Mika kirjoitti:

Kalle Koskinen kirjoitti: Kiva ketju nykyään.

Varsinkin tällaisten informatiivisten viestien jälkeen. Go, Kalle!

Puoli tuntia menikin viestiä muotoillessa, joten kiitoksia! Parhaani yritän!

Kiva ketju nykyään.

Jos haluaa tosissaan välttää tappelut, niin meikästä fiksua olisi panostaa myös siihen että pitää korvat ja silmät auki. Yllättävän helppo välttää ikävyyksiä, kun näkee niiden tulevan ajoissa. Että joutuu sitä muutakin opettelemaan kuin mekaanisia suorituksia tatamilla. Itsepä selvisin aika vähällä yllättävistä tilanteista tai raukkamaisilta hyökkäyksiltä kaupungissa, joka oli siihen aikaan Suomen väkivaltaisimpien kärjessä, koska en antanut toisille sitä mahdollisuutta. Ihmisten lukeminen ja tarkkailu on yllättävän mielenkiintoista.

Mutta kamppailutreenit antoi vähän tukea niihin tilanteisiin, kun piti mennä avuksi tai estää tuleva epäreilu asetelma. Vaikka lajina silloin oli nyrkkeily, niin tiesi käsien ja kropan liikkuvan nopeammin kuin monilla muilla.

Jussin pallihypyyttely kuulosti varsin mukavalle!

Minäkin muuten olen testannut tuota Potkussa löytyvien kirjoituksien innoittamana. Tuijotti todella vihaisena minua, minä vain lisäsin painoa ja hienoista liikettä ja hymyilin nätisti (kun aidosti huvitti tilanne). Valitettavasti en päässyt haluttuun lopputulokseen. Mutta kyllähän se näytti siltä, että ei siinä allani ollut niin kiva olla. Ja ainakin asento oli sitä mallia, että ei se olisi siitä kyllä mihinkään karannut.

Ehkäpä vielä joskus saan testata tuota uudestaan, paremmin.

Jaakko, ymmärrän sinua siinä mielessä, että oma vaimonikin kerää aika lailla katseita baareissa ollessaan ja näitä onnettomia iskumiehiä ilmestyy kokeilemaan onneaan. Eräskin jannu kyseli, että onko vaimoni varmasti tyytyväinen avioliittoonsa ja puheistaan päätellen olisi yksi yö hänen kanssaan olisi mitätöinyt kaikki kamaluudet mitä vaimo on kanssani kokenut. Kova oli itseluottamus nuorella jätkällä, hehe. Mutta kyllä tuon innokkaan uroksen yritykset vähän laantuivat kun oli kysynynyt että olenko minä mustasukkaista sorttia ja vastauksena oli: "Ei, ei se Kalle ole yhtään mustasukkainen. Mutta kyllä se tykkäisi tapella."

No joo, pointti oli siinä että ymmärrän sitä fiilistä kun timotapiot käy tuijottamaan vaimoa ja yrittävät parhaansa mukaan iskeäkin. Ymmärrän erittäin hyvin tuon reaktiosi huarittelun jälkeen, olisin itsekin varmaan jotain jännää tehnyt.

Jussi, Thaimaassa olen viettänyt viimeisen neljän vuoden aikana yhteensä vuoden ja onhan siellä ollut pari tilannetta, jolloin olisi itse tehnyt mieli tehdä jotain. Eukko ja kaksi tytärtäni olivat erittäin hölmön taksin kyydissä, joka ajoi sitten kolarin. Menin paikalle tsekkaamaan mahdollisia vahinkoja ja kadun laidalla notkuneet mopokuskit huutelivat pai pen raita. Taisin olla hieman vittuuntuneen näköinen. Mutta kellekään ei ollut käynyt mitään, joten hain heidät nopeasti pois ja liuettiin paikalta. Eräs mikä kerran myös otti päähän sivusta seuraavana oli kun iso ladyboyksi kohtapuoliin alkava jätkä retuutti itseään puolta pienempää tyttöä.

Mutta vaimo kun on asunut maassa 8 vuotta tiesi kertoa, että meikä olisi siellä aina väärässä ja poliisien kanssa ei kannata joutua tekemisiin. Eukkokin tietää tapauksia, jossa onnettomuustilanteessa hyvätahtoinen farangi on pysähtynyt auttamaan ja saanut lopulta syyt täysin niskoilleen. Kivaa kun oikeat syylliset pakenevat ja maksukykyinen farangi otetaan korjaamaan vahingot. Eli minäkään en ole pysähtymässä auttamaan jos jotain näkyy.

