Kari Aittomäki kirjoitti:Olipas ällöttävä ja myös potentiaalisesti vaarallinen tilanne!
Toivottavasti maailmankuva ei ihan pahasti nirskahtanut sijoiltaan.
Parhaiten toipumista edistää tilanteen ja tunnetilojen läpikäynti jonku kokeneen tai ainakin myötämielisen kanssa.
Jep, se on totta että kukaan ei tule auttamaan, naisia suojelevat ritaritkin käyvät vain turvallisten kohteitten kimppuun.. Ja vielä ikävämpi huomio on se että poliisikaan ei suoranaisesti suojele. Laadukkaimmat yksilöt saattavat äännellä rauhoittavasti jälkitilakuohujalle, mutta varsinaiset toimenpiteet ovat vähäisiä.
Ja kaikista ikävin puoli rumassa maailmassa on se ettei tehokas puolustautuminenkaan ole sallittua. Oikeasti tehokkaat toimet ovat ankarasti sanktioituja.
Tätä taustaa ja tilannettasi ajatellen tuo maga voisi olla ainakin pikavaihtoehto, koska siinä mennään suorinta tietä tappelukyvykkyyteen. Tosin itse olen hiukan epäileväinen painotuksien suhteen mutta ei niistä sen enempää..
Joogapohjilta myös perinteisempi treenaus (karate, judo) voisi olla hedelmällistä ja kenties toimia hyvänä terapiamuotona kohdattuun väkivaltatilanteeseen.
Joka pointti on muuten melko laiminlyöty painotus, vain yhdessä lajissa olen kohdannut selkeitä purkamismetodeja.
Ne väkivallanteot nimittäin tahraavat myös tekijää.
Onnea matkalle ja toivottavasti harmitus on jo hiukan helpottanut.
Magaa kyllä suosittelen ja mitä tulee painotuksiin niin toimivat eli itsellä myös mittava kokemus lajeista ja löysin magasta paljon uutta ideaa...
Munille potkimiseta ja sen toimivuudesta olen itse nähnyt kun 130 kiloa painava kaveri putosi 70 kiloa painavan munille potkusta ja kumpikaan ei ollut treenannut kamppailulajeja ja se tappelu loppui siihen, meni pudonneelta halu jatkaa, tämä tapahtui silloin nuoruudessa, myöhemmin tämä 130 kiloinen kaveri alkoi treenaamaan karatea ja olikin paha vastus kun se etukäsi tuli aika lujaa ja nopeasti ja sattui, mutta suosittelen edelleenkin Krav magaa on hieno laji kuten hokuto-ryu jujutsukin.