Kari Aittomäki kirjoitti:Potkunyrkkeily ON nastempaa, thaikkurähjäys voi olla hyvinkin tuskastuttavaa. Vähä niinku brassijutsun senttipeli.
Potkis on kunnon rummutusta, erittäin kivaa treenata.
Joka tottakai on subjektiivinen näkemys, onhan thainyrkkeily helvetin lujaa hommaa.

Ota toki ihmeessä varovaisesti sen ranteen kanssa, pikkuluitten murtuma ei ole niin dramaattinen tuntemus kuin isommat ratkeamiset. Hiusmurtuman kuormitus voi muuttaa särön läpimurtumaksi. Kipu ei itsessään kerro aina kaikkea, moni matsi on otettu loppuun murtunein käsiluin.

Oletko saanut arjen tasapainoon treenaamisen kanssa vai joudutko pakottautumaan jumpalle?
Se piste jossa treenistä tulee itsestäänselvyys kun on aikas vaikea koneeseen ohjelmoida.

No sanotaan näin, että varmasti paras puoli tässä (pohjimmiltaan johonkin 30:n ikäkriisiin perustuvassa) projektissa on se, että päävikaisen päämäärän/tavoitteen jahtaaminen on muuttunut aika selkeäksi ja määrätietoiseksi 24/7 jumppa-addiktioksi; elämäntapa remontti tästä siis vähintään jää käteen. Olen kyllä aina treenannut - silloin tällöin salitreeni putki, toisinaan lenkki intoilua - mutta nyt olen kehittänyt järjestelmän(kuullostaapa suurelliselta), joka tähtää tiettyyn asiaan ja tämä pitkän tähtäimen suunnitelma on ikään kuin sitonut treeniin kiinni erilailla. Nautin siis treenaamisesta _vaikka_ jokunen kerta on sessiot vähän vastentahtoisesti alkaneetkin.

Olen käyttänyt (paremman puutteessa) kunnon mittarina cooperin testiä. Tarvitsen jostain syystä tämän tyyppisiä suoria mittareita joista näen kehityksen motivaatiokseni. Onko jollain parempia ideoita mittariksi/kommentoitavaa nykyisestä?

Andy kirjoitti:Miten tämä projekti on edennyt?

Kiitos kysymästä, hyvin - osiltaan.

Urheiluhierojan kyseenalaistamattomalla kyvyllä tehdä diagnooseja tosin oikean ranteen tärähtäminen/ hiusmurtuma veneluussa(epäilen vahvasti murtumaa, turvotus laski kahdessa päivässä ja kipu ei ollut mielestäni tarpeksi kova) hieman jarrutti lähtöä. Onni oli, että tämä tapahtui pari viikkoa peruskurssin loppua ennen, joten pystyin treenaamaan srn käytännössä loppuun.

Kehityksestä. Peruskunto - jonka olen alusta asti tiennyt olevan tärkein keskittymisen aihe - on noussut reilusti. Lenkkeily, säkkitreeni(tehnyt jopa tavallaan hyvää treenata kokonaan ilman oikeaa kättä, tullut luonnollisesti treenattua eti juttuja jne.).

Lihas kunto on jo jatarpeeksi hyvä, ja olen jättänyt salit pois ylipäätään.

Tekniikka tietenkin kehittynyt & muuttunut, koska tottakai vanhan lajin maneerit on ollut vaikeaa karistaa husveks. Mt otteluasennossa tuntuu viemänkin ihan kengurulta

Pääsen toivottavasti viikon päästä treenaamaan taas täydellä teholla ranteen puolesta.

Olen pohtinut vaihtaa seuraa Chitaladan MT painotuksen takia. Tahtoisin trenata potkunyrkkeilyä. Syitä on muitakin, mutta lyönti/potku painotus on miellyttävämpi potkiksessa, enkä jaksaisi kuluttaa aikaa MT lähiottelun treenaamiseen. En lähde väittelemään onko se tehokasta ja missä ja kenen kanssa, just not my thing vaikka

Mika kirjoitti:Kyseessä on punismi. Punismi tarkoittaa epäselvää kirjoitustapaa, joka voi ilmentyä kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että virkkeessä on pääosin tai kokonaan suomenkielestä tuttuja sanoja, mutta niiden ketju ei muodosta koherenttia ajatusta missään viitekehyksessä. Toinen tapa on kirjoittaa asiayhteyteen nähden ymmärtämättömästi. Tällä erää kyse on tästä jälkimmäisestä, punismin lievemmästä muodosta. Punismi on nimetty sen luojan eli nimimerkki Punin mukaan. Punismi on eräs trollailun muoto.

Kiitos Mika selvennyksestä. Punismi taitaa olla jokin ranskalaisen fenomenologisen filosofian muoto

Puni kirjoitti:

Andy kirjoitti:Oletko siinä uskossa, että kaikki potkunyrkkeilyn harrastajat ovat saman tasoisia? Jos et niin mitä oikein tarkoitat?

Varma tieto. Elämänlaatu on kokonaisuudessaan täysin subjektiivinen kokemus, joten on parempi pysyä absoluuttisissa arvoissa.

