolustus. Kyse on kuitenkin harjoitustilanteesta, joten sillä ei tulisi olla juurikaan väliä onnistuuko hyökkäys tai puolustus - kunhan rentous säilyy ja osataan liikkua alle reaktionopeuden.

Jos osanottajat kykenevät olla asettamatta painetta toisen puolustavaa muotoa kohtaan, voi useampi ihminen harjoitella yhdessä omaa kataa ja katsoa kuinka ne soljuu yhteen. Suurimalla osalla minun harjoituskumppaneistani ei ole merkittävää lajitaustaa, joten yleensä ihmiset tekevät vain vapaata muoto hallinnoidakseen omaa tilaa riittävästi, ettei kukaan pääse toisen keskiöön. Täten voi mieltää, että jokaisella on metrin ympyrä, joka koitetaan pitää vapaana muiden vaikutuksista ja pelin siitä saa, kun ympyröistä tehdään pelikenttä. Olemme suunnitelleen flower of life- muodon käyttämistä, jolloin ihmiset liikkuvat konkreettisissa ruuduissa, jotka olisivat osin puoliksi sisäkkäin. Tämä on tavoitteena toteuttaa ensi vuonna Borderlandissa, jolloin taistelusimulaatio voi konkretisoitua pelinä, jossa pyritään valtaamaan toisen asemat.
Voimankäyttämättömyys on reunaehto, sekä turvallisuudelle, että pelin strategiapainotteisuuden toteutumiselle. Jos taktiikalla ja tekniikalla voi voittaa simulaatiotaistelussa, ei koolla ja voimalla ole enää niin suurta merkitystä, eikä kilpailussa välttämättä tarvita kokoon liitettäviä luokitteluja. Pisteytyksen tulisi toimia omaehtoisesti, kun pelaajat kykenevät arvioimaan, milloin ovat hävinneet erän. Kun tämä toimii käytännössä ja pelin kompleksisuusaste vastaa riittävästi realismia myös voimankäytön ja muiden mahdollisen muuttujien osalta, voi peliin yhtähyvin kutsua ihmisiä muista traditioista kokeilemaan, kuinka hyvin he pärjäävät tällä taistelukentällä, joko kaaoksessa tai joukkueina. Ajattelen kuitenkin, että Kombassa taidemuotona on enemmän kyse yksilön kyvystä löytää oma ilmaisuvoimansa soturina ja toivon, että tämä menee yksi yhteen sen kanssa, että kuka siellä loppupeleissä pärjää. Tämä on vielä osin teoreettista, mutta en ole kohdannut merkittävää konseptisuunnitteluun liittyvää kritiikkiä.

Suurimpia haasteita on ollut perustella, miksi oppimisen ja suorituskyvyn takia olisi taistelun kontekstissa mielekästä edes harjoitella asemointia ilman voimankäyttöä. Se kuitenkin mahdollistaa tämän "työtilamaisen" ilmapiirin, jossa voi keskittyä omaan ilmaisuun ja vaikka tekniikkaan. Arvelen, että nuo Taijin muodot olisivat riittävät, että niillä pystyisi hyvinkin toimimaan Komban tyyppisessä improvisaatiopohjaisessa simulaatioympäristössä. Eli parhaimmillaan tämä ratkaisu voisi tarjota muista ihmisistä koostuvan muotoviidakon, minkä läpi pystyisi etenemään käyttäen ennaltavalittuja tekniikoita. Tuo on sitä plastisuutta mitä tässä etsitään - Matrixin valkoinen tila : :-8

Mielestäni on myös huomionarvoista, että kun käytetään ennalta opittua, hyväksi havaittua tekniikkaa - toinen oppii pelamaan sitä vastaa ja syntyy jonkunlainen negatiivi, kuten valokuvassa. Uskallan väittää, että kun liikkeet tulevat tutuksi negatiiveinä improvisaation kautta, myös tekniikat ovat sen jälkeen helpompi oppia ja sisäistää, niin että niitä osaa soveltaa myös käytännössä.

