Marcus, varmaankin nämä kaksi kaveria joilta Wang Xiangzhai on oppinut niitä kurkihommeleita:

In 1923 Wang Xiangzhai together with Xu Shuzheng went to Fujian province and became instructor of martial art in this province's army. He met there Fang Qiazhuang, a master of southern white crane style. Of ten fights Wang lost six. But Fang said that he doesn't regard himself as winner, because there is very little difference between their skill level. In the same year Wang met another master of white crane style - Jin Shaofeng, with whom he practiced and disputed a lot. (Lähde: http://www.yiquan.com.pl/artykuly/enganecdotes.html" onclick="window.open(this.href);return false;)

kamppaaja:

Ja johonkin mielikuvaan keskittyminen pitemmäksi aikaa ilman että ajatukset alkavat pyöriä muualla ei ole helppoa.

Totta turiset. Yiquanin perustaja Wang Xiangzhai kirjoittaa tekstissään Introduction to Yangshengzhuang -- Standing Exercises for Health Preservation (Timo Heikkilän käännös), että harjoituksen aikana häiritseviä ajatuksia ei tulisi tietoisesti yrittää karkoittaa, vaan pikemminkin "greatly absorb them instead". Häiritsevien ajatusten tulisi antaa tietoisesti tulla ja mennä, niihin kuitenkaan takertumatta, josta seuraa seesteinen mieli. Tämä on myös Buddhalaisen Vipassana meditaation johtoajatus.

Harvardin, Yalen ja MIT:n tutkijoista koostunut ryhmä on tutkinut Vipassana meditaatiota harjoittavia henkilöitä ja havainnut, että heillä aivojen harmaan alueen paksuus oli kasvanut niiltä osilta, jotka ovat vastuussa tarkkaavaisuudesta ja aistimuksista. Kasvun määrä oli suhteessa vuosiin joita koehenkilö on harrastanut meditaatiota. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että alue normaalisti ohenee ikävuosien myötä. (Lähde: http://www.news.harvard.edu/gazette/dai" onclick="window.open(this.href);return false; ... ation.html)

On syytä epäillä, että yllä mainitun tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös Yiquanin seisomaharjoituksiin (Zhan Zhuang), joita japanilaisen Taikikenin harjoittajat kutsuvat nimellä Ritzu Zen. Tässäkin mielessä Yiquan ja meditaatio yleensä, huolimatta hyvin yksinkertaisista harjoitusmenetelmistään, ovat kuitenkin varsin älykästä toimintaa. Niin paradoksaalista kuin se onkin, joskus tietoinen tekemättömyyskin voi lisätä potentiaalia tehdä jotain. Yin ja Yang.

muumuupapa:

Monella esim. käden taakse vetäisy ennen lyöntiä on vain opittu, huono tapa.

Mielenkiintoista. Olin kerran kurssilla, jolla ei ollut mitään tekemistä itsepuolustuksen kanssa, mutta opettaja demonstroi vaiston ja intuition eroa kutsumalla yleisöstä vapaaehtoisen ja käski lyömään kohtuunopeudella häntä kasvoihin. No, opettaja äkkiseltään väisti lyöntiä taaksepäin. Tämän jalkeen hän käski lyödä uudemman kerran ja tällä kertaa löi hyökkääjää suoraan kämmenellä päin kasvoja ennen kuin tämä ehti viedä lyöntinsä kunnolla loppuun. Ensimmäinen oli esimerkki vaistomaisesta reagoinnista ja toinen intuitiosta (jossa ei siis mitään turhia väistöjä tai muita).

Mielenkiintoinen keskustelu täällä...tässä muutama ajatus minultakin.

Yiquan (mielen/intention nyrkkeily) ja Dachengquan (suuri saavutus), viittaavat molemmat käytännössä samaan lajiin. On olemassa lisäksi Taikiken, joka on japanilaisen Kenichi Sawain tekemä tulkinta Wang Xiangzhailta ja Yao Zongxunilta oppimistaan asioista. Hän oli ainut japanilainen, joka sai oppinsa "suoraan huipulta".

Tiedän erään Taikikenia Japanissa harrastavan henkilön ja hänen kertomansa perusteella laji on ikään kuin yksinkertaistettu versio Yiquanista, eli porukka tekee seisomaharjoituksia pääasiassa vain yhdessä asennossa, eli pitelevät palloa rinnalla. Yiquanissa taas on lukuisia erilaisia asentoja, joissa seisomaharjoituksia eli Zhan Zhuangia tehdään. Harjoituksia voi tehdä paitsi seisaaltaan niin myös istualtaan ja makuultaankin. Kaikilla näillä on omat etunsa ja hankaluutensa.

Kaikissa harjoituksissa pyritään niin sanotun ristiriitavoiman (vastakkaisiin suuntiin suuntautuvan voiman) tuntemiseen kehossa. Liikkuvissa harjoituksissa pyritään säilyttämään sama tunne kuin paikallaan oltaessa. Kun yksi kehon osa liikkuu niin kaikki liikkuu.

Oma tietämykseni Yiquanista on erittäin rajoittunutta, mutta olen kyllä pyrkinyt pitämään yllä Zhangilta ja kirjoista oppimiani asioita päivittäisissä harjoituksissani, jotka tähtäävät lähinnä hyvän terveyden ylläpitämiseen, eikä niinkään kamppailutaitoon. Se sanottakoon vielä Yiquanista, että kyseessä on erittäin yksinkertaisista jutuista, jotka ehkä joistakin ovat liiankin tylsiä harjoituksia...ne eivät vetoa juuri älyyn. Jos jollekin näyttää Yiquanin harjoituksen, se ei ole juurikaan esteettisesti silmää hivelevä taikka muodoltaan hankalasti opittavissa.

Timo Heikkilä on tehnyt arvokkaan työn kääntäessään Wang Xiangzhain tekstejä englanniksi. Itsekin omistan muutaman hänen käännöksistä. Olisi ilman muuta mielenkiintoista opiskella tätä "Second Coursea" joskus.

muumuupapa:

Harjoitellaan, kuinka siirretään koko kehon voima suoraa linja etenevään käteen ja kuinka liike lähtee ilman valmisteluja tai latausliikkeitä.

Tarkoittaako nämä latausliikkeet ikään kuin sellaisia liikkeitä/muotoja, joiden tarkoitus on saada tunne voimasta ennen sen vapauttamista?

muumuupapa:

Koulukunnilla ei ole yhteisiä leirejä.

Ajatella kuinka harmillista. Sen verran sisäpiiritietoja olen kuullut maailmalta, että esimerkiksi Yiquan ja Dachengquan porukan välillä vallitsee kuilu...eivät osallistu samoihin turnauksiin enää. En tiedä mikä siinäkin sitten maksaa. Ehkä Wang Xiangzhai on opettanut eri aikakausina ja eri porukoita niin erillä tavalla, että tästä syystä yhteisymmärrystä ei oikein ole päässyt syntymään jälkikäteen. Tähän kun lisää vielä eri opettajien lisäämät omat näkemykset miten asiat on niin soppa on valmis.