Kyllähän tui video näytti ainakin mun silmään siltä, että ranskalainen on nähnyt Timo Klemolan jianwu-videon ja yrittänyt matkia sitä...

Mun mielestä Jonkid kirjoittelet tähän ketjuun erinomaista asiaa ja avaat paljon paremmin kiinalaisia käsitteitä, jotka -toisin kuin internaalitreenaajat väittää- ei oo mitään mystisiä transendentteja vailla "länsimaista yksiselitteistä merkitystä" vaan ihan selkeitä käsitteellisiä rakennelmia, jotka on mahdollista koodata muihinkin kieliin. (Näinhän tää on oikeesti kaikkien kielten kanssa, ei pelkästään kiinan.)

Myönnän nauttineeni suuresti, kun mainitsit Wang Xianzhain "tieteellisen" ja länsimaista käsitteistöä käyttävän lähestymistavan kiinalaiseen kamppailuun. Iiiiihanaa.

Sivumennen mä oon Miika nyt vuoden päivät haaveillut sellaisesta porukasta, mitä kuvailit. Mä tunnen tosin porukkaa vaan niin huonosti, ettei sellaisen järkkääminen oo tullut maholliseksi.

Millaisia kamppailullisia harjoitteita yiquanissa tehdään, ja mikä on niiden osuus koko treeniajasta?

Tota. Yiquania treenaamattomana ulkopuolisena musta näyttää vähän siltä, että lajilla on pahahko imago-ongelma, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että harrastajia ei oikein meinaa löytyä.

Oon lyhyehkösti tän ketjun kautta tutustunut Wang Xianzhain treenihistoriaan ja ajatuksiin, jotka painotti vahvasti nekkailupuolta ja kamppailullista toimivuutta. Kyllä sellaiset jutut kiinnostaa ja houkuttelee lajin pariin. Sitten taas se kuva/julkisivu mikä mulle on jäänyt on se, että harjoittelu on pääasiallisesti... noh, melko tylsää ja varsin kaukana tappelutreenistä. Tarkoitan tietenkin siis zhan zhuang-harjoittelua. Niillä haetaan toki tärkeitä ominaisuuksia, joiden perustalle laji rakentuu, mutta kamppailusta, biomekaniikasta ja voimantuotosta mitään tietämätön ei ymmärrä yhteyttä liikkumattomuuden ja lyöntivoiman välillä. Tinttaaminenhan on liikkumista! Välillä multakin IRL pääsee suusta lausahduksia tyyliin "joo, ja yiquanin harjoittelun alussa ei ees liikuta, seisoskellaan vaan tällasessa asennossa". Ei oo kauheen ruusunen kuva ja ei herätä innostusta ei.

Lajin harjoittelun rakennetta ja brändäystä kannattaneekin ehkä miettiä uudelleen nykymaailman kantilta. Just yhessä vähän aikaa katsomassani dokkarissa yks Hung Kyun-opekin sanoi, että se vähensi suosiolla asentoharjoittelun määrää aloittelijoille. Perinteinen ratkaisu seisottaa uusia tulijoita hevosasennossa muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen ennen ensimmäistäkään liikesarjaa ei enää ollut tässä ajanhetkessä toimiva opetusratkaisu. Ehkä yiquaninkin kannattaisi tuoda rohkeammin esiin jotain muuta osa-aluetta?