Se on kimakka napsahdus. Nuoli uppoaa solumuovista valmistetun 3d-villisian kylkeen justiinsa siihen kohtaan, johon Petteri Kantola sen mainitsikin ampuvansa.

3d-riistaa löytyy paitsi villisikoina, myös esimerkiksi fasaaneina ja rusakoina. Toki myös kauriina, joita Kantola enimmäkseen metsästelee. Joskus on aiheellista treenailla hengettömiin kohteisiin, ja onhan 3d-ammunta oma kilpaurheilumuotonsakin.

Viisikymppinen valkeakoskelaismies näyttää kotinsa takapihalla seisovan mantsurian pähkinäpuun oksalta toimittajalle ja kuvaajalle, miten valjaspassi pelaa. Se on hänen mukaansa paitsi Amerikassa, myös vähitellen Suomessakin sitä kuuminta hottia jousimetsästysharrastajien alati kasvavassa joukossa.

”Valjaiden varassa seistessä pystyy liikkumaan kunnolla ja ampumaan puusta 360 astetta eli minne suuntaan tahansa. Pisimmillään olen ollut valjaspassissa viitisen tuntia. Lavalla on vierähtänyt joskus seitsemänkin tuntia”, Kantola mainitsee.


KUKA?

Petteri Kantola
Syntynyt: Turussa vuonna 1972.

Kotipaikka: Valkeakoski.

Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta.

Ammatti: Majuri evp., nyttemmin monialayrittäjä.

Harrastaa: Jousimetsästystä, defendoa ja toiminnallista harjoittelua.

Puu on hyvä passipaikka
Puuhun Kantola on kihnuttanut niin itsensä kuin passilavan ja jousenkin muutamassa minuutissa köyden, taljan ja köysitarraimen avulla. Näin hän metsässäkin menettelee. Erävaatetus on suojaväriltään hyvä, ja naamioitumisen Kantola viimeistelee hupulla ja tuubihuivilla.

”Kun menen jonnekin itselleni uudelle alueelle metsästämään, etsin kauriiden käyttämän polun. Siitä vierestä katson sitten sopivan puun, jonne voi mennä väijyksiin. Etäisyys suunniteltuun saaliiseen tulee jousella metsästettäessä olla korkeintaan 15–20 metriä”, Kantola selittää.

”Puu on sikäli hyvä passipaikka, että evoluutiohan on jalostanut eläimet lähinnä maata pitkin tulevaa uhkaa kohtaan. Ne eivät katsele yhtä intensiivisesti ylös, ja ihmisen hajukin leviää puusta laajemmalle ja häviää helpommin.”

Kantola metsästää sekä modernilla taljajousella että simppelillä perinnejousella. Ensin mainitussa on tähtäimet ja muut vempaimet viimeisen päälle. Jälkimmäisellä ampuminen on pikemminkin vaiston varaista toimintaa. Siinä kun ei ole oikeastaan muuta kuin keppi ja naru. Samanlaista vehjettä on hyödynnetty sapuskan saantiin jo vuosituhansia sitten.

”Aistit herkistyvät tarkimmilleen varttitunnin jälkeen. Tunne on hyvinkin meditatiivinen. Kun sitten sorkkien ääni kuuluu ja kohta saalis tulee näkyville tarpeeksi läheltä, vaistojousen kanssa ei juuri odotella vaan läväytetään menemään.”


Riistaa pöytään
Majurina ilmavoimista viisi vuotta sitten eläköitynyt Kantola elää taas syksyn tultua omien sanojensa mukaan ”puolen vuoden vehtaamisaikaa”. Metsästyskausi alkoi elokuussa, riistalajeittain hieman porrastetusti. Syys- ja lokakuussa mennään täyttä häkää, ja aktiivisuutta piisaa talvellakin.

”Pari kaurista tai peuraa on vuosittain saatava, niin lihaa riittää meidän perheemme tarpeisiin. Myös rusakkoja metsästän. Peurastahan saa reippaasti niin makkaraa, filettä kuin paistiakin. Ja muuten rusakonfile on kuin hyvä pihvi”, Kantola kehaisee.

”Meillä syödään nykyään liharuokina pelkästään itse kaadettua riistaa. Lihaa on pöydässä parina päivänä viikossa. Muuten ruokaillaan kasvis- ja kalavoittoisesti. Metsästän lähinnä jousella. Ruutiaseella olen viime vuosina ampunut vain hirviä ja sepelkyyhkyjä.”

Jousimetsästyksessä on valkeakoskelaismiehen mukaan kyse paljon muustakin kuin saaliista. Luonnossa oleilu rauhoittaa tehokkaasti. Kantola sanoo muistavansa jokaisen jousella ampumansa metsästyslaukauksen.

”Primitiiviset vaistot heräävät. Ihminenhän on metsästänyt aina. Onkin kiintoisaa, että kun 10 000 sukupolven ajan on metsästetty, niin oikeastaan vasta nyt elää ensimmäinen sellainen sukupolvi, jonka ei ole pakko metsästää elääkseen”, Kantola puntaroi.