Treenaan ihan sopivasti, mutta palautumisen kanssa on ollut haasteita, onko hyviä vinkkejä?
Päivät yleensä raksalla ja usein illalla jatkuu himassa, kun pitäis saada paikka valmiiksi ja tukkeja paikoilleen. Nostettiin vinssillä noi kuvan kaks oikeanpuoleista koivua viikonlopun aikana tukipilareiksi ilmalaivalle. Tavoite on taistella kolmessa tasossa ja pelata roikkuen viidakon valtiasta rakenteiden alapuolella, niin ei tarviis tota kuntosalii :)




Kuva
Jusukin
elo 10, 2019, 00.37
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Joo rispektit tosta hommasta, äärimmäistä hallintaa ja antautumista!
Ihan rehellisesti, ei mulla pää kestäisi tota hommaa, vaikka osaisin noi tekniikat ulkoa, olis tuskan takana keskittyä sen aikaa, et saisin veivattua läpi. Sen takia oon tehny lähinnä mikä inspaa ja friistailaan aina uusia settejä uusilla aseilla, niin pysyy mielenkiinto yllä.
Pääsin videon kuitenkin loppuun, niin on sekin jo saavutus!

Olen aina tykännyt Taiji tyyppien kanssa tekemisestä. Solidi keissi, tuhannet vuodet on jättänyt parhaat muodot ja porukka tuntuu olevan melko selväpäistä. Joskus tuli Vipassana istuttua Nepalissa ja kohdattua itsensä ihan tarpeeksi, ettei sentään jokapäivä enää tarvitse. Meditaatiostahan sanotaan, että se tekee tylsäksi ja harmaaksi, liikemeditaatiossa ei liene samaa ongelmaa ;)

Pääsin Borderlandissa sparraa yhden Thai nyrkkeilijän kanssa. Oli sitämyöten tiukka setti, että en ollut syönyt aamupalan jälkeen ja just kun saavuttiin takaisin leiriin chillaamaan siellä oli treenit menossa, kun lojutin pehmeitä suojuksia ympäriinsä. Joutu hyppää suoraan matsiin ja tällä viikingillä jalka nous päähän yhtä kevyesti, kun mulla kirkkaat, eikä nyt pystyottelussa ole ollut kehumista.. Ainot keino selvitä oli vähän kombaa ja laittaa ruotsalaista pataan



Tota edellisenä päivänä sparrailin erään Muay Thai mimmin kanssa, joka treenaa kuus päivää viikossa. Sitä kutsuttiin Beastiksi ja selvis aika nopeesti miks.. Opin clichaa vähän paremmin ja Komba soveltu aika nätisti sen harjoitteluun.

Kävin siellä Sisu-gymillä ottaa vähän oppia vaparista ja ohjaus oli niin hyvää, ettei edes tarvinnut pyytää rahoja takaisin :enmä:
Mun esikoinen aloitti juuri koulun, eikä tässä taida riittää tunnit päivässä päästä noissa mitenkään hirveen kovalle tasolle, ehkä jos jossainvaiheessa tekee näitä hommia palkkatyönä, voi miettiä uudelleen.
Mun vahva alue on konseptisuunnittelun parissa, jos joku meinaa päästä huipulle ja haluaa tsekkaa tän simulaatio-keissin valmennan mielelläni yhden ukon ilmaseksi ja katotaan mitä tulee!
Jusukin
elo 8, 2019, 22.55
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Joskus 2004 tein kaks-päisen monkey fistin kevlar-köydestä ja matkustin sen kanssa, mutta en raaskinu koskaan polttaa sitä. Noi isä-mitron suitsukeastiat on super vaaralliset, varsinkin itselleen, polvet ja pää tulilinjalla. Kehitin meteor-hammerille noi pyöritystekniikat kepinpyöritystekniikoista ja pystyn kevyillä vetää myös reversenä kaikki. Kiinalaisessa sirkuksessa lienee ainakin samoja käytäntöjä.

Komban tavoite on olla plastinen työskentely-ympäristö, joka mukautuu liikkeeseen sovituin ehdoin. Jos osataan liikkua käyttämättä voimaa pelataan käytännössä asemoinnista, joka on mahdollinen uhka. Moninpelissä tämä realisoituu paljolti, koska kuolleesta kulmasta voi aina tulla yllätyksiä, eikä riittävälle ylivoimalle voi koskaan pärjätä.
Flow form fighting on ihan kuvaava käsite. Jos pystyy liikkumaan toisen muodon kanssa niin, että voima ei kohdistu puolustukseen, tekee käytännössä yhdessä samaa muoto-paria. Harjoitustilanteessa kannattaa panostaa kykyjen kehittämiseen, kamppailussa niiden käyttämiseen. Kombassa yleinen tavoite on rentous ja oman liikkeen soveltaminen tilanteeseen - toisaalta täydellisen katan voisi osata ennalta, niin että se sopisi jo valmiina monenlaisiin tilanteisiin.

