Petri Puolakka kirjoitti: ↑tammi 13, 2023, 07.16 Ja homman pitäisi toimia niin aseman teräasejengiin kuin huitovaan avohoitohenkilöön joka ei ole ihan tässä maailmassa. Pitääkö olla 20000 Karia, jotka näkee jalan asennosta, että nyt toimii vaan jos vetää suorilta koteloon, käy kakattaan pokaa nurkan takana ja vie sitten sen naisen? Vai 20k nuorisotoimihenkilöä, joilla ei ole vk-oikeuksia, mutta sos. toimen valtuudet?

Joka teeskentelee että tässä on jotain yksinkertaista, saisi kyllä lopettaa mittarilentämisen ja vilkaista akkunasta missä on horisontti.

Joeli T. kirjoitti: ↑syys 8, 2021, 23.46 Numerologinen paini on parhaimmillaan kun puikkaa molskilla toisen käden ohi lähelle toisen korvaa, ja supsuttaa - hey quick, what comes between fear and sex?

Just kun kisakaveri on siitä hermostumassa, nykäisee sitä kunnolla mutta ottaa puolenvaihdolla niskalenkistä lyhyen lonkan. Ja toteaa - fünf! Jos vastapuoli tietää mitään saksalaisesta painista, se saattaa huudahtaa - neun!

Tämä siis vaan sen takia että hän odotti että hyökkäisit puikkauksesta edelleen sen kättä vastaan Liechtenauerin ysitekniikalla, mutta vaihdoitkin puolta ja näytit sille viitosen. Selitinköhän mä taaskaan tämän oikein.

Atticora kirjoitti: ↑elo 5, 2020, 23.12Ainoastaan joku täysin sydämetön ihminen ei tykkää natseista ja sukellusveneistä.

Pyrkele kirjoitti: ↑maalis 7, 2020, 20.46 Ja aina perjantai-iltasin rupesitta hurjiksi ja tilasitta uudet verokortit jätkien kanssa?

MikaM kirjoitti: ↑maalis 7, 2020, 20.47 Se on toinen tarina eikä liity tähän.

MtJ kirjoitti: Kun nyt tiedetään minkälainen järjestelmä se Neuvostoliitto oli, niin melkein olisin itsekin mieluummin hengannut sata vuotta meren pohjassa kuin syönyt kaalia Punaisella Torilla. Ja eläkehän siellä karttuu merivoimien listoilla istuissa.

Tai tiedä siitä, onko niille mitään eläkettä tarjolla. Liekö Venäläiset vieläkään ajatelleet sitä, mitä tapahtuu, kun sotilas pääsee eläkkeelle. Ei vissiin oo ainuttakaan ilmoittautunutta tähän päivään mennessä, joka oikeasti olisi eläkkeellä Venäjän merivoimista, kaikki poistuneet "luonnollisen" poistuman kautta riveistä sitä ennen. Kuka on joutunut poistumaan Ukrainassa riveistä, kuka Georgiassa.

Onkohan Putiini miettinyt, että peruuttaisi kaikki lomat armeijasta, säilyisi sotilaat paremmin hengissä?

MtJ kirjoitti: Sorsajahdin aloituspäivänä on AINA liian kuuma. Sitä kun istut jossakin kaislikossa hikoilemassa paarmoja syöttämässä ja aurinko paistaa suoraan silmiin, eikä vaatetusta voi ihan loputtomiin keventää paarmojen takia, sitä oikeasti miettii, että onko se sorsan liha sittenkään niin hyvää.

Joka vuosi 20. elokuuta on vähintään sen 25 lämmintä hieman ennen puolta päivää. Ja parinsadan metrin päässä kaislikossa joku pamauttaa tasan kello 12.00 haulikolla ilmaan, jonka johdosta koko helkatin järven sorsakanta lähtee välittömästi syysmuutolle. Sitten istut kaksi tuntia tyhjää, kunnes 14.12 hien sumentaessa silmät tajuat, että just lensi yksi tavi ampumamatkan päästä ohitse. Sitä sitten manailet puoli tuntia, kunnes tulee seuraava tapahtuma tasan kello 14.32, jolloin ohitse lentää minuutin välein heinäsorsa.

Tämän jälkeen alkaa ärsyttää se loputon paarmojen parvi, ne on iltapäivällä nälkäisimmillään. Sitten kun huidot niitä niin huomaat juuri huitaisun lomassa miten sorsat näki sut jo kaukaa ja ottavat korkeutta 200 metriin kohdallasi.

Tästä viisastuneena koitat istua paikallaan, kunnes paarma puree munista. Kun ne huonommat maastohousut oli hirveän kätevä valinta, ei mene hyvät kamppeet mutaisiksi. Mutta kun niissä oli haarukset halki ja ei ihan muistanut sitä. Muniasi tuskaillessa missaat taas 2-3 sorsaa, joita tosin ei olisi huomannut muutenkaan, koska aurinko räkittää suoraan niitten lentosuunnasta. Ja on entistä enemmän hiki, sekä rannan lieju haisee.

