Blogista lainattua: "Tärkein ajatus, joka muutaman yön keskusteluista ja ajatuksista tuli, on se, että portsareiden työ ei ole enää niin turvallisuuskeskeistä, että he edes kuuluisivat turvallisuusalan piiriin. Me portsarit muodostamme aivan oman ammattialamme. Meissä on aimo annos ihmistä, mukava määrä herrasmiestä ja pieni ripaus harmillinen. Ja tietysti hyppysellinen tarvittavaa fyysisyyttä."

Harvakseltaan (n. kerran vuodessa) jossain yökerhossa vierailevana, ja siellä tarkoituksena pitää hauskaa, toivoisin, että se portieeri on juurikin enemmän herrasmies. Asiakaspalvelija, joka tulee sulavasti auttamaan takkia naulakkoon ja toivottamaan mukavaa iltaa. Vaikkakin sitten teennäisen lipevästi, mutta sellaiselle mielellään jättää tippiä. Harmillisen usein ne on kovanaama-asenteella tuijottavia rahakerääjiä, jotka katsoo asiakasta niin kuin jotain vakavaakin turvallisuusuhkaa. Yksi pitkään ovella työskennellyt sanoi, että siinä hommassa alkaa vihaamaan ihmistä. Aluksi luulin sitä vitsiksi.