Mutta siellä kulkiessani on aina taskussa sellainen raha, että voi nopsaan lahjoa jonkun jos jotain sattuu.

Aikidoahan tuo tuntui olevan puhtaimmillaan. Veit taistelukyvyn sijaan sen taistelutahdon.

Tokihan noita vammojen välttämistä on hyvä miettiä, seuraukset kun Suomessa voivat olla ikäviä. Mutta tällä kertaa homma taisi mennä varsin hyvin, joten turhaan käyttämiäsi keinoja murehdit. Nauti "voitosta" ja käytä tuota tapausta ajatusleikeissä sen verran, että mitä seuraavan kerran tekisit toisin/paremmin/fiksummin.

Ei nuo maassa makaavia tyttöjä potkivat saa oikein sympatiaa keneltäkään.

Hiimän kirjoitti: Vaikea lause sinä ei ymmärtää. Väärä aika, väärä paikka, tyhmmännäköistä. Sinä ymmärtää nyt?

Hehe, hienosti menee. Ketä on ollut paikalla ja miltä homman hoitaminen on heidän mielestään näyttänyt? Mahdollisuuksia on aika lailla ja yllättävän helpolta näyttää se, että tapahtumaa näkemättä voi tehdä siitä noin tarkan päätelmän ajan, paikan ja tyylin suhteen.

Mutta minä olenkin sen verran heikosti näyttävän tekniikan perässä, ettei minua haittaa millä tavalla tilanteet hoidetaan, jos lopputulos on kumminkin tavoitellun kaltainen.

Mutta eikö hieman mielenvikaiseen yksilöön käsiksi käyminen voi eskaloida tilannetta? Muuten mies saattaisi lähteäkin ohjein/kehoituksin/käskyin, mutta esimerkiksi kädestä tarttuminenhan saattasi kertoa, että jumprahuitti, Nyt pitää laittaa vastaan! Luonnollisesti tämä ajatus on vain sitä iänikuista jossittelua, mutta ajatuksenani on tarkastella tätä(kin) tapahtumaa useammalta suunnalta.

Ei ne tapahtumat taustoja tuntematta ole välttämättä niin mustavalkoisia mitä lyhyestä kirjoituksesta saattaa tulla ilmi, joten se ehdoton tuomitseminen on se asia, joka hieman tökkii silmään.

JanneM kirjoitti: En minä sillä. Mulle tuli vaan omat taekwondoajat mieleen ja omissa ylätorjunnoissani ei kyllä ollut mitään niin pelottavaa, että niitä olisi tarvinnut paeta. Ei sillä ettenkö olisi tavannut ihmisiä ketä katsoessa jo tulee munkki housuun.

Minulle tuli mieleen, että vetiköhän Tohtorismies ne ylätorjunnat Esan opettamaan soveltavaan malliin (mitä marraskuisella Iisalmen CK-leirillä tehtiin paljon)? Itse tykästyin niihin kovasti ja ne ovat aika hyökkääviä. Joten jos Tohtorismies teki ne sillä tavalla ja totta tarkoittaen, niin ei siihen eteen kannattaisi ainakaan valmistautumatta jäädä. Minä olen saanut sellaisesta "torjunnasta" kivasti nokkaan, vaikka minulla oli kädet ylhäällä. Että kiitoksia Esalle, hehe.

Aikoinaan asuimme Etelä-afrikan Pretoriassa ja meno oli huoletonta. Nykyään tämäkin alue on sillä mallilla, että muurit ovat korkeita ja ikkunoissa on kalterit. Taitaa olla jotain pahempia uhkia kuin lapsuuteni aikaiset käärmeet ja skorpionit.

Vankina omassa kodissaan olisi varmasti aika kurja olla.

Enpä tiedä, että käykö varsinaiseksi tositilanteeksi, mutta olin kesällä eräässä suuressa olut-aiheisessa tapahtumassa järjestyksevalvojana, kun kaveri minut sinne pyysi. Siellä sitten minut sijoitettiin suurimpaan oluttelttaan ja seisoskeluahan se pääasiassa oli.