Borderlandissa Kombasin erään 10v - Taijita harjoittaneen kanssa ja se oli super hauskaa! Lopuksi annoin painetta reilusti tulemalla päin ja se heivasi mua sivuun niillä tekniikoilla, eli propsit käytännön osaamisesta ja Taiji on mun esikuvalajeja, vaikka en ole sitä varsinaisesti harrastanutkaan.
Pelin voi sopia, vaikka knife tapy kaulaan, yhestä poikki ja sit katsoo miten pehmeää muotoa löytyy. Mahdollisuudet on toki rajattomat tän sorttisessa drillaamisessa, mut joutuu aina rinnastaa tavotteisiin, että toimiiko.
Minkä sorttisia tavoitteita on Taijissa?

Ja se supersonic, siis yli 1200km/h, rupee ruoska saamaan respectejä ✌
Jusukin
elo 7, 2019, 22.36
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

https://themostwiththeleast.blogspot.com/2019/08/kunf-fu-construction-heavy-weight-chain.html?m=1

Oon pitäny rakentamis-blogia kung-fu construction, toi kypärä löyty ja teen siitä uutta proto armoria

Kuva
osia läjässä


Kuva
Siitä tulee tän tyylinen armori

Homma on lähteny sopivasti lapasesta :karate: :ninja:
Jusukin
heinä 29, 2019, 20.46
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Morjesta!
Vietin just viikon Tanskassa Borderland festareilla, mihin roudasin roppakaupalla aseita ja armoreita treenausta ja hauskanpitoa varten.
Pidin kombaa ihmisille ja treenailtiin muita lajeja porukalla, dojo oli pystytetty vielä erikseen, jossa opetettiin jujutsua. Useamman tuhannen ihmisen joukosta löytyi melkoisia mestareita ja oli ilo pyöritellä tulta nahkapanssareissa ekoja kertoja :)

Tervetuloa ensivuonna mestoille!
Jusukin
heinä 6, 2019, 07.23
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Joo en ole mikään Taolaisuuden asiantuntija, tykkään kovasti sen peruskäsitteistä ja kuinka niiden katsotaan rinnastuvan moderniin tieteellisen ihmiskuvaan mm. flow-kokemuksen kanssa.
Wikipedia antaa kuvaukseksi Taosta, "Tao is the natural order of the universe whose character one’s human intuition must discern in order to realize the potential for individual wisdom. This intuitive knowing of “life” cannot be grasped as a concept; it is known through actual living experience of one’s everyday being."
Eli puhutaan todellisuuden jonkunlaisesta olevaisuudesta ja kuinka yksilö voi subjektiivisesti kokea itsensä saumattomaksi osaksi tuota kokonaisuutta. Ei luulisi olevan niin vaikeaa, mutta on - vuosituhansia asiaa on rullattu mielestäni ilman näkyviä läpimurtoja valtavirrassa. Vuoret saattavat olla täynnä mestareita ketkä tän handlaa, mutta asian opetus ei selvästi ainakaan ole helppoa ja asiaa ei tunnu auttavan teknologian ja individualismin kiihtyvä kehitys vaikkapa viimeisen sadan vuoden ajalta. Olen pohtinut, että haasteen juurisyy on ihmisten käsitys omasta erillisyydestä - toisaalta se mahdollistaa kaiken, tietoisuuden itsestä ja elämäntapamme - mutta toisaalta se tekee olemassaolosta yksinäistä ja harhaista. Miettikää miten paljon rikkaammin vaikkapa eläimet kokevat itsensä osana maailmaa jossain tasapainoisessa ekosysteemissä - ei ajantajua, eikä erillisyyden taakkaa. Ihmiset menevät äärimmäisyyksiin vaikka extreme-urheilun kanssa paljolti unohtaakseen itsensä edes hetkeksi.


