Jep, kamppailu-urheilulla ainakin Potkussa tarkoitetaan yleensä niitä lajeja, joissa kilpaileminen on harjoittelun päätarkoitus. Näitä lajeja varten Potkussa on oma alueensa, viewforum.php?f=11

Kamppailu-urheilulajit silti ovat enemmän esillä kuin muut kamppailulajit varmaan yhteensä, jos tiedotusvälineistä ja sosiaalisesta mediasta puhutaan. Vaikka niitä muita lajeja on määrällisesti enemmän, mikäköhän on harrastajamäärien jako näiden kahden kentän osalta Suomessa?

Omalta osaltani myös kiitän Faustiinoa varsin mainion ohjelman ideoimisesta ja toteuttamisesta. Tuo taustatyö on vaatinut melkoisesti tunteja.

Ajatus Japanista ja Suomesta kamppailulajien osalta on käsitys, jonka olen vuosien saatossa tai oikeastaan jo vuosia sitten saanut täältä Potkusta, kun olen teidän Japanin-tietäjien keskusteluja mielenkiinnolla seurannut. [mention]Pocari[/mention], ainakin sinä tiedät tästä joten kysyn: onko Suomessa maailman eniten koryu-tyylejä Japanin ulkopuolella?

Toivottavasti ohjelma saa jatkoa!

Atticora, sanoit sen mitä olen kasvotusten jo pidempään pyöritellyt ajatuksena joidenkin kanssa. Täällä on kuitenkin ihmisiä, jotka oikeasti tuntevat japanilaista kulttuuria, joten odotin ja odotan heidänkin virkkovan tuosta jotakin. Omat syynsä siihen pakostikin on, miksi japanilaiset lajit ovat aikoinaan saaneet niin syvän jalansijan Suomessa.

Itämaisten kamppailulajien suosio nykyään lienee vähäisempää kuin viime vuosituhannen lopussa, mutta on silti mielenkiintoista, miten ylipäätään kamppailulajit ovat juurtuneet Suomeen.

Muistelisin aiemmista keskusteluista kahta seikkaa. Korjatkaa jos muistelen ihan omiani.

1) Suomessa on väestömäärään nähden enemmän japanilaisia kamppailulajeja kuin missään muualla.
2) Suomessa on enemmän koryu-lajeja kuin missään muualla (Japani tietenkin pois lukien).

Keskustelu on ollut hyvää.

Itselleni melko varmasti, vaikken sitä niin tiedostanut, vaikutti lapsena lukemani Kungfu-sarjakuvat. Kamppailulajit kiinnostivat jo lapsena, jolloin muutama kaveri harrasti hurrrjaa karatea (Willy Ortizin opetuksessa) ja muutama muu kaveri nyrkkeilyä. Jalkapallo oli silloin tärkeämpää, ja sitten kun muitakin tuttuja alkoi teini-iässä olla kamppailulajien parissa, kiinnosti kaikki muu enemmän. Aikido oli tuore laji silloin, ja yhden kaverin kanssa jonkin aikaa mietimme sen aloittamista, kun "siinä väännetään nivelet rikki". Se kuulosti jännältä mutta ei kai riittävästi.

Kipinä kuitenkin säilyi, ja kungfusta se sitten parikymppisenä lähti. Ja olivathan ne puvut tosiaan hienoja (ja erittäin epäkäytännöllisiä).

Yle Puheen toimittaja Jarmo Laitaneva pohtii ensi viikon torstaina eli 8.3. ohjelmassaan sitä, miksi itämaiset lajit ovat niin suosittuja. Potku.net osallistuu ohjelmaan. Tämän ketjun ajatukset jaetaan ohjelmassa, joten ole hyvä ja avaa sanainen arkkusi siitä, miksi sinun mielestäsi itämaiset kamppailulajit ovat suosittuja.