Siinä vähän vaille yhdeksää illalla huomasin kaverini, joka oli ulkomailta käymässä ja olipa vielä tuonut ulkomaalaisen tyttöystävänsä mukanaan. Tokihan menin juttusille sinne pöytien sekaan, missä he istuivat. Siinä sitten sivusilmään tarttui jotain häiriöliikettä ja näin jätkän nousevan ylös ja lyövän takananaan, toisessa pöydässä selin ollutta henkilöä ohimoon. Kaverini moikkaaminen jäi kesken ja olin luonnollisesti saman tien lyövän jätkän luona, kun pidän tuollaista tappelunaloitusta raukkamaisena. Tulin sivusta ja tartuin oikealla kädelläni hänen oikeaan käteensä kiinni ja laitoin vasemman käteni hänen vasemmalle hartialle. Koska olutteltassa oli paljon porukkaa, niin sanoin hänelle saman tien, että lähdetäänpäs nyt tuonne huoltoalueelle juttelemaan. Mies tuijotti lyömäänsä henkilöä mahdollisimman vihaisesti, alahuuli mutrulla ja oikeassa kädessä ollut rööki nyki sillä tavalla, että pelkäsin hänen tuikkaavan sen kohta sen toisen osapuolen naamaan.

Läpsäytin sen röökin kädestään pois, käänsin hartoista miehen nokka huoltoalueen suuntaan ja nappasin molemmat kätensä selän taakse, sillä tavalla, että oikea käteni piti kiinni ja vasen käteni oli täysin vapaa. Sitten lähdin taluttamaan miestä teltasta pois ja hän lähtikin varsin kiltisti, mikä oli kiva asia. Ei nujuamin täysien pöytien välissä olisi ollut kovin kivaa muille asiakkaille. Matkalla otin sitten erään parikymppisen järkkärin mukaani.

Kyselin sitten lyöjältä samaan äänensävyyn kuin lapsillenikin puhuessani, että: "Miksi sinä löit?" Pariin kertaan kysyttyäni vastaus oli, että se lyöty mies oli ottanut mukamas huikan hänen oluestaan. Vähän sille sitten sanoin, että aika heppoinen peruste lähteä lyömään miestä ja että lähdetäänpäs nyt sitten ihan kiltisti alueelta ulos. Kun huoltoalue oli loppumassa ja festarialue taas alkoi, niin jannu alkoi yht'äkkiä jarruttelemaan ja hankaamaan vastaan, yrittäen käskeä minua päästämään irti. Syytä pariin kertaan kysyttyäni hän sanoi: "Minulla on kunnia, kävelen täältä itse ulos." En suostunut päästämään tyyppiä irti ja tämä ärsytti häntä aika lailla. Hetken sitten ajattelin jo todella päästäväni hänet irti, sillä olin varma että hän hyökkäisi päälleni ja teki mieli katsoa se tilanne. Mutta lähdin kumminkin kuljettamaan häntä eteenpäin.

Koska mies oli tullut kiltisti siihen asti, niin olin hieman hellittänyt otettani. Mutta hän katsoi lopulta paremmaksi tehdä jotain "kunniansa" eteen ja riuhtaisi itseään eteenpäin kumartuen ja sai irroitettua toisen kätensä. Hän yritti lyödä minua täysillä, mutta fiksusti latasi lyöntinsä taakse, eli ennen osumaa olisin kerennyt vaikka kammata viikseni. Heitin käsivarteni eteenpäin ja kätensä jäi näin ollen jumiin ja tilanteesta tuli pystyvääntö. Tässä vaiheessa minun teki ensimmäisenä mieli lyödä häntä kohokoukulla tai kyynärpäällä, mutta järki voitti murtosekunnissa. Ei sitä olisi oikein voinut perustella tarpeellisena voimankäyttövälineenä. Mutta hän yritti sitten vääntää minua täysillä, mutta asetin oikean polveni hänen vasemman polvensa ulkosyrjälle, hieman työnsin käsillä ja sitten vippasin lantiolla, jonka seurauksena mies kaatui selälleen. Seurasin mukana painaen käsilläni hänen käsiään ja polvellani hänen vasenta hauistaan. Tässä vaiheessa mies oli varmaankin sitten nöyryytetty ja yritti tuijottaa minua niin saatanan vihaisesti, mutta näytti enemmän siltä kuin hän olisi kohta liian suuren suuttumuksen ja epäonnistuneen hyökkäyksen takia purskahtamassa itkuun. Ja testasin myös hieman asentoa, jossa vahvasti asetutaan polvella toisen mahan päälle, kontrolloiden kivasti.

