Eilen puolittainen välipäivä, tein vain n. vartin mittaisen aamujumpan. Tänään taas niin paljon kuin jaksaa!

Vaikka kunnonkohotus/elämäntapamuutosprojekti onkin kestänyt vasta reilun viikon, eikä siis mistään oikeasta kunnon kohoamisesta voi tietty vielä puhuakaan, niin vaikutukset ovat kuitenkin olleet jo huomattavat. Aamuisin kun herää on paljon pirteämpi, eikä muutenkaan enää väsytä koko ajan. Sekä mieli että keho tuntuvat voimakkaammilta. Tässä tietty saattaa olla n. 90% placeboa ja alkuinnostusta, mutta kaikki lasketaan!

Tänään on kyllä todella hyvä olo. Hiukan jo tuossa lämmittelinkin, nyt aloitan varsinaisen aamukuntoilun. Punnerrussarjoja, vatsalihasliikkeitä, hyppyjalkakyykkyjä sekä tekniikkaharjoituksia.

Toissapäivänä lisäsin treeniin hyppyjalkakyykyt, jotka pistivät minut seuraavana päivänä ihan tukkoon. Tänään tukkoisuus on onneksi suurimmaksi osaksi poissa ja voi taas vähän monipuolisemmin liikkua.

Tein jo tuossa hetki sitten vähän punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä, sekä vääntelin jousikeppiä (tai mikä tuon välineen nimi nyt onkaan, ei ole ikinä selvinnyt). Pitäisi käydä ostamassa pienet käsipainot ja/tai kahvakuula, mutta tämä mennee ensi viikkoon.

Pieni aamujumppa sai aikaan sen, että huomasin minulla olevan kauhea nälkä, joten söin. En ole ruokavalioasioita vielä miettinyt ollenkaan. Syön kuitenkin perusterveellisesti, vaikka suklaapatukoita meneekin liikaa. En usko että tavoitteisiini nähden kannattaa tehdä mitään suuria ruokavaliomuutoksia tai alkaa syödä jotain lisäravinteita.

Seuraavaksi taas jumppaa! Lämmittelen ensin kevyillä lyöntipotku-komboilla, sitten teen punnerrussarjoja ja lisää niitä hyppyjalkakyykkyjä.

Aamun treeni:

Youtube-soittolistan kasaaminen treenitsemppausmusiikista, 2h (tämä ei onneksi tarvitse tehdä kuin kerran)
Kevyiden lyönti-lyönti-potku-kombojen harjoittelu ilmaan, 15-20 min (hiki tuli keveydestä huolimatta)
Muutama erilainen vatsalihasliikesarja, 5 min

Illalla ehkä sitten lisää.

Tänään vähän tukkoinen olo. Kuntoilin eilen huomattavasti enemmän kuin sitä edeltävinä päivinä, mikä nyt tuntuu käsissä ja jaloissa. Tänään keskityn vatsalihaksiin, tasapainolautailuun sekä kevyisiin tekniikkaharjoituksiin (kuulostaa hienolta, mutta käytännössä siis vain huidon ilmaa epätoivoisesti, ollen onnellinen siitä että kukaan ei ole näkemässä).

MikaM kirjoitti: Ja täällä on tosiaankin myös muita lukijoita, kuin nuoria ja kovakuntoisia, e.g. minä.

Stalkkasin vähän ja huomasin että nostat kuitenkin 90kg penkistä. Jos itse kävisin salilla, niin aloittaisin pari ekaa kertaa pelkän tangon nostamisesta ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin kehittäen. 90:n kilon nostaminen kuulostaa utopistiselta.

Ei kyllä mitään hajua paljon olisin nostanut penkistä silloin, kun olin 20-28-vuotiaana kuitenkin fyysisen työnteon vuoksi ihan kohtalaisessa kunnossa. Tuskin 90kg.

Olin kyllä nuorempana kuitenkin varsin kova punnertamaan. Treenasin myös erikoispunnerruksia. Yhden käden punnerrusennätys oli jotain 20 kpl. Neljän sormen (eli molemmista käsistä peukalo ja etusormi) punnerruksia taisi mennä saman verran. Oi niitä aikoja!

Ile kirjoitti: Kiinnitti huomion, kun jossain ketjussa taisit luonnehtia itseäsi keski-ikäiseksi...

