Paljonko sinä Mika olet juossut parhaimmillasi Cooperissa? Mitä lajia/lajeja sinä harrastat?

Kiitos asiallisesta kysymyksestä! Harrastin tuolloin salibandyä aika korkealla tasolla, juoksua (10km oikeastaan joka päivä ja puolessa välissä tein sellaisen oman kuntopiirisysteemin), pyöräilyä ja kevyttä painonnostoa. Lukiossakin mulle sanottiin, että mun kannattaisi lähteä harrastamaan pitkän matkan juoksua ihan johonkin SM-tasolle. En ikinä kuitenkaan halunnut osallistua mihinkään juoksukisoihin vaikka taisinkin silloin vetäistä epäviralliset lukion pohjat sinä vuonna. Muukalaislegioonaakin jo harkitsin ihan vakavasti, mutta oikeastaan onnekseni selkä paukahti vuosituhannen vaihteessa. Olen aina ollut paremminkin sellainen yksinäinen puurtaja. Tämä invajuttu ei siis ollut minulle ollenkaan kiva asia. 3 ½ kuukautta makasin sairaalassa noiden jalkojen takia. Sain sitten sairaalabakteerinkin vielä juuri kun ne olivat lähteneet parantumaan. Silloin pelasin jälleen kerran kuolemanrajoilla ja kieltäydyin jääräpäisesti jalkojen amputaatiosta ja se kannatti lopulta ja lopulta. En tosin tiedä, että kuinka kauan nämä jalat pysyvät tällaisessa kunnossa. Oikean jalan varpaitakin tuli oikomaan yksi Suomen parhaista plastiikkakirurgeista, Tukiainen. Vasemmassa jalassahan ei varpaiden käpristymisvaara edes ole, koska siellä ei ole juuri mitään toimintojakaan. Tuntokin on niin olematon, että juuri ja juuri erotan sillä kylmän ja kuuman veden. Varpaat ja nilkat eivät liiku ja vain oikeassa nilkassa on vähän dorsifleksiota eli nostovoimaa. Vai mikä se oikea termi nyt sitten olikaan... Rakennushommista varmaan eläkkeelle ja linnaan. Siinä on tulevaisuudensuunnitelmani kai.

Ehkä minulla on sittenkin jotakin sanottavaa ja annettavaa tälle foorumille, kiitos Mika!