Komba on pelimäinen ympäristö, jonka muuttujia voi säädellä, jotta mielenkiinto optimaalisen toimintaan pysyisi yllä. Flow-kokemukset on toisaalta kiven alla ja homma onkin enemmän sen harjoittelua, että kuinka olla olematta itsensä tiellä. Jos kokee että ei osaa tai tulee liian itsetietoiseksi, homma ei toimi, mutta vaikuttaa, että kyse on kuitenkin enemmän siitä miten suhtautuu itseensä, kun siitä mitä varsinaisesti tekee. Eli jos mietitään vaikka lapsia ja kun ne leikkii, niin ei niitä kiinnosta hyvässä leikissä mitä muut ajattelee tai onko se palikka-torni nyt oikeasti maailman korkein - se, että se tuntuu siltä on se juttu.
Samalla tavalla kaikissa lajeissa koitetaan päästä käsiksi sinne essenssiin, joka lienee jonkinlaista mestaruutta asian tiimoilta. Toisaalta treenauksen optimaallisuudella on väliä vain, jos asiaa tekee niin kovalla tasolla, että muuten ei pärjää. Yhtälailla kaikissa geimeissä on tyyppejä, ketkä tykkää enemmän hengaa, kuin harjoitella ja musta sekin on ihan ok. Jokainen saa jotain irti aina kaikesta, harvasta nyt tulee mestari juuri missään ja senkin jälkeen voi kysyä, että mitä väliä? Siis toivottavasti itselleen on väliä, mutta usein meillä on idea, että sittenkun saavuttaa jotain niin on muka erilainen ja onnellinen, mutta ei se nyt siltä vaikuta. Jos ei osaa nauttia matkasta, niin jää ilman sitä mitä lähti hakemaan, oma häpeä.


Tämä tyhjyyden tavoittelu varsinkin meditaation kautta on varmasti aika Zen juttu, koitin viitata tälläiseen tapaan välittömästä toiminnasta jonkunlaisesta tyhjyydestä käsin.
Taolainen mestari Zhuang Zhou lausui "The only way to live properly, is to make your mind completely empty and let the Dao - the Way pull you along".

Tykkään ajatuksesta, että on jotain itseään suurempaa, joka voi ohjata elämässä. Toinen mahdollinen vaihtoehto lienee se, että ei ole, joka on aika kammottava, kun tajuaa, että itse on pohjimmiltaan vain menneen kokemuksen summa. Jos maailmankaikkeus on tietoinen itsestään ja ohjaa meitä, onhan se ihan kiva (vaikka tää ohjaus vois toimia vähän paremmin, koska yhteispeli vaikuttaa paljolti itsetuhoiselta), mutta yhtähyvin itseä suurempi voi olla vaikka kesän tuoksut tai muut ihmiset - jotain joka auttaa meitä hetkeksi luopumaan mielestäni ylimielisestä olettamuksesta, että olemme oman elämämme herroja. Sekä keho, että mieli on hyvin hauras, monesti riittää muutama sana huonolla hetkellä, niin jonkun itsetunto voi murentua. Se mitä meille on aikaisemmin tapahtunut on muovannut meidät ja vaikuttaa, että voimme lähinnä pyristellä vastaan tai löytää itsemme kanssa jonkunlainen rauha ja tehdä elämässä jotain oikeasti mielekästä.


Harrastan tietoisuustieteitä ja olen koittanut ratkaista näitä haasteita niin omalta kohdaltani, kuin teoreettisesti. Tutkinkin varsinaisesti tuttavieni kanssa löytämäämme ilmiötä State of Willingness - Willingness to sustain discomfort for personal integration. Jos kokemuksen synty määritellään kaavalla [kokemus = mennyt kokemus x tajunnan kohde] voidaan havaita, että kokemuksen synnyn ensisijainen syy on aina oma mennyt kokemus (itse - reaktiopotenttiaali) ja toissijaisesti vasta tajunnan kohde (ulkoinen ja mielen sisäinen olosuhde). Eläminen kuitenkin itsessään pohjautuu olettamukselle, että havaitsemamme asiat ovat tosia, vaikka todellisuudessa kaikki ilmiöt ovat neutraaleita, eivätkä synnytä kokemusta ilman kokijaa. Kokemus syntyy mennen kokemuksen ansiosta, joka samalla automaattisesti - itsestään - tulkitsee todellisuuden meille. Kokemus on siis subjektiivinen ilmiö ja voi käsittää myös tietoisen kokemuksen itsestään. On kuitenkin huomionarvoista, että emme ole vain itsemme - oikeastaan itsemme on vain sattumien summa - eikä kenenkään kokemuksen soisi tapahtuvan menneisyyden ehdoilla.