”Kaatoon liittyy suruakin. On otettu eläin hengiltä. Jokainen eläin kuitenkin kuolee joskus, ja koen tekeväni kunniaa riistaeläimelle siten, että valmistan siitä maksimaalisen maukasta ruokaa.”

Jousella metsästämiseen tarvitaan metsästyskortti sekä maanomistajan lupa. Ja jos kaataa rusakkoa suurempia eläimiä, on oltava plakkarissa myös ampumakoetodistus.


Ei joutilaisuutta
Kantolan voi tavata puusta muulloinkin kuin metsästysreissuillaan. Hän näet pyörittää yhdessä ystävänsä kanssa Pohjolan setämiehet -yritystä, ja firma on erikoistunut puunkaatopalveluihin.

”Kaadamme puita haastavista paikoista, joissa työ täytyy tehdä pystyssä pätkimällä. Minä opetin kaverin kiipeilemään ja hän opetti minut kaatamaan puita. Olemme tehneet jo lähes sata työkeikkaa. Pihapuiden kaatamiselle tuntuu olevan kysyntää”, Kantola kertoo.

”On muuten tiukimmillaan melko kuluttavaa touhua. Iittalassa oli taannoin koko päivän puunkaatourakka, jonka aikana kulutin 6 000 kaloria. Siinä saa melkoisesti mättää ruokaa, että sen energiavajeen korjailee.”

Puuta on pitänyt päästä kaatamaan paitsi henkisten ja fyysisten haasteiden ottamisen kannalta, myös liiketoimintamielessä. Kantola pääsi Puolustusvoimista eläkkeelle 45-vuotiaana, ja kun on vahvasti elohopealla rokotettu epeli, niin eihän siinä iässä joutilaisuuden anneta vielä vallata päätä eikä kroppaa. Eikä ohentaa lompakkoa.

”Taannoin tuli perustettua turvallisuuspäällikkö- ja järjestyksenvalvontapalveluja tuottava yritys. Esimerkiksi ravintoloiden ovimieshommia ja festivaalien järkkärikuvioita pyöritellään. Olen toiminut jo jonkin aikaa FC Hakan jalkapallotapahtumien turvallisuuspäällikkönä.”


Petteri Kantola sanoo, että metsästykseen liittyy myös surua, kun eläin on otettu hengiltä. Hän tuntee tekevänsä kunniaa riistaeläimelle niin, että valmistaa siitä mahdollisimman hyvää ruokaa.
Petteri Kantola sanoo, että metsästykseen liittyy myös surua, kun eläin on otettu hengiltä. Hän tuntee tekevänsä kunniaa riistaeläimelle niin, että valmistaa siitä mahdollisimman hyvää ruokaa. KUVA: ERIIKA AHOPELTO / AAMULEHTI

Osaaminen rauhoittaa
Sotilasura ja metsästysharrastus soivat perinteisesti sangen miehistä klangia, vaikka molempiin suuntautuu nykyisin runsaasti naisiakin. Puunkaatokaan ei varsinkaan Kantolan käyttämällä tekniikalla vaikuta kaikkein feminiinisimmältä askareelta.

Kun pakettiin lisätään ahkera työskentely turvallisuusalalla sekä järjestyksenvalvojien ja kamppailulajiharrastajien perehdyttäminen voimankäyttöön, joku voisi kuvailla Kantolaa väkivallan ammattilaiseksi. Yhtenä sydämenasiana hänellä on ohjata kamppailijoita valkeakoskelaisessa Heracles-seurassa.

”Pidän noita asioita sellaisena positiivisena maskuliinisuutena. Koen niin, että yleisötapahtumissa turvallisuuden takaaminen samoin kuin vaikkapa sotilasuralla koko kansan turvaamiseen osallistuminen on kykyjensä antamista yhteiskunnan käyttöön myönteisellä tavalla. Viehätyn siitä, että voin olla hyödyksi niin yksilöille kuin yhteisöillekin.”

Kamppailulajitreenin Kantola aloitti jo yläkouluikäisenä jujutsulla. Tuntui asianmukaiselta opetella puolustamaan itseään mahdollisilta koulukiusaajilta, kun siirtyi pienen varsinaissuomalaiskunnan ympyröistä Turkuun yläkouluun.

Kantola harjoitteli jonkin aikaa myös aikidoa, karatea ja thainyrkkeilyä sekä suunnisti krav magan kautta lopulliseen lajikotiinsa defendoon, joka on nykyaikainen ja tehokas itsepuolustusmuoto. Dan-arvoja on useammastakin lajista.

”Hyvä turvallisuustyöntekijä ennakoi eikä useinkaan joudu niin sanottuihin tilanteisiin. Toisaalta, kun on taitoa, kuntoa ja voimaa, ne vaikeatkaan tilanteet eivät jännitä”, Kantola tuumailee.

”Yksi ihmisen suurimpia pelkoja on väkivallan kohteeksi joutuminen. Kyky selviytyä konflikteista karistaa pelon. Se luo mielenrauhaa.”


