Andy kirjoitti: ↑heinä 7, 2020, 22.59 Minun nähdäkseni olisi suotavaa, että ennätykset tehtäisiin kauden pääkisoissa eikä kauden avauksessa. Tuloskunnon pitäminen pitkään ylhäällä kun tahtoo nimenomaan olla resepti ylirasitustilan hankkimiseen...

Se on varmasti juurikin myös näin. Varsinkin jos oletetaan päätöskisojen olevan jokin päätapahtuma, tai kausi olisi sarja, josta kerättäisiin pisteitä. Näin ei taida ainakaan tänä vuonna olla.

Siltikin, se että on esimerkiksi henkilö, joka ylipäätään kykenee hyppäämään SE:n kertoo jo jotain myös tulevien, kenties tärkeämpien kausien potentiaalista.

Ja tietysti lajikohtaista, mutta "varsinaisen tuloskunnon" lisäksi monissa yhden suorituksen lajeissa on aivan käsittämättömän paljon kohdilleen natsaavia muuttujia. Thorkildsen kehui aikanaan haastattelussa, että on heittänyt eläessään kaksi täydellistä heittoa, toinen osui harjoituksissa. Pituusmies Eviläkin kuvasi erästä hyppyään, että lankulla kuului pään ja kropan lävistävä "KUM!"

Se, että tuloskunto on SE-kykyinen nyt, kielii minusta siitä, miten kuluttavaa on treenata ja rientää pitkä kausi kisoja (normaaliolot), jolloin Urheilijat eivät pääse ennätyskuntoon useiden vuosienkaan aikana (jatkuva ylirasitus). Rientäminen on tietenkin luonnollista, jos mielii juustoa leivän päälle, sitä sponsoritakkia pitää ulkoiluttaa joka paikassa, missä kisataan.

Andy kirjoitti: ↑heinä 3, 2020, 10.07Ja onko tuo muuten jostain syystä hyvä asia, että SE-tulokset paukkuu alkukesästä? Minusta se on tosi huolestuttavaa.

Esimerkiksi miesten pituushypyn osalta uusi ennätys ei ehkä ole niinkään syntynyt alkukesästä, vaan kaksitoista vuotta edellisen SE:n syntymisestä. Siis yli vuosikymmen meni, että löytyi hyppääjä ja hänelle sellaiset treenit/valmennukset/olosuhteet, että uusi ennätys syntyi.

Toki Suomessa materiaali ei ole ilmeisesti erityisen leveää, mutta nykyaikaisen valmennustietämyksen tason suhteen voisi olettaa, että SE:t päivittyvät useammin, kun matkaa ihmiskehon huippuun (ME) on yhä yli puoli metriä (Vai liekö se hypätty "niinä aikoina").

Vielä tuosta laskukaavasta, vaikkei tosiaan tarkka, niin sanoisin sen kuitenkin olevan ihan opettavainen: hyvälläkään ruokavaliolla ei paikata liian kovaa treeniä, eikä poppakonstitkaan vie onneen. Kyllä siinä mielestäni annetaan silti sitä suuntaa, eli ei täysin hyödytön, vaikkei tietenkään edelleenkään ole mikään oikea laskuri

Kuinka pitkällä perspektiivillä esimerkiksi huippupotkunyrkkeilijät kausittavat? Valmistaudutaanko joka matsiin samalla tavalla, vai onko välillä sovittu ns. välimatseja, joihin mennä erilaisella syklillä ja sitten urheilijan potentiaalia tarkastellaan vuoden tai vuosien perspektiivillä, mikä ohjaisi sitten pidempää suunnittelua?

Andy kirjoitti: ↑loka 19, 2018, 00.56 Tuossa systeemissähän voisi tehdä vain 3 kovaa treeniä viikkoon hyvällä ruokavaliolla, 8 tunnin yöunilla ja stressittömällä elämällä tai joutuu ylirasitustilaan.

Taisin antaa tekstissäni liikaa painoarvoa tuolle esimerkille, joka, kuten sanoin, ei ole tarkka eikä validi, vaan rasitusvelan ja palautumisen tienestien välistä suhdetta kuvaileva "malli". Lukuarvoista lienee siis tarpeetonta jatkaa.

Mutta miten esimerkiksi Andy itse valmentajana suunnittelet urheilijoittesi treenikausien rasitusta, ohjeistat elämäntavoissa ja huomioit heidän palautumisensa?

Miten potkulaiset seuraatte omaa palautumistanne ja harjoittelun/elämän kuormittavuutta?

Oman ajatelmani mukaan alipalautuminen on yksi yleisimmistä harrastelijoiden vaivoista, varsinkin kun innostutaan uudesta lajista tai tilanteessa, jossa kilpailu omassa lajissa alkaa mennä sen verran vakavaksi, että yritetään maksimieforttia järkevän progression kustannuksella. Kuntoilussa treenien kuormittavuuden arvioiminen on nähdäkseni tehtävissä esimerkiksi käytettyjen painovastusten ja/tai sykealueiden mukaan, mutta miten suunnittelette omien tai valmennettavienne harjoittelua ja palautumista, eritoten kamppailutreenien osalta? Tietysti muutenkin.

Olin CrossFit-valmentaja Mikko Salon seminaarissa ja hänellä oli ihan hauska pökköpäämalli palautumisesta. Malli perustui talousajatteluun, jossa otettiin velkaa ja tienattiin rahaa: Rankka treeni oli -10/kerta, työstressi -10/viikko, muu elämän stressi -10/viikko, huono ruokavalio -5/viikko. Kahdeksan tunnin yöunista tienasi +5/yö ja sitten esimerkiksi hieronta/putkirullailu/akupunktio/jääkylpy (Periaatteella whatever floats your boat, eli tiede pois, mutta aktiivisia toimia palautumisen edistämiseen). Ei mikään tarkka, eikä varsinkaan tieteellisesti validi laskuri, mutta aika nopeasti muutama kanssatreenaja pystyi jo sormimatikalla laskemaan, että vaikka nyt vielä menee ihan ok, niin konkurssi kohtaa vääjäämättä.

Treenikausien suunnittelu on tietysti myös ihan oma lukunsa, mutta mielestäni se liippaa tämän ketjun aihetta varsin hyvin, ja mielelläni lukisin, miten suunnittelette pidemmän jänteen yli harjoittelun kuormaa. Itselläni on tällä hetkellä menossa 3/1 -suhteessa kokeilu kolmatta kuukautta (kolme kovaa/normaalia viikkoa ja yksi deload-viikko). Vaikuttaisi ainakin itselleni sopivalta, ainoana ongelmana deload-treenien toteutus ja suunnittelu, CF-harjoittelussa kun painojen vähentäminen yms. johtaa helposti intensiteetin nostamiseen, mikä ei ole tarkoituksenmukaista keventelyssä. Seuraavaa kevennysviikkoa varten olenkin suunnitellut internetin, Salon ja oman valmentajan ohjein erilaisia jumppia, joita voi sitten tuolta treenipäivyristä seurailla