Tämä on myös käsitykseni wu-weistä - löydä jotain josta haltioitua, jotta voit unohtaa itsesi. Kun erillisyyden kokemus hetkeksi häviää, tiedämme paremmin mikä on tärkeää ja mistä todella tykkäämme. Ihmisinä olemme todella virittyneitä toisillemme ja sille mikä on aitoa (unknown known), helpommalla pääsee, kun on oma itsensä kaikissa tilanteissa - elämä on maratoni ja kuhan kulkee oikeaan suuntaan, niin eiköhän tästä jotakin tule.
Wikipediassa lainattiin wu-weihin liittyen Jean François Billeteriä, joka kirjoitti; "it is a state of perfect knowledge of the reality of the situation, perfect efficaciousness and the realization of a perfect economy of energy", mulle yks noita kiitos!
Jusukin
heinä 4, 2019, 21.57
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Joo toki, samaa ne hipitkin ihmettelee, kun kuvittelevat tulleensa sydänmeditaatioon...

Ehkä tän parhaiten sais purettua, jos erottelee tavoitteet ja miks tehdään, siitä mitä ja miten tehdään. Flow-kokemus on Kombassa keskeinen tavoite ja sitä varten luodaan pelillinen simulaatio, jossa kaikki on ikäänkuin mahdollista. Simulaatio voisi olla joku laajempi peli, joka kestäisi vaikka päivän ja siinä olisi esim. escape-room tyylisiä pähkinöitä, mutta tässä vaiheessa keskitytään lähinnä siihen miten ihmisten välinen vuorovaikutus toimii, eli etsimme pelillistettyä realismia taistelemisesta.

Koska taisteleminen on vaikea pihvi ymmärtää ja siinä on niin valtavat tasoerot sekä taidoissa, että koon puolesta jouduin Komban pelisuunnittelussa turvautumaan muuttujien supistamiseen. Voimankäytöstä luopuminen osoittautui keinoksi saada kaikki pelaajat samalle viivalle ja kenties uudenlaisen tulokulman siihen mitä taistelemiseen liittyen voi harjoittaa.
Ilokseni huomasin ajan kanssa, että se Komba, joka on olemassa ilman voimankäyttöä on kivaa, toimii terveysliikuntana ja pelinä ja on kelpo strategiapeli. Kun voimaa ei käytetä ja liike on kohtuullisen tasanopeuksista puolustaja on ylivoimainen, jolloin voittamiseen tarvitaan vaikka tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Kaaoksessa (Kombassa kaikki vastaan kaikkia joukkotaistelu) on väistämättä niin paljon muuttujia, että sillä on yllättävän vähän väliä realistisenomaisen pelin kannalta, että voimaa ei käytetä. Lähitaisteluaseilla(tai ilman) sijainti kentällä ennaltamäärittää onko uhkaa vai ei. Ylivoima ja se millä puolella puolustajaa hyökkääjät ovat rajaa merkittävästi mahdollisuuksia selviytyä. Eli näillä lähtökohdilla pystyy rullaamaan joukkotaistelua, joka on helppo ja intuitiivinen, vaikka ihmisillä ei olisi kokemusta taistelemisesta.

Kuten Potku-miitissä, Komba menee helposti hipaksi, jolloin pelin fasilitointiin pitää keskittyä - kuinka siitä voisi saada sellaista, että siinä nyt oikeasti pääsee flowh? Flow on tunnetusti kiven alla ja yleensä ilmenee silloin, kun ihmiset tekevät jotain sellaista mistä innostuvat ja mitä ovat hinkanneet satoja tunteja.

Yks avain siihen on mielestäni suhde häviämiseen - esim. voidaan päättää, että jossain harjoittelutilanteessa halutaan oppia ja sillä ei ole merkitystä miten siinä käy, mutta mieli laskee voitot ja häviöt ja mielialat menevät helposti sen mukana. Vaikka ego jätettäisiin narikkaan, saattaa voittamisen tavoittelu silti ohjata käytöstä niin, että harjoittelu ei ole tehokasta sen kannalta mitä koitetaan oppia. Kombassa minua kiehtoo mm. tilankäytön strategia - kuinka saavuttaa kilpailuetua asemoitumalla uudelleen muuttuvassa ympäristössä. Kun tätä opetellaan, suosittelen aina pelaamista häviämisen kautta - altistaa itsensä mahdottoman oloisiin tilanteisiin ja koittaa Kombata niistä pois, näin häviö ja oman tilan menettäminen on vain uusi aloitus vaikeasta tilanteesta.
Konseptisuunnittelussa koitan ottaa huomioon kuinka Kombasta saisi mahdollisimman rikkaan ja harmoonisen. Uskon siis, että kun ihmiset harjoittavat Kombaa ilman voimankäyttöä, he kehittävät suhdettaan voittamiseen ja häviämiseen ja oppivat myös tavoittelemaan voittoa tavalla, joka on rauhallinen ja huomaamaton. Miellän kyvyn luopua voimankäytöstä kilpailutilanteessa taidoksi, jossa hallitsee itsensä tavalla, joka voi edesauttaa oivalluksen ja virtaus-kokemuksen syntyä - luopumista tavoittelemisesta tilanteessa, jossa tavoitteet kuitenkin ohjaa pelaajan toimintaa.
Ymmärtääkseni Taolaisuudessa vastaavaa kuvataan käsitteellä wu-wei - tekeminen ilman tekemistä. Arvelen, että sen pohjalla on jonkunlainen tyhjyys, jossa se, että on kasvanut jonkunlaiseksi ei vaikuta, eli siirtyy reagoimisesta jonkunlaisen ilmaisun tilaan.


