MtJ kirjoitti:Juu, ei kyllä todellakaan voi kuvitella sitä ajokoiraa lemmikkinä ilman käyttöä. Eikä mitään muutakaan käyttölinjaista. Ja "muotovaliolinja" on vaan niin sairasta, että sitä ei voi suositella kenellekään.

Kun halutaan väkisin rodun degeneraatiota, aletaan käyttämään sitä koiranäyttelyissä ja tällä tavalla pikku hiljaa pilataan koko rotu. Ekana esimerkkinä tulee mieleen kultainen noutaja. Ja moni muu rotu. Sakemannikin lie kärsii pahasti tästä muotovaliohommasta.

Joten ei lemmikkielukoille, jos niiden pito edellyttää koiranäyttelyitä. Koko touhun saisi lakkautta totaalisesti ja jatkaa käyttökoelinjalla, jos jollakin pitää punnita rodun toimivuutta tarkoitukseensa.

Beaglella nuo käyttö- ja näyttelylinjat on etäällä toisistaan. Sen näkee jo ruumiinrakenteesta ja metsästysvietissä. Tapahtuuko tällaista myös suomenajokoiralla? Vaikea kuvitella suomenajokoiraa mihinkään muualle kuin metsästykseen

MtJ kirjoitti:Metsästyskoiralla metsästys on järjellinen käyttötarkoitus. Sen käyttöä ei ole ihmisen eturauhasen koholla pitäminen. Paimenkoirien käyttöä lienee vähintään vaikea harjoittaa nykysuomessa. Niillä ei siis ole mitään rodunomaista käyttöä ja tästä sitten seuraa paitsi rodun taantumaa, myöa kaikenlaista muuta ongelmaa.

Koira on parhaimmillaan alkuperäisessä rodulle ominaisessa työssä ja huonoimmillaan lemmikkinä kotona. Käyttökoiran ottaminen lemmikiksi on iso virhe aina, yksilö menee täysin hukkaan sohvan nurkassa ja saa vielä pahimmillaan aikaan tuhoa.

Joo, mulla oli aiemmin beagle ja se oli kyllä elementissään metsällä. Sisällä se ei viihtyny, lenkillä kyllä mutta metsä oli aivan parasta. Siitä olen samaa mieltä, että rotu pitäisi valita ensisijaisesti käyttötarkoituksen mukaan.

Lemmikin pitämisestä voi olla selkeitä hyötyjä. Esimerkiksi nyt vaikka yksinäisen vanhuksen omistama seurakoira, joka aktivoi omistajaansa liikkumaan, tuo elämään merkitystä ja iloa. Koirasta aiheutuvat hyödyt eivät ole aina niin yksiselitteisiä. Joillekin voi olla, jos määrittelee hyödyn vaikka koiran noutamien sorsien määrän mukaan... mutta olisiko mahdollista, että sama yksilö voisi elää onnellisen elämän myös toisenlaisessa ympäristössä, vaikka agility-koirana? Voisiko sellaisesta toiminnasta olla jotain hyötyä myös omistajalle? Ehkäpä. Ei eletä kuitenkaan enää metsästys-keräily-yhteiskunnassa.

MtJ kirjoitti:Koiralla pitää olla käyttötarkoitus ja sen on päästävä siihen käyttöön säännöllisesti. Koiran lenkitys ja muu sellainen on päivittäistä, mutta se ei ole koiran oikea ja alkuperäinen työ.

Koira ilman järjellistä käyttöä on mun mielestä turha kuluerä.

Koiria on tietääkseni ajan saatossa jalostettu mm. vartiokoiriksi, paimenkoiriksi, lintukoiriksi, pelastuskoiriksi, sotakoiriksi, seurakoiriksi ym. erilaisiin tehtäviin. Mikä on siis mainitsemasi oikea ja alkuperäinen työ?

Voisitko myös hieman tarkentaa, mitä on koiran järjellinen käyttö?

luupää kirjoitti:Luupää ilmoittautuu vapaaehtoisesti tuohon peniksenjatke ryhmään!

Koirassa pitää olla luonnetta perkele. Lähtökohtaisesti murtovarkailta ja muilta vihulaisilta pitää irrota lihaa. Mieluiten kokonainen raaja. Ei jaksais yhtään jotain miellyttämishaluista hamsteria. Kotona ajoittain käytävässä koiranhankintakeskustelussa håmåraja kulkee tällä hetkellä ämerikanakitassa...

Meillä mennään aivan päinvastaisesti. Koiran pitää olla niin pieni, että vaikka siitä tulisi pahapäinen, niin sen voi nostaa vaikka yhdellä kädellä ilmaan. Sit sen jätökset pitää olla niin pieniä, että se kaupan pienin pökälepussi riittää. Turkki mielellään helposti hoidettava ja luonne kuin lehmällä. Nyt meillä on juuri tuollainen lukuunottamatta turkkia. Eikä ole aiheuttanut suurempia erektio-ongelmia tai testotasojen laskua, vaikka kuljettelenkin tuota lutuista pikku karvamoppia pinkissä talutushihnassa

Siis "taistelukoiriksi" mielletyn rotukoiran saa ostettua, jos on rahaa ja sellaisen haluaa. Riippumatta siitä onko suurin osa kasvattajista vastuullisia. Ehkä ei saa just sitä fila brasileiroa ens viikolla mutta aina löytyy jostain myyjä.

Syksyllä nuori husky hyökkäs meidän pumppuvikaisen pikku vanhuksen kimppuun, kun omistaja ei jaksanut vetää vastaan.
Mitä tästä opimme: kumpparilla kärkipotku suoraan persiiseen toimii erittäin hyvin koiraa vastaan.