Sitten kello 15.11 kyllästyt totaalisesti ja nouset ylös, vain huomataksesi, miten 12 sorsaa hyppää ympäriltäsi lentoon, kun olet taittanut haulikon piiput ja ottanut patruunat pois jahdin loputtua. Tässä vaiheessa manaat jo koko harrastusta ja päätät, että siirryt kanalintuihin.

Sitten tulee se iltalennon aika. Alkaa taas poltella. "Jos siellä kumminkin kävis" tyyppiset ajatukset välkehtii mielesä. Kasaat päällesi samat kamppeet, ne haarusta ratkenneet housutkin, koska eihän iltasella oo paarmoja. Menet takaisin samaan kaislikkoon istumaan. Siinä istuessa muistat yhtäkkiä miksi kumminkin olisi pitänyt olla ehjät housut, sitä itikkaa ja mäkäräistä ja polttiaista on kuuman päivän jäljiltä miljoonittain. Ja ne kaikki lappaa syömään siitä revenneestä housun haaruksesta.

Kun olet tunnin istunut ötökkäsateessa, alkaa olla niin pimeää, ettei näe ampua mitään. Päätät lähteä kotiin. Mietit vielä kotimatkalla, että ei se saalis ole pääasia, kyllä luontoelämykset ovat sentään parasta maailmassa. Kun tulet kotiin, huomaat, että bepanthenit on loppu ja joudut vielä ajamaan apteekkiin sen 21 kilometriä suuntaansa.

Loppujen lopuksi kumminkin vissiin kannatti istua taas sorsapassissa. Sitä jo odottelee seuraavan vuoden saalismääriä. Kannustimena toimii se, kun käy naapurin luona ja sillä on viitisentoista heinäriä kellarilla ja se parhaillaan nylkee niitä. Oli kuulemma saanut ne ekan 30 minuutin aikana ja lähtenyt kotiin, kun ei koko vuonna tarvi enempää. Siitä sitten jatketaan autolla apteekkiin ja miettii, että ensi vuonna on jo parempi onni.

Että kyllä metsästys on ilmoista riippuvainen harrastus, siellä sitä miettii aina välillä, että "on se ilmoja pidellyt..."

Dojon Jäykin kirjoitti: Juu, ymmärsin kyllä, mutta en osannut enkää osaa vastata. Ja oikeita asioita kysyt.
Mäkin olen enemmän mielikuvaharjotteiden varassa tässä asiassa.

Oikeastaan jos oikein muistan niin viimeksi joskus -95 tai silleen mä olen oikeasti joutunut miettimään mitä mä teen jos toi koira tuosta vielä lisää innostuu. Yhdellä tapaamallani mimmillä oli uros bullterrieri vai mikä se on. Mimmi kävi puhelinkiskasta soittamassa, semmoisesta kaappimallisesta ja se sen koira jäi mun kanssa siihen pihalle vähän matkan päähän. Ilman köysiä ja kettinkejä.

Oliko se sitten niitten yhdessä suunnittelema juttu vai mikä, mutta se koira alkoi tehdä semmoisia valehyökkäyksiä mua kohti, oikein ihan ohi asti juoksi, ei siis vaikka pysähtynyt ennen kohdetta. Kyllähän mä ensimmäisen ja vielä toisenkin hyökkäyksen alkaessa olin vähän... No silleen että tuleekohan tuo iholle, jos tulee niin potkaisenko heti varmuuden vuoksi vai mitä mä teen kun mun piti vähän siihen misukkaankin tehdä vaikutusta eikä sen koiran pahoinpitely(yritys) välttämättä ole se keino. Jos mä taas alistun siinä syötäväksi niin ei sekään välttämättä herätä uinuvaa rakkautta. Tai hoivaviettiä. Edes. Ja jos herättää niin ei tästä voi toistuvaa kuviota tehdä. Koiran hampaiden kautta hellittäväksi. Mä luin sitten sitä koiraa oikein enkä ekan parin hyökkäyksen väistöliikkeen jälkeen muuta kun kattelin.

Aika monta tämmöistä juoksua se koira teki kunnes se mimmi tuli puhelimesta, tiedätte naiset ja puhelimet, ei se ollut kattonut meihin päinkään. Koira juoksi juuri mua kohti kun tuo kopista ulos tuli. Ei se voinnut olla ensimmäinen kerta kummallekkaan. Mulle oli kyllä... Enkä mä ikinä tuolle koiralle itseäni paljastanut.



Sitten kerran yhdellä tytsöllä oli semmoinen iso schääfferi. Mulla oli onneksi musta patukka taskussa. Fazerin lakua siis. Ja se osoittautui puoli hönöksi nartuksi, niin kuin koirakin. Oikein kiva. Ikinä ei nuo purreet tai raapineet.