Taistelemisessa voimankäyttö on yksi perustavanlaatuisimmista muuttujista, eikä minulla sinäänsä ole mitää sitä vastaan, minun puolesta ihmiset voivat jatkossakin hakata toisiaan verille rahasta viihteen nimissä. Jos kyse olisi kuolemisesta, joutuisin miettimään omaa eettis-moraalista kantaani ja on vaikea keksiä hyviä oikeutuksia tappamiselle, niin että tappaminen itsessään olisi jotenkin hyvää. Väkivaltaa en kannata toimintatapana, mutta ei minusta näillä asemäärillä taida enää saada pasifistia :D
Komba on simulaatio ja minun puolesta jokainen voi tehdä sitä haluamallaan tavalla. Jos ei osaa olla käyttämättä voimaa, voi opetella. Minusta parhaita puolia Kombassa on yleiset reunaehdot - käytämme iskiessä voimaa vain suojattuihin kohtiin, aseilla tai ilman. Tämä menee loistavasti strategisen perusajatuksen kanssa - etsi kuollut kulma mistä voit yllättää ja hyökkää ylivoimaa hyödyntäen. Tähän voi rauhassa keskittyä, mutta se on hauskaa vain jos porukka on sillä tasolla, että se on kaikista hauskaa. Muuten kannattaa hiimailla, ettei anna liikaa painetta tai saa ihmiset reagoimaan ja liikkumaan töksähtelevästi.

Eli eikai me nyt turhaan niitä panssareita väännetä ja treenailla aseiden hallintaa? Jossainhan sitä nyt pitää päästä mättämään ja mikä sen hauskempaa, kun haastaa itseään myös voimankäytössä ja katsoa mihin pystyy. Tehdään kuitenkin aina toisten ehdoilla, kellekkään ei tyrkytetä panssareita ja ollaan herkkiä kuuntelemaan paljonko jengi halua pataa ja opetellaan sanomaan kun riittää. Torista taas satsi tulossa, kohta kuudet vaparihanskat, säärisuojat, kypärät ja panssarit, eli uusia pelinavauksia pehmeän täyskontaktin suuntaan. Tervetuloa mättökesteille, otetaan strategiasta mittaa!
Jusukin
kesä 29, 2019, 12.49
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Hauskaa
Jusukin
kesä 29, 2019, 09.52
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Kowabungaa!

Kuva
Jusukin
touko 19, 2019, 18.43
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Ollaan rakenneltu paranssareita sitä rataa, kun kama tulee sisään. Saatiin lahjotuksina kaks jefu-armoria ja avattiin vähän asiaa tässä videossa




Kehitetään nyt Kombaa aseellisen taistelun suuntaan. Tässä tehtiin testi spekseillä no-use-of-force ja niin, että etäältä palattiin aina kontaktiin toisen keskustaan suuntaavalla lyönnillä ja puolustuksen kautta jatkettiin siitä soljuvaan liikekieleen.

Tapa on hyvin yksinkertainen ja vaaraton. Siinä oppii pitämään oman tilan ja lyömään sieltä käsin. Toisaalta jos toimijoita on useampi ja käytetään ylivoimaa, lyönti ja etäisyyden hallinta ryhmänä on käypää valuuttaa. Tällä hetkellä tutkimme minkälaisia synkronisaatioita kaaoksesta (kaikki vastaan kaikkia) nousee, joiden pohjalta voi kehittää tapoja toimia muodostelmissa. Kun taistelukentällä on ruuhkaa, on muiden armoilla ja sopii toivoa olevansa omiensa seurassa. Jos taistelusta haluaa väljempää, voi ryhmätilanteessa lisätä vaikka freestailausta, jolloin ollaan kauempina toisistaan ja välikohtaukset tapahtuu enemmän rykäyksittäin.