Joko treenaa tai ei treenaa.

Jos nyt vielä yritän: Kyselin, että mille tasolle kickboxingissa vielä olisi mahdollista kehittyä. Elämänlaadusta puhuminen ko. yhteydessä tuntuu hieman turhalta paradigman vaihdolta. Tai sit en vaan ymmärrä..

Öh, tuota, meneepä kryptiseksi jotkut vastaukset. Ja tämä tuleee siis filosofian opiskelijan suusta, jolloin kynnys olla yrittämättä ymmärtää on suhteellisen korkea.

Nyt joudun nostamaan kädet ylös...

Viittaan siis siihen, että kysymykseeni "Mille tasolle..." on vastattu väittämällä tasoja olevan vain kaksi. Joko kyse on kysymykseni tahallaan väärin ymmärryksestä, tai sitten oma kompetenssini ko. keskusteluun(jonka itse aloitin) ei vaan riitä...

ka1 kirjoitti:

Backtobusiness kirjoitti:En siis ole väittänyt, että Kb:ssa ei ole sääntöjä, vaan että se on nähdäkseni paras tapa treenata pystyottelua sellasitakin pystyottelua varten, jossa säännöt on karsittu minimiin...

Hmm, lähiotteluhan on rajattu potkunyrkkeilystä käytännössä pois, joten minusta thainyrkkeily on kyllä hivenen kokonaisvaltaisempi pystylaji. Jos tuollaista vertailua nyt ylipäätään haluaa ryhtyä tekemään.

Juu, siis haluan treenata lajia, jossa lyödään ja potkitaan. Ainoastaan(juu ja väistetään, blokataan jne. mutta vaikka olisi tarve saivarrella, niin tuskin kellään niin paljon). Sanda olisi varmasti noilla kriteereillä se "kokonaisvaltaisin", mutta kokonaisvaltaisuus ei ole kriteerini, vaan treenin tehokkuus. Siksi jätän pystypainit suosiolla pois ja keskityn pystyotteluun ilman sitä...

Andy kirjoitti:No potkunyrkkeilyn yhden polven sääntö ei varmaan erityisesti tue tuota ideologiaa.

Itse suosittelisin unohtamaan nuo tappelusimuloinnit kokonaan. Ne vain haittaavat harrastusta.

En puhu tappelusta, vaan ottelusta. Tappelu on kakaramaista... Pointti vaan on, että jos painitaan pystyssä, niin MT:n pystypaini ei ole se paras mahdollinen tapa nähdäkseni. Haluan treenata pystyottelua lyönnein ja potkuin ja koen KB:n siihen soveltuvan parhaiten. En jaksaisi käyttää aikaa pystypainin opetteluun. Jos käyttäisin, jatkaisin Judoa tai menisin vaparia treenaamaan...

Selitätkö vähän tuota yhden polven sääntöjuttua?
En siis ole väittänyt, että Kb:ssa ei ole sääntöjä, vaan että se on nähdäkseni paras tapa treenata pystyottelua sellasitakin pystyottelua varten, jossa säännöt on karsittu minimiin...

Jopo kirjoitti:Thain pystypaini on tehokkain tapa pystypainiin kyseisessä lajissa käytössä olevilla säännöillä. Kaikki urheilulajit ovat tavalla tai toisella vaillinaisia paketteja, joissa säännöt rajoittavat optimaalinta tapaa toteuttaa vastustajan mukilointia. Vapaaottelu varmaan vähiten, mutta kun sekin on loppujen lopuksi vain urheilua. Itse olin ihan susipaska niskapainissa, mutta ei sitä niskapainia ole pakko alvariinsa vääntää jos ei tykkää.

Aivan. Mutta tarkoituksenani on treenata sellaista kamppailu-urheilulajia, joka on mielestäni tehokkain tapa kukistaa vastustaja kyseisen kamppailun osa-alueen sisällä; jos treenaisin pystypainia, treenaisin sellaista tapaa painia pystyssä, joka on mielestäni tehokkain, jos sääntönä on ainoastaan, että homma loppuu maassa ja lyödä ja potkia ei saa..

Jopo kirjoitti:Ka1:n kanssa samoilla linjoilla. Mutta mutta, eikö sulla ollut urheilulliset lähtökohdat päällimmäisenä mielen päällä. Silloin spekulaatiot toimiiko ja missä on turhia. Jos taas ambitiot on kehän lisäksi muuallakin, niin kumpikaan laji ei ole optimi.

Suosittelisin valitsemaan lajin paremmin natsaavien aikataulujen mukaan. Nurminen on hyvä koutsi, mutta chitalada on chitalada. Käytännössä alkuvuosina eivole kaksisesti merkitystä kumpaan lajiin ajautuu.

Tottakai sillä on merkitystä. Jos siis pyrkimykseni on opetella jotain kamppailu-urheilun ota-aluetta, näen täysin loogisena opetella ko. tilanteessa(pystypaini) tehokkainta tapaa toimia. Thaipystypaini ei mielestäni ole sellainen.

ka1 kirjoitti:

Backtobusiness kirjoitti:Thai ei kiinnosta siitä syystä, että koen sen pystyottelun hieman, with all due respect, turhana ts. käytännölllisenä ainoastaan thai kehässä thai nyrkkeilijää vastaan.

