Vaikka osallistunkin keskusteluun naisten pukkarissa, niin haluan että tämä miehinen ammattilaisnäkökulma otetaan huomioon
Olen tavannut todella hyviä naissotilaita. Nämä oikeasti hyvät hyväksyvät sen, että eivät ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan miehiä eivätkä häpeile naisena olemista. Naissotilaan ei tarvitse olla mies, eikä mielestäni saakaan olla. Itse tunnen kolleegoita, jotka olivat aika "säälittäviä" kun he yrittivät olla yksi jätkistä, mutta kun väsyivät näyttelemään ja alkoivat käyttäytyä omana itsenään, niin meiniki parani ihan silminnähden.
Monesti naissotilaista tuntuu, että saadakseen arvostusta heidän tulee olla parempia kuin miehet, mutta minä en ole tästä samaa mieltä. Tärkeintä on tunnistaa omat vahvuusalueensa ja heikkoutensa sekä yrittää hyödyntää näitä vahvuuksiaan.
Suuri osa tapaamistani naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittaneista oli selkeästi parempia kuin heikoimmat varusmiespalvelusta suorittavista miehistä. Suurimmat konfliktit yleensä palvelusaikana tulivat siitä, että naiset yleensä ovat pari vuotta vanhempia ennen inttiin menoa ja huomattavasti henkisesti aikuisempia kuin parikymppiset "miehet".
Jos hetkeäkään miettii lähtöä, on parempi kokeilla kuin katua sitä että ei lähtenyt. Puoli vuotta - vuosi elämästä on kuitenkin todella lyhyt aika. Itse olen ihmetellyt, mihin nämä 17 vuotta järjestelmän palveluksessa ovat hujahtaneet...