Kun Kombaa tehdään aseilla kaaos-modessa, toimimme kuin ryhmässä, mutta toisia vastaan. Koitamme tehdä puhdasta harjoittelu-simulaatioita, jossa toimitaan sodankäynnin ehdoin, mutta ilman, että sillä on väliä kuka voittaa. Harjoittelu ja kilpailu menee helposti sekaisin, jos harjoitellaan kilpailua.

Jusukin
huhti 17, 2019, 22.06
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Samurai for hire
Will fight anyone anytime gore/off

Kuva

Täs melko valmiina eka samuraityylinen "full contact battlesuit" eli sota-asu.

Suojiin kuuluu;
Kypärä, olkapanssarit kaulasuojilla, rintapanssarit asevyöllä, kyynärsuojat, rannesuoja, pakara ja häntäluusuojat, munasuojat, polvisuojat ja säärisuojat.
Myöhemmin tulee samuraihenkinen sotahame reisiä varten.

Rakennan myös kahta muuta asua, yks myyttishenkinen ja toinen fall-out.
Idis on, että ottaa mielellään iskua vastaan. Aseina mikä vaan tylppä ja harjoitukseen sopiva, shinait palvelee hyvin.

Jos yhellä on kunnon armorit, niin muut voi tulla kovempaa päälle, eikä tarvii huolia liikoja. Tekemisen kautta oppii, kombata voi myös aseilla, eli downshiftaa niin perustavanlaatuisiin elementteihin että kuvittelee ymmärtävänsä niitä - etäisyys, tulokulma, ajoitus, etc. Moninpelissä tämä korostuu niin voi harjoittaa intuitiotaan taistelukentällä ja kokea itsensä niiin samuraiks että Miyamoto kääntyy haudassaan.
Ei siis silti larppausta, vaikka voishan näillä jotku pelit vetää.. Instaan lykkäsin ja pistin #litannian perään #cosplay vaikka vähän hävettikin, mutta se nyt on tätä päivää..

Eli mikäs täs zombieapocalypsiä odotellessa, katotaan sit niiden puolien kanssa. Tekniikoita sisään ja loputon graindi.

Alotin nyt tuolla Sisu gymillä vaparin, hyvät on opit ja mukavasti rullaa. Tavoite saada jotain pikkumatsia aikaiseksi ennen kuin unohdan, et miten se komba nyt oikeen menikään!
Jusukin
huhti 6, 2019, 15.45
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Hei tässä oli muutamia juttuja mitä olen grindannu

Bambuijang eli säkki on peli jonka keksin 16-kesäisenä, "the way of unbreakable bambu", eli tämmönen kuinka taipua myötäillen esineen voimaa ilman et rakenne hajoaa.
Tää vois olla sirkuksen laji, mut en ole nähnyt kenenkään harrastavan samaa, enkä tiedä ketään muuta kuka pystyisi liikuttelemaan palloa näin jaloillaan, eli tämä feat on teknisesti aika vaike. Tossa videossa sirkuksen "russian ball" millä vedän ekaa kertaa, sisällä irtojyväsiä niin on vähän helpompi, mut kivipallolla menee ihan samat.



Toinen on nää tulenpyöritys hommat. Löysin joskus kepin ja rupesin veivaa, tulenpyöritys oli yks harvoista jutuista mihin sitä saatto soveltaa. Keksin tekniikat ja kiersin maailmaa lyömällä hattua maahan ja tekemällä esityksiä kadulla sun missä. Aseellinen taistelu kiinnostaa kontekstina, missä päästä soveltaa näitä skillejä käytäntöön. Nää on helposti tämmösiä temppuja, joita viihdyttäjänä tekee, mut taustalla tavoite esineen täydellisestä hallinnasta. Tos ekaa kertaa palavalla rope dartilla



Oranssi ja Cirko pitää avotreenejä tiistaisin, jolloin voi käydä tsiigaa meininkejä, jos haluaa tutustua skeneen
Jusukin
maalis 31, 2019, 12.00
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Kiitos vinkeistä!
No tää on ollut vähän tälläinen Reposaarelainen prosessi, johon kuuluu antautua nähdäkseen mihin se johtaa. Laituri oli ainut paikka pihalla jossa kengät pysy puhtaana. Rakennan kannen kun on taas varaa lankkuihin, niin mahtuu liikkumaan.

