Norjalainen elokuva nimeltä Peikko kertoo vuoren uumenista heräävästä isosta kivipeikosta joka mellastaa pitkin norjaa. Maisemat ovat kauniita, siitä 2/5. Löytyy Nerflixistä

Eversti Trautman on kyllä pökkelö, mutta tämä on kasari ajan tuote

Terminator Dark Fatessa edistyksellinen terminaattori saapuu (jälleen) menneisyyteen tappamaan merkityksellisen kapinallisen. Myös hyvis tulevaisuudesta (paranneltu ihminen), vanhan mallinen terminaattori ja Sarah Connor ovat mukana kuvioissa.

Pidempään menneisyyteen jäänyt terminaattori on ajan kuluessa kehittänyt mm. moraalisen kompassin, tekee eettisiä valintoja ja elelee perhe-elämää Texasissa. Tämä kaikki on outoa eikä sovi Terminaattori maailmaan yhtään. Ja mitä kummaa on tapahtunut Linda Hamiltonille? Aivan toimivan roolin ap Terminaattorissa tehnyt näyttelijä ei pysty nyt lataamaan uskottavaa tunnetta edes kohdatessaan poikansa tappajan. Kenties huonosti kuvattukin. Jos muistatte T2 elokuvassa Sarah Connorin tavatessa terminaattorin ekan kerran mielisairaalassa niin siihen oli saatu latausta. Tämä uusi on kuin joku komediallinen pannukakku. Minä en löydä Dark Fatesta mitään hyvää.

https://m.imdb.com/title/tt6450804/

Avatar way of the water. Fantasia animaation ehdoton huipputuote teknisesti. Hyvin kaunista. Elokuvana ja kiinnostavuudeltaan keskinkertaine, en oikein jaksanut. Dramatisointi menee yli hilseen

Prince of persia - Sands of time

Tämä elokuva perustuu videopelisarjaan nimeltä Prince of Persia. Se peliversio (alkuperäinen) mitä minä pelasin oli juoneltaan sellainen, että suurvisiiri Jaffar on napannut prinsessan torniin ja hänet pitää pelastaa 60 min kuluessa, ja tätä ajanmittausta varten Jaffar taikoi suuren tiimalasin.

Elokuvassa sen sijaan on olemassa tiettyä jumalallista hiekkaa joka tikarin sisällä antaa käyttäjälleen kyvyn palata menneisyyteen. Tiimalasi on valtaisa hohtava pilari maan sisällä jossa taikahiekka pyörii. Tätä salaisuutta vartioi prinsessa ja ilkeät hallitsijat tavoittelevat.

Ei tämä nyt ihan huono ollut mutta kovin vaisuksi jää. Itämainen taika voi toimia mutta onko näiden pakko olla nykypäivänä niin kauhean mystisiä ja megalomaanisia että koko maailma on vaarassa tuhoutua. Jake Gyllenhaal on hyvä.

tapsaattori kirjoitti: ↑kesä 10, 2022, 11.33
Tämä siis tulossa eli Prey joka esittää avaruusörkki Predatorin saalistusmatkoja menneisyydessä. Tässä vastakkain ovat ilmeisesti intiaanit ja Predator. Trailerin ja lukemani perusteella elokuvassa annetaan tilaa intiaanikulttuurin esilletuomiseen, toivottavasti näin todella on eikä sorruta edellisten tapaiseen sekoiluun.

pidin kyllä tästä preystä.

tämän elokuvan takia vaihdoin netflixin disney+:aan, äkkiseltään arvioituna hyvä vaihto. ja koska haluan nähdä myös nuo star warsit ja leijonakuninkaat.

Ok testataan Mel Gibson. Pidän ukosta, varsinkin elokuvassa Braveheart. Se lopun teloituskohtaus, kuka voisikaan olla siinä yhtä vaikuttava? Esimerkkejä vastaavasta?

Eilen meni reilu kolmituntinen Huuliharppukostajan parissa. Lähes koomisia piirteitä saava kohtauksien venytys on kuitenkin tyylikästä eikä tunnu yhtään pitkäveteiseltä. Jopa se kärpäsen puhaltelu naamalta on jotenkin viihdyttävä. Bronson ja Fonda on vaan huippuja ja täytyy sanoa ettei Claudia Cardinalenkaan rooli jää yhtään seinäruusun asemaan vaan todella lunastaa paikkansa. Se on oikeastaan kiva viba siinä tarinassa, New Orleansin luxus hu0r@ muuttaa syrjäseudulle ja Cheyenne rosvopomo antaa tälle kunnioitusta juuri mm. taustansa takia, näiden kahden väliset vuoropuhelut on yks sivu tarinasta. 5/5

Robert Pattison ei ollut nimeltä tuttu mutta naamalta kyllä. Sehän oli Twilight vampyyri-fantasia-taistelu-teinirakkaus-draama elokuvasarjassa pääosassa. Ihan pätevän oloinen synkistelijä kyllä, noi elokuvat ei muuten vaan oikein kiinnosta.

