Andyn kanssa samaa mieltä, lisäten tähän vielä että usein tornadopotkun ulottuvuutta voi olla vaikea hahmottaa, oletetaan että on päästy pääpotkun ulottumattomiin ja varustaudutaan vartalopotkuun. Köydetkin ikävästi jarruttaa perääntymistä.

tonik kirjoitti: Joskus aikoja sit mietin että vaparissa tarpeeks taitavalla ois paljon paikkoja näille tietyille tekniikoille. Varsinkin painitaustaista vastaan kun eivät ehkä osaa ollenkaan odottaa vaikka just kääntäreitä.
Nykyäänhän näitä taitavia on.
Uriah hall on mielestäni yks hyvä esimerkki mitä meinaan.

Silloin aikoja sitten taitavilla potkijoilla tosin taas tuppasi olemaan melkoisia puutteita muilla alueilla, esimerkiksi just painijoiden kanssa

tonik kirjoitti: Yks aika yleinen sähkötys takapotkussa on etujalan siirtäminen ikäänkuin hiukan keskelle. Tietää jo katsojana mitä on tulossa.

No juu tuotahan käytetään tkd otteluissa 'ansana' 'teen takapotkun, enpäs teekkään' Toinen klassinen sähkötys näkyy myös tuossa opetusvideolla kun yhdistetään kierto- ja takakiertopotku niin se kiertopotku 'palautetaan yli eli pitkäksi ristiin'.

Andy kirjoitti: Tärkeää erikoistekniikoissa on minusta se että niitä tehdessä ei sähkötetä. Välillä näkee erilaisia hojotaustaisia kavereita jotka yrittävät sparrissa hakea jotain hienoa pyörähdystä ja kyttäävät sitä selkeästi pitkät ajat. Tähän on tietysti helppo kuitata kun tietää mitä on tulossa. Toinen tärkeä asia on asennon palautuminen tekniikan jälkeen mahdollisimman nopeasti. Kun nämä ovat kunnossa vastaiskun riski vähenee merkittävästi. Useinhan käy lisäksi niin että vastustaja reagoi yllättävään potkuun pakittamalla voimakkaasti eikä siksi ehdi kuittaamaan vaikka tekniikka menisikin ohi.

Juuri tätä tarkoitin kun korostin paketin tiukkana pitämistä ja huolellista palautusta. Aivan taekwondotyypistä palautusta, jalka koukkuun vartalon lähelle, ei useinkaan tarvita kun aikomuksena ei yleensä ole jatkaa jalan heiluttelua ilmassa mutta juurikin hyvään asentoon palautumisessa se on tärkeää.

Tietenkin näin on 'keep it simple' mikäli esim tkd:kilpaottelua ei pidetä 'kehälajina' siellähän nämä tekniikat (tuota lyöntiä lukuunottamatta) ovat ihan peruskauraa ja jopa suuri osa tyrmäyksistä toteutetaan taka- tai takakiertopotkulla, simppelimmät tekniikat eivät useinkaan mene läpi. Mutta kuten sanoinkin voi olla että katselen tätä vähän oudosta kulmasta.
Siltikin väittäisin ettei varsinkaan takapotku ole kauhean erikoinen tai vaativa.

Noh, täältä katsottuna nuo tekniikat eivät ole tietenkään mitenkään ällistyttävän vaikeita. Mutta siinä olet oikeassa että ellei nämä tunnu jo toisessa treenissä kohtuu mahdollisilta niin turha tällaiseen on aikaa käyttää. Kohtuullisen kevyelle ja atleettiselle kaverille itse tekniikan oppimiseen tuskin menee ihan hirmu kauan (2vko?), ajoitukseen ja etäisyyteen enemmän. Tietenkin mun otanta treenaajista voi olla vääristynyt. Erikoistekniikan pointti kai on juuri se 'erikois' eli yllättää konservatiivisen ottelijan pahankerran. Silti se kyllä taitaa olla vähän 'one off' kokeilla voi kerran, pari, mutta ei se vastustaja tyhmä ole.

Noh, oilisihan noihin potkuihin vielä pientä säätöä mahdollista tehdä. Itse pidän tärkeänä paketin kasassa pitämistä eli ettei jalka hallitsemattomasti tipahda pitkälle eteenpäin kierähdyksen lopussa ja erittäin todennäköisessä hutipotkaisussa. Palautus siis tiukasti jalka koukkuun lähelle vartaloa jotta ottelija itse voi valita eteneekö vai ei. Ei kaatuilla eteenpäin. 'Tuulimyllykäsistä' ei viitsisi tällaisen opetusvideon yhteydessä edes puhua.

^totahan meidän kisanassikat ilokseet kikkailevat treenien jälkeen. Kyllä siihen voimaa saa.