Ei mulla hyviä oppeja vastaan ole tietenkään mitään, ehkä vaan resurssi ja ajoituskysymys.

Komban konseptisuunnittelu on aika valmis ja ollaan saatu selville minkälaisia sotataitoja käytäntö tuottaa - ainakin teoriassa.
Idea on minusta siitä mielenkiintoinen, että tässä ei ole ollut mitään erityisiä kamppailullisia tarpeita mikä olis viitoittanut kehitystä, vaan ihan vaan mahdollisimman yksinkertaisia muuttujia, joiden kautta voi saada vuorovaikutus toimimaan. Painopiste on ollut helppoudella, hauskuudella ja ilmaisun vapaudella, mut tää ei tarkoita etteikö kehittyvistä kyvyistä voisi olla hyötyä vakavammissa taistelun konteksteissa. Hyvä kombaaja pelaa etäisyydellä, muuttaa alati tulokulmaa ja keskittyy ajoitukseen nopeuttamalla ja varsinkin hidastamalla liikettä kun vihu näyttää jäävän muiden kynsiin samalla hetkellä. Mielestäni harjoite kehittää tilannetajua humaanilla tavalla, joka toivoakseni kantaa myös arjessa valppautena ja myötätuntona.

Nautin siitä, että voin tehdä ihmisten kanssa tällaista käytännöllistä grindaamista, vaikkakin se on luonteeltaan kokeellista ja siksi vielä hieman omituista. Kombaa on vaikea tehdä hyvin, varsinkin hitaaseen liikkeeseen on vaikea keskittyä. Jos onnistun todistamaan, että metodista on hyötyä kehässä, voin motivoida taistelusta vakavasti kiinnostuneita syventymään kanssani herkkätunteisuuteen. Flow on myös henkinen tila, joka haastaa yksilön kohtaamaan itsensä ja vuorovaikutuksen kautta tulee läpinäkyväksi.

Mielestäni henkisyys tuntuu kuitenkin jokseenkin väsyneeltä, kuten uskonto ja minua kiinnostaa lähinnä käytäntö. Taisteleminen on sopiva asetelma, se on parhaimmillaan yksiselitteistä. Kehässä ei pätemisestä ole hyötyä, joten suuntaan vapariin, myös puhdistaakseni mieleni kaikesta kokeellisesta :)

Sisu Gymillä jaettiin ämpäreitä peruskurssilaisille, tätä on vaikea vastustaa!
Kombaa pääsee kokeilemaan perjantaisin Sähinän avovuorolla 17-21 2krs.







"We expect the teachings to solve all our problems; we expect to be provided with magical means to deal with our depressions, our aggressions, our sexual hangups. But to our surprise we begin to realize that this is not going to happen.

It is very disappointing to realize that we must work on ourselves and our suffering rather than depend upon a savior or the magical power of yogic techniques. It is disappointing to realize that we have to give up our expectations rather than build on the basis of our preconceptions.

We must allow ourselves to be disappointed, which means the surrendering of me-ness, my achievement. We would like to watch ourselves attain enlightenment, watch our disciples celebrating, worshiping, throwing flowers at us, with miracles and earthquakes occurring and gods and angels singing and so forth. This never happens.

The attainment of enlightenment from ego’s point of view is extreme death, the death of self, the death of me and mine, the death of the watcher. It is the ultimate and final disappointment. Treading the spiritual path is painful. It is a constant unmasking, peeling off of layer after layer of masks. It involves insult after insult.

Such a series of disappointments inspires us to give up ambition. We fall down and down and down, until we touch the ground, until we relate with the basic sanity of earth. We become the lowest of the low, the smallest of the small, a grain of sand, perfectly simple, no expectations.

When we are grounded, there is no room for dreaming or frivolous impulse, so our practice at last becomes workable. We begin to learn how to make a proper cup of tea, how to walk straight without tripping. Our whole approach to life becomes more simple and direct, and any teachings we might hear or books we might read become workable.

They become confirmations, encouragements to work as a grain of sand, as we are, without expectations, without dreams.”

— Chögyam Trungpa,
The myth of freedom
Jusukin
maalis 30, 2019, 18.27
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Komba
Vastaukset: 169
Luettu: 56455

Komba

Kesäkausi avattu, neuvot tiskiin, niin saadaan mut kehään!