Batman taistelijana on eri tasoinen eri leffoissa, Tim Burtonin ekassa missä se kamppailee Jokeria (Jack Nicholson) vastaan Batman ei ole kummoinenkaan tappelija kun taas Robert Nolanin batman vääntelee käsin kiväärin piippuja kieroksi. Itse pidän enemmän tästä fyysisesti heikommasta batmanista, uusin menee katselulistalle.

Tämä siis tulossa eli Prey joka esittää avaruusörkki Predatorin saalistusmatkoja menneisyydessä. Tässä vastakkain ovat ilmeisesti intiaanit ja Predator. Trailerin ja lukemani perusteella elokuvassa annetaan tilaa intiaanikulttuurin esilletuomiseen, toivottavasti näin todella on eikä sorruta edellisten tapaiseen sekoiluun. Viimeisin hyvä predator oli Stephen Hopkinsin 1990 ohjaama Predator 2 -saalistaja, jossa annettiin aikaa jengitaisteluiden ja voodoo juttujen näyttämiseen. Puuttumatta siihen oliko hommassa realistisuuden häivääkään pidin siitä, että Predator puuhasteli alkuun ikäänkuin muun maailman tapahtumien seassa. Saas nähdä, oon vähän epäileväinen tuota inkkariasetelmaa kohtaan mutta voihan se toimiakin. Predator saalistaja 2 elokuvassa lopussa esitettiin vanha piilukkopistooli (?) enkä ihmettelisi, jos tuo ase olisi innoittajana johonkin tulevaan elokuvaan. Merirosvoja?

Mestari Cheng. Kokki kiinasta tulee poikansa kanssa lappiin ja päätyy valmistamaan ruokaa paikalliseen ravintolaan. Pidin, rauhallinen ja jotenkin surullinen elokuva ennenkaikkea, vaikka oli huumoriakin mukana.Anna-Maija Tuokko oli rooliinsa hyvin sopiva =)

Tajusin samalla etten ole katsonut ainuttakaan muuta Mika Kaurismäen elokuvaa. Voisipa vaikka tutustua. Niinkuin suomalaiseen tuotantoon muutenkin.

Widow tais mennä päällekkäin Carlito's Wayn kanssa josta jälkimmäisen valitsin. Carlito on vankilasta vapautunut ex gangsteri joka haaveilee mm uudesta elämästä. Robert De Niro nuorena ja eläväisenä näyttelijänä on vakuuttava. Sean Penn kokaiiniaddikti-juristina on maaginen. Paljon muitakin tähtiä kuten Viggo Mortenson sivuosassa. Hyviä ja hauskojakin juttuja. Kerronta on sopivalla rauhaisalla tempolla, kamera ei heilu levottomasti. Kuten 90 luvulla parhaimmillaan osattiin mutta kyllähän silloin tuotettiin myös paljon kuraa

Jani Rantalainen kirjoitti: ↑marras 20, 2021, 00.55 Yle Teemalta Witchfinder General (1968) pääosassa loistava Vincent Price.

Ronald Bassettin kirjaan perustuva elokuva sijoittuu 1600-luvulle Englannin sisällissodan aikoihin jossa Matthew Hopkins (Price) on säälimätön noitienjahtaaja.

Leffassa on muuten aika hyvä musiikki ja tunnelma mutta loppu on aika pelottava ja jotain jää arvailujen varaan.

Vaikka olenkin nähnyt monia Vincent Pricen leffoja niin tämän näin nyt ensimmäistä kertaa.

Sama, näin myös ekaa kertaa äsken. Inhottava, pelottava elokuva ja piti otteessa hyvin niin sillä perusteella mielestäni oman genrensä huippua.

Tulkitsin tuon ihan lopun niin että joko se mies sekosi tai nainen sekosi tai kummatkin.

Se kohta kun lammaslauma väistää heinikolla ratsastavaa sotilasta on jotenkin tosi hieno.

Viimeksi katsoin Eastwoodin The Mule. Rahavaikeuksissa oleva pappa alkaa kuljettaa kamaa ja kipuilee samalla ongelmallisten perhesuhteiden kanssa. Leffa on hyvä ja jotenkin hauska vaikka meksikon mafia onkin kuvattu hyvin kliseisesti sopii se kuitenkin tähän elokuvan kieli poskessa tyyliin. Eastwoodin ex vaimo on roolissaan jotenkin tosi vakuuttava. Nainen näyttääkin tutulta jostain, lienee menestynytkin näyttelijätär.