Tämä on ihan mielenkiintoinen kysymys, itse taipuisin olemaan täysin päinvastaista mieltä. Osaavan thainyrkkeilijän ja pystypainia osaamattoman kaverin pystypaini ei näytä siltä, kuin kahden thainyrkkeilijän vääntö, vaan se lienee tyypillisesti ohi parissa sekunissa, osaamaton kaveri maassa tai polvi naamassaan.

Juu, totta kai. Tarkoitan vain, että se ei ole paras tapa pystypainia. Varmasti toimii kadun mieheen, mutta pidän judoa tai painia kuitenkin parempana tapana käydä pystypainia.

Ensinnäkin, kiitos kaikille kommenteista ja mielipiteistä, selvästikin avulias palsta tämä Potku.

Itsestäni sen verran, että olen fysiikaltani varsin hyvässä kunnossa, pituus 183cm ja paino 84kg, rasvaa ei juuri ole ja lihas voima - jos ei nyt mikään huippu, niin ainakin keskimääräistä parempi. Esim. Penkistä nousee (viime kerralla) 120kg jolla siis "pumppaan" kolmosen sarjan(siis pyrin tekemään räjähtävästi työnnön. 34 leukaa vastaotteella, 130kg on kyykyn treenipainot(en uskallaudu kyykkäämään pienen selän nikamien vikasuunnittelun vuoksi lyhyitä sarjoja isommilla). Säkkiä tulee paukuteltua useammin kun raudat kolisee. Täyskontaktilla olen ottanut pystymatsia ties minkä lajien miesten kanssa thaimyrkkeilijöistä tae know do miehiin ja sparrailen kaverin kanssa(todella iisillä temmolla) n. Kerran viikossa.

Perus potkut lähtee vielä ihan kiitettävällä voimalla ja nopeudella - tietenkin jos verrataaan oikeisiin aktiivi harrastajiin, niin kai ne aika surkeita on,mutta kuitenkin.

Kehät ja kontakti ei pelota. Ehkäpä nuoruuden suht. runksaan katuhölmöilyn takia on "pää" aika kova.

Tarkoitukseni olisi kehittyä niin korkealle kun mahdollista ja Andyn kertomus omasta urastaan antoi toivoa. Olisin lähellä unelmaani, jos edes pääsisin ottelemaan sm tasolle, sijoituksista en nyt haaveile vielä.

Peruskurssi alkaa elokuun lopulla ja nyt olen alkanut peruskuntoa kehittää ja jätän salit pois keskittyen lenkkeilemään ja kurittamaan säkkiä. Innolla odotan ekoja treenejä ja alun maanpinnalle palautumista kun tiedän kyllä, että viedäänhän mua kun sitä kuuluisaa mittaa pitkään vielä pitkään.

Thai ei kiinnosta siitä syystä, että koen sen pystyottelun hieman, with all due respect, turhana ts. käytännölllisenä ainoastaan thai kehässä thai nyrkkeilijää vastaan. Thaimaassa reissatessa tuli oman, hieman yli--itsevarman "viddu kai mä ny ton piäksen" mentaliteetin takia otettua paikallisten kanssa niitä haaste matseja ja vaikka tuli siellä nekkuunkin, niin yhden mielestäni voitin jopa selvästi - tuomarit olivat kyllä erimieltä(?!?!), mutta siis ainakin vastuksen selvästi annoin.

En siis ole kova äijä ja täältä varmasti nekkuuni otan kaikilta hojoilijoista akrobaattien kauttta MT/KB äijiin - kuitenkin jokaisen kanssa suostun hyppään kehään, tämän todistan sillä, että saa antaa ajan ja paikan, niin sinne ilmestyn ja parhaani annan. Vaikka tiedän ettei se riittäisi.

Taidanpa kallistua Wfc- warriorsin puoleen. Alkaisi sopivasti peruskurssi ensi kuussa.. Ja Nurminen on tuttu nimi, vaikka miestä en tunnekaan. Kaipa siellä lättyynsä saa sen verran aikaa että oppii ottamaan koppeja muullakin kun leualla. Tai olla ottamatta. Jos vaikka takasinkin osuisin jossain välissä Ja onpa halvat treeni hinnat, kun kuuluu salit vielä samaan pakettiin.

Kiitos avuliaille potkulaisille!

Osaako Andy(tai joku muu) neuvoa seuran valinnassa?

Andy: Tampereella asustelen.
Muut: Kiitos vastauksista ja kannustuksesta

Okei, kiitos vastauksista, antoivat toivoa. Siis haaveena olisi päästä edes mukaan Sm kisoihin, toki aina lähdetään voittamaan, mutta en odota liikoja. Mahdollista treenata vaikka joka päivä, ja ihan joka päivä tälläkin hetkellä urheilua(jos jonkinmoista nyrkkeilysäkin hakkaamisesta salitreeniin) harrastelen..