Tuossa vaiheessa paikalla oli sitten pari muutakin järkkäriä rautojensa kera, kun minulla ei sellaisia ollut. Mies joutui pakettiin ja poliisien kyytiin. Virheenä pidin sitä, että hölläsin vähän otetta ja luotin siihen, että mies menee kiltisti ulos. Toisaalta, enpä ollut ennen tehnyt tuollaista keikkaa, eli ihan hyvä tilanne oppia jotakin. Itselle ei käynyt mitään ja koko yllätyksekseni huomasin olevani erittäin rauhallinen koko "hurjan" tilanteen ajan. Sykekin nousi varmaan sinne 70:een, heh heh. Lisäksi 20-30 vuotta ravintola-alalla ollut topakka täti sanoi tilanteen menneen varsin hyvin, kun sain häirikön nätisti pois, eikä vääntöä tullut teltassa.

Jälkikäteen sitten kuulin, että tuolla nilkillä oli ollut jonkinlainen näytön paikka, että olisi päässyt tiettyyn porukkaan mukaan, mutta todellakin mikkihiirimäinen hyökkäilynsä ja minun osaltani sen näytön torpedoiminen sai hänet epäonnistumaan pyrkimyksissään. Nyt sitten on kuulema sen porukan hylkimä. Ei säälitä, heh heh.

Mutta minulla on nuo "tositilanteet" sellaisia, että en ole koskaan oikein tapellut, olen aina ollut menemässä hyvin väliin. Monesti kun ne tilanteet ovat olleet vähän epäsuhtaisia, esim. eräs 2 vs 1 tilanne. Mutta katsotaan, että mitä se tulevaisuus tuo tullessaan.

Mika Väyrynen kirjoitti: Kello 03.30 poistun ko. kapakasta kohti taksitolppaa. Eikös se meidän ilopilleri odottele minua siinä kapakan ulkopuolella. Ja homojuttu se vaan jatkuu. Vetäisin kaveria saman tien tauluun. Vastapuolen ilme on tyrmistynyt. Vetäisin pari-kolme-neljä kertaa uudestaan, sellaisia jotka sattuu kunnolla, mutta ei pudota. Juttelen herralla muuten rauhallisesti:" mitäs olet mieltä, eikös tule aika kovaa/nopeasti nämä pusut? Mitäs olet mieltä, onko "homomaisia" nämä mällit ?? Nämä tulee muuten "isän kädestä", isiä kun ollaan - sekä minä että se kaverini jota "homopartnerikseni" väitit...

...

Homoksiväittäjäherra - sittemmin naamaltaan lähinnä Punahilkkaa muistuttavaksi muuttuneena- lähtee toiseen suuntaan, etäisyyden muututtua turvalliseksi kuulen takaani huutoa: v..tu mä vedän sua pataan!!! Käännyn, otan muutama kävelyaskeleen - jätkä juoksee kuin sutta pakoon ja katoaa korttelin kulman taakse.

Heh heh, kiitoksia päivän nauruista! Minulla on varsin toimiva mielikuvitus, joten sain pienen lyhytfilmin pääni sisälle pyörimään. Heh.

Ronin kirjoitti: Kalle Koskinen, olet surullinen, vainoharhainen pelkuri ja sinut pitäisi kaiken varalta pistää lukkojen taakse tai hoitoon, ettet rupea potkimaan kaikkia vastaantulijoita kasseille.

Voi juma! Näin täytyy tehdä! Se olisi varmaanki parhaaksi kaikille, muuten menee vielä ostokset rikki!

Oma tila pyrkii olemaan jatkuvasti havannoiva ja tarkkaileva, ei ole ulkona liikkuessa moniakaan hetkiä, jolloin en seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Tämä liittyy osana havainnoimisen kehittämiseen, mutta tämän asian takia olen monesti osannut välttää joitain asioita. Olo on ihan normaali, pidän vain aivot hereillä ja silmät ja korvat auki. Eli tämä on minulle se kultainen keskitie, enkä edes tunne oloani stressatuksi. Stressaan sitten jos stressattavaa tulee, ei se etukäteen murehtiminen paljoa auta. Sitten jos se HämähäkkiHälytys kilkattaa, niin sitten terästetään aisteja ja ajattelua entisestään. Näin siis JussiP:n viestiin jotenkuten vastatessa.