En tiedä onko keski-iälle mitään täsmällistä, virallista määritelmää kuten nyt vaikka teini-iälle on.

Itse koen itseni keski-ikäiseksi, koska ero perusjaksamiseen verrattuna vaikka tilanteeseen 3-5 vuotta sitten on niin suuri. Kehon fyysinen rapistuminen ikääntymisen vuoksi on selkeästi alkanut, täten en pysty mitenkään kuvailemaan itseäni enää nuoreksi.

Pituus on 183cm. Paino/pituus-suhde ei siis mikään ihan älyttömän huono sinänsä ole, mutta lihaksia ei ole lainkaan ja läskiä on paljon, etenkin kyljissä ja vatsassa. Ilman ylimääräistä läskiä painaisinen 70-75kg, kun niitä lihaksia ei oikein ole.

Punnitsin juuri itseni, painan itse asiassa vähemmän kuin luulinkaan. Oletin 90kg, vaaka näytti 87kg. 80kg olisi minulle hyvä ihannepaino, olettaen että en jostain syystä ala hankkia valtavaa lihasmassaa.

Painoin pari vuotta sitten, sairauteni ollessa pahimmillaan 100kg, mutta koiran tultua taloon laihduin aika nopeasti 10kg, kiitos päivittäisten kävelylenkkien joista ei mitenkään pysty laistamaan.

Nuorempana olin hyvin köykäinen, jotain 70-kiloinen, mutta tein useita vuosia fyysisiä töitä, joista sain 10-15kg lihasmassaa (joka siis nykyään on jo kuihtunut pois, nykypaino on pelkkää läskiä, luita ja sisäelimiä).

20 etunojapunnerrusta suoritettu Eye of the Tigerin soidessa! 3 viimeiset meni kyllä todella vaivoin. Nyt puuskutan ja kädet tärisevät niin että kirjoittaminen on vaikeaa.

Ja tosiaan, viikko sitten 5 punnerrusta teki tiukkaa, eli edistys on ollut huimaa!

Kuulostaa varmaan aika naurettavalta räpiköinnillä potkun kuntohirmujen rinnalla, mutta lapsenaskelin tässä edetään nollakunnosta. Kaikki mitä jaksaa tehdä on plussaa ja jos kehittyy niin vielä parempi.

Välitavoite, jonka pyrin saavuttamaan tämän viikon loppuun mennessä: Etunojapunnerrussarjojen toistojen määrän nostaminen 20:een. Ei ainakaan eilen vielä mennyt vaan jäin viiteentoista, kun ei vaan jaksanut enempää.

Tänä aamuna olen tehnyt muutaman 10:n toiston lämmittelysarjan, seuraavaksi laitan Eye of the Tigerin (tämä lisännee 2-3 punnerrussa, eli varsinaista henkistä dopingia!) taustalle soimaan ja pyrin tekemään hyvällä tekniikalla 20 punnerrusta. Fiilis on ihan hyvä, että voisi onnistuakin. Raportti seuraa parin minuutin kuluttua!

Sen peruskurssin aloitan sitten kun olen fyysisesti siihen valmis. Kaapelitehtaalla alkoi juuri muutama viikko sitten kurssi, en tiedä koska seuraava alkaa. Jos tammikuussa, niin aloittanen sen silloin. Luulisin pääseväni edes jonkinlaiseen peruskuntoon siihen mennessä.

Lasse Candé kirjoitti: Saako ketjua kommentoida?
Kommentoin silti!

Saa toki kommentoida, neuvoa, haukkua, ihan mitä vaan. Kaiken saamani tiedon yritän analysoida ja kehittää tekemistäni (jos tämä nyt kuulosti jotenkin liian hienolta, niin kyseessä on vain eräästä sangen tosissani ottamastani harrastuksesta periytynyt tapa pyrkiä kehittymään, eli suoritus, analyysi, analyysin lopputulosten käyttöönotto ja uudestaan suoritus, ad infinitum tai vähintäänkin siihen asti, kunnes on saavuttanut hyvänä pitämään tason).

fudo kirjoitti: Tule Espooseen tapailemaan niitä peruslyöntien ja -potkujen liikeratoja ennen sinne Kyokushin-peruskurssille menoa. Notkeutta, liikkuvuutta ja voimaakin saattaa tarttua kroppaan siinä samalla. Juuri tänään lupasin eräälle eläkeläisherralle auttaa häntä paluun tekemisessä; projekti alkaa huomenna. Ei ole mitään peruskurssia suunnitteilla, mutta "paluutreeneihin" mahtuu mainiosti mukaan. Ja meillä on kokemusta veritulpista, sydänkohtauksista ja muutamista muistakin elämän realiteeteista.