Työhuone sekaisin
Fyysisyyttään Kantola kehittää ja testailee myös toiminnallisen harjoittelun parissa. Nyt tosin on meneillään muutaman kuukauden tauko varsinaisesta treenistä, kun rintalihas irtosi kiinnikkeistään kovassa harjoitusliikkeessä viime keväänä ja vaati leikkaushoidon.

”Syksyn mittaan on ryhdyttävä varovasti kehittämään liikkuvuutta ja kevyellä voimatreenillä myös hermotusta. Toiminnallisen urheilun kisat tulivat kuvioon mukaan jo sotilasuralla military crosstrainingin kautta, ja olen kilpailuissa pärjännytkin. Ehkä tulevaisuudessakin osallistun kilpailuihin, jos kuntoudun loukkaantumisesta ihan suunnitellusti”, Kantola toteaa.

Hieman pehmeämmistäkin harrasteista miehellä on kokemusta. Hän on muun muassa soittanut useita eri instrumentteja ja tanssinut vaimonsa kanssa aktiivisesti kuubalaista salsaa.

Mutta mitä tämä varsin monitaitoiseksi osoittautunut mies sitten ei lainkaan osaa tehdä, kun tuntuu, että lähes kaikki onnistuu?

”Kyllä minä tosi vähän tiedän lampaanhoidosta, he-hee. Mutta vakavasti puhuen, olen aika kärsimätön pikkutarkkaa nysväystä vaativien asioiden kanssa. Heikkouteni löytyvät varmasti siltä puolelta. Lisäksi työhuoneeni on aina todella sekainen. Onneksi vaimo on samankaltainen taiteilijaluonne, joten ymmärrystä riittää.”

https://www.aamulehti.fi/ihmiset/art-2000009125410.html

"kutsut minua majuriksi, minulle olet pelkkä numero"

Muuten, yks entinen työkaveri soitti, että miss Suomi tarttee valmennusta sotaan, saanko antaa sun numeron. Olin vähän, et "aijjaa..", no, Viivi soitti ja olin yllättynyt, miten reipas, määrätietoinen, motivoitunut ja hyvätapainen nuori nainen. Sen puhelun aikana päätin, että mä haluan auttaa. No sellaista siitä sitten tuli, hyvät lähtökohdat mennä vaikka mihin asti tuossa showssa.

Mut siis ihan hauska juttu, vaikka seiskan toimittaja laittaa omiaan

Lasse Candé kirjoitti: ↑kesä 6, 2022, 17.49 Eikös se ole tuossa tuo Viivi, joka ottaa näitä vapauksia?

No ei, koska Viivi ei ole sanonut noin. Seiskan toimittaja on tehnyt jutun 45sek klipin perusteella jutun ja siinä ei mainita mitään kaksimetrisestä

https://www.seiska.fi/Kotimaa/Missikaun ... -nyrkeilla

Hiukan on seiskan toimittaja ottanut journalistisia vapauksia

tårta på tårta tekee juttuja julkkisten some-päivityksien perusteella ja tekee siitä juttua. Nyt eräs naistenhakkaaja ja sadistinen kaksimetrinen "majuri" on tapetilla

Oikeasti olen 178 cm. Muuten ei niin kaukana totuudesta

No niinpä

Joo, ne näyttelijöiden asekäsittelyt oli kaikilla ihan kamalaa

MikaM kirjoitti: ↑maalis 16, 2022, 08.15 Ja sitten vielä se todellinen läpilyönti; oliko puherooli??

Kyllä, kohtauksessa Kontio sanoo minulle, "viekää vangit Kylmäkoskelle" johon minä vastaan "selvä".

Koska vuorosanat, niin sain tehdä "pienosanäyttelijäsopimuksen", ja korvaus oli aivan eri luokkaa, muistaakseni sain 90€ tuosta kohtauksesta ja niistä 60€ oli tekijänoikeuskorvausta, eli verotonta!

Eli olen virallisesti näyttelijä

Ja kauden päätösjakso

Tietäjät tietää, Kontio & Parmas tänään

https://www.instagram.com/heraclesvalke ... =copy_link

Valkeakosken kaupungin Liikuntatoimi palkitsee vuosittain Vuoden Urheilijan, Vuoden Jalkapalloilijan, Kunnon Kuntalaisen ja ojentaa Liikuntakulttuurin Tunnustuspalkinnon.

Vuonna 2021 palkitsemiset jaettiin seuraavasti:

Vuoden Urheilija: Karoliina Kujanpää (yleisurheilu)
Vuoden Jalkapalloilija: Henry Malundama (FC Haka)
Kunnon Kuntalainen: Lahja Nieminen
Liikuntakulttuurin tunnustuspalkinto: Defence&FightClub Heracles ry

Onnea palkituille!

Kuvassa vas. Petteri Kantola/Heracles, Karoliina Kujanpää, Lahja Nieminen, Jussi Jokinen/Heracles. (Kuvasta puuttuu Henry Malundama/FC Haka)

Soturin Tie -jaksossa Jussi Jokinen

Tänään joristaan mm sotilashommista

https://www.supla.fi/supla/3373944