Me olemme seuran nimestä alkaen pyrkineet identifioitumaan urheiluun. Syyskuussa 2011 aloitimme nollalla harrastajalla ja tällä hetkellä, selvästi vajaa kaksi vuotta myöhemmin, olemme Suomen Taekwondoliiton lisenssimäärässä mitattuna Suomen suurin WTF-tyylisuunnan seura.
En siis allekirjoita väitettä, että kiinnostus taekwondoon urheiluna olisi millään tavoin hiipunut. Päinvastoin.
- Teemu
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. 
Haku löysi 2 tulosta
- touko 29, 2013, 17.52
- Keskustelualue: Dojang
- Aihe: Tae Kwon Do
- Vastaukset: 357
- Luettu: 98015
- tammi 14, 2013, 13.46
- Keskustelualue: Dojang
- Aihe: Tae Kwon Do
- Vastaukset: 357
- Luettu: 98015
Tae Kwon Do
En oo aikoihin tänne mitään kirjoitellut ja tunnuksetkin piti tehdä uusiksi. Ajattelin kuitenkin vastata, koska olen erittäin todennäköisesti ainoa olympialaisissakin potkuja vastaanottanut tyyppi, joka edes joskus tällä palstalla vierailee. Ei sillä, että potkuvoimat vaikkapa MM-kisoista olympialaisiin mitenkään kasvaisivat =)Elmerchoi kirjoitti: Tänään eka kerta kun treenasin panssarin päällä parin kanssa. Potkittii toisia siinä ja aina kun osui tuohon pallean kohdalle niin lähti ilmat pihalle vaikka jännitinkin vatsalihaksia. Tästä rupesinkin miettimään että minkälainen kestävyys näillä olympialaisissakin käyneillä taekwondoin:lla on kun siellä potkut vasta kovia ovatkin? Onko tähän joku erityinn tekniikka jolla lievittää kipua vai tottuuko siihen jotenkin ajan myötä?
Jonkun verran niihin osumiin tottuu ja jonkin verran kroppa harjaantuu tietämään täsmällisemmin, milloin osumaa pitää odottaa, ja toimimaan sen mukaan. Tähän siis liittyy mm. oikea-aikaiset lihaksien jännitykset ja pienen pienet potkua pehmentävät kropan liikkeet. Torjumistekniikka myös harjaantuu melko paljon aloittelijasta konkariksi, ja jossain vaiheessa panssariosumiakin pystyy torjumaan sillä lailla puolittain, että potkaisija saa tuntuman panssariosumasta, mutta itsellä säilyy kuitenkin joku kontrolli siihen, kuinka syvälle vatsanahkaan osuma uppoaa. Näitä on melko haastava kirjallisesti sen tarkemmin yrittää täsmentää, mutta sanomani siis on, että kyllä noihin koviinkin potkuihin monin tavoin sopeutuu. Vaikka toki harvakseltaan, mutta aina aika-ajoin on treeneissä itse kultakin ilmat pihalla. Ihan tasosta riippumatta.
--
Teme