Päivää Muulia ennen katsoin Seagalin tähdittämän "Mercenary: Absolution" joka oli elokuvana eri maata, nimittäin aivan pers3estä. Palkkatappaja joutuu eettisen dilemman eteen kun hengenvaarassa oleva nuori neito pyytää apua, toisaalta sekaantuminenhan vaarantaa annetun tehtävän. Stevenillä on myös menneisyydessä tehdyt hirmuteot taakkanaan, kuten myös flashbackit edesmenneestä vaimostaan - toisinaan valkeiden verhojen heilahtaessa esim. talossa hiipiessään, hän alkaa muistelemaan puolisoaan. Mukanaan Seagalilla on kiinalainen taistelulajien mestari jonka hengen Seagal on -luonnollisesti- joskus pelastanut ja joka näin ollen on tälle henkensä velkaa - luonnollisesti. Kiinalaisella siipimiehellä on vahva viehtymys ukrainalaisiin hieromo-bordelleihin joka asia otetaan esiin kahdestikin elokuvan aikana. Syytä tälle alleviivaukselle en tajunnut, jokin vitsi ehkä? Koko elokuva on eräänlainen ylistysvirsi Seagalin ylivoimaisille, lähes jumalallisille, taistelutaidoille.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑loka 9, 2021, 03.23
Mutta Under Siegen konnakaksikko, jotka itse asiassa ovat leffan pääosittajat, syöttävät niin pirullisia kierrepalloja ettei sitä voi ku taivastellen ihailla. Tommy Lee Jones ja Gary Busey ovat aivan fantastisia, se niitten keskinäinen rytmi ja ne pikkudetaljit joita ne heittelee..
Se on kyllä namia.
Hemmetin hieno kerrontatapa myös, kun Seagalin totemipaalunäyttely ei usein jaksa edes kohtausta läpi.

Roistot vie tarinaa:

Tissit kakusta ja vannesahalla olkapäähän jäi kans mieleen. Seagalin näyttelemisestä niin uudempaan tuotantoon verrattuna tässä hän sentään yrittää ja varsin reippaasti toiminnallisissa kohtauksissa heittäytyy rooliinsa.

Tänään katselin loppuun elokuvan nimeltä Bloodshot. Kellä netflix niin sieltä ainakin löytyy. Bloodshotissa Vin Dieselin näyttelemä ukkeli on sotilas josta kuoltuaan ja henkiin herättelyn jälkeen tuunataan supersotilas nanorobotiikan avulla. Juoni on ihan hanurista ja hahmot on tylsiä ja pinnallisia. Siis hoi borgeilla oli nanobotteja veressään jo 80-luvulla ja he teki sen paljon tyylikkäämmin.

Spider man: far from home.

Teini spidey lähtee luokkansa kanssa eurooppaan luokkaretkelle. Vastassa on illuusioiden mestari Mysteerio. Toimintakohtaukset on visuaalisesti, kuten odottaa saattaa, huippuluokkaa. Mitään jännitystä tai yllätyksellisyyttä niistä on kuitenkaan turha odottaa.

Toiminnan vastapainona on naiivisti toteutettua kliseistä teiniromantiikkaa. Vitsejä on yritetty mutta ne ei hauskuta.

Jopa meidän 7v vannoutunut spiderman fani väsyi tähän elokuvaan. Miten nämä on menny tämmösiksi?

Escape plan 3. Kiinalainen neito ja Stallonen tyttöystävä muiden muassa toimitetaan synkkään neuvostoliitto-henkiseen vankilaan. Siinäpä sitte pelastusoperaation ainekset. Stallone näyttää v1tun vanhalta ja naamansa on todella väsyneen näköinen, jota katsellessa alkoi nukuttaa n. puolessa välissä elokuvaa. En katso loppuun. Imdb arvostelu 4,4/10 on suoranaista imartelua tälle teokselle.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑marras 9, 2020, 06.50
Olen muuten joskus aprikoinut laittaa jutun aiheeksi hienoimmat leffakuolemat mutta olen jättänyt.
Kun monta kertaa ne on vähäniinku panokohtaukset, melko turhia ja odotettavia, tarinan kannalta merkityksettömiä.

Irishmanissa ei mässäillä, homma kuvataan inhorealististen arkisena toimenpiteenä. Vaikuttavaa näyttelijätyötä kaikkinensa ja koko pitkästä leffasta tämä kalakohtaus jotenki jäi erityisesti mieleen