Kiitos tarjouksesta, mutta valitettavasti joudun kieltäytymään! Tuossa on parinsadan metrin päässä kotiovelta Hipko, jossa on kuntopotkunyrkkeilyä sun muuta, jos tekee mieli lämmitellä jollain karaten kaltaisella ennen kyokushiniin menoa.

Taustaa: Olen, kuten nimimerkistäni voi ehkä päätellä, syntynyt vuonna 1977 ja olen siis 38-vuotias. Olen aina ollut liikunnassa huono, heikko, hidas, kömpelö, huonokuntoinen. Nuorena luin kirjoja ennemmin kuin harrastin liikuntaa. Jossain välissä kuitenkin, erittäin todennäköisesti kungfu-elokuvien innoittamana aloin harrastaa kamppailulajeja. En ollut niissäkään hyvä, osittain johtuen lähtöominaisuuksista ja tietysti myös siksi, että treenasin vain ne pakolliset 2-3 treeniä viikossa. Muutamaa eri lajia kokeillut, osaa pidempään, osaa vähemmän aikaa. Viimeksi savatea 10 vuotta sitten, jonka lopetin kun sain sparratessa polvesta nenääni, joka murtui. Tämän jälkeen en ole ylipäänsä juurikaan harrastanut liikuntaa, kesän satunnaisia höntsäpalloiluja lukuunottamatta. Sairastuin myös jossain välissä vakavasti ja olenkin siksi ikääntymisen, liikunnan puutteen ja sairauden vuoksi rapakunnossa, lievästi ylipainoinenkin.


Lähtötilanne: Olen huonossa kunnossa. Todella huonossa kunnossa. Viikko sitten jaksoin hädintuskin tehdä 5 etunojapunnerrusta. Nyt jo muutaman enemmän, kun olen niitä joka päivä noin viikon ajan ison (kuntooni nähden ison, en absoluuttisesti mitattuna) kasan tehnyt, mutta mistään pitkistä sarjoista en pysty vielä edes unelmoimaan. Sama tilanne kaiken muun liikunnallisen toiminnan kanssa, muutama nopeatempoinen lyöntisarja ilmaan saa minut hengästymään ja niin edelleen. Huonolta siis näyttää ja suuntia onkin tasan kaksi, joko kiukulla kuntoon tai sitten ennenaikaisesti hautaan jonkun veritulpan tai maksakirroosin seurauksena.

Tavoite: Ensisijainen tavoitteeni on päästä sellaiseen kuntoon (lisää voimaa, kestävyyttä, nopeutta, notkeutta sekä vähän peruslyöntien ja potkujen liikeratojen palauttamista), että voin taas aloittaa kamppailulajien treenaamisen, sillä nykykunnossa en saisi minkään lajin peruskurssista mitään järkevää irti. Tämä vaatinee pari kuukautta, olettaen että en hajota missään välissä paikkojani. Toinen tavoitteeni on aloittaa kyokushin karate Helsingin kaapelitehtaalla. Tämä nyt ei vaadi sen kummempia sinänsä, muuta kuin siis ensimmäisen tavoitteen saavuttamisen. Kolmas tavoitteeni on tulla ikääni ja ominaisuuksiini nähden niin hyväksi karatekaksi, kuin se perusharrastajan näkökulmasta on mahdollista.


Tähän ketjuun päivittelen muutaman kerran viikossa edistymisen tuloksia. Alkuun vauvanaskelin (oi sitä tunnetta kun jaksaa jossain välissä taas tehdä 20 punnerrusta putkeen!), myöhemmin raportoin miten vaihe 2 ja 3 ovat lähteneet käyntiin.

Niille, jotka eivät jaksa lukea, esitän tässä kuvin lähtötilanteen ja tavoitteen: