Lasse, käytän yksiä sisäpelikenkiä (vas.) ja yksiä futsalkenkiä (oik.). Tanglangin kautta tuli kerättyä melko runsaasti kokemusta futsalkengistä, ja kyllä ne siihen lajiin hyvin sopivat. Niitä ne Puolassakin silloin lähes kaikki käyttivät.

Painitossuista minulla ei ole kokemusta, mutta niillä on futsalkenkien kanssa yhteistä se, että pohja on tasainen, päinvastoin kuin vaikka monissa juoksukengissä, joissa kantapää on tuettu ylöspäin. Painitossut taitavat olla vielä futsalkenkiäkin tasapohjaisemmat, koska painitossujen pohja taitaa usein olla melko ohut. Futsalkenkien hyöty esimerkiksi moniin sisäpelikenkiin nähden on se, että ne on suunniteltu kovan pallon voimakkaaseen potkaisemiseen, joten tässä on selvä yhtymäkohta pystykamppailulajeihin. Materiaali kestää kovaa kontaktia.

Tässä on muutamia järkevän hintaisia futsalkenkiä(kin) SD:llä, joista osa on mustia.

Opettajan tärkein työkalu on huumorintaju, eikä sitä saa kaupoista. No, leikki sikseen: liikunnanopettajan tärkeimmät työvälineet ovat pilli ja sekuntikello, joita saa nykyään jopa Puuilosta.

Liikuntavaatteiden tarpeellisuuden liikunnallisena ihmisenä tiedät, joten sitä ei sinänsä tarvitse kerrata. Ulkoliikunnasta voisin sivumennen mainita sen verran, että koska elämme tundralla, vaihtovaatteet mukaan lukien vaihtokengät ovat pakolliset. Jopa näin elokuussa maa on sen verran märkää varsinkin aamuisin, että ulkopelikengät vaativat parin päivän kuivumisajan liikuntatunnin jälkeen. Jonnet toki soijailevat niillä samoilla kengillä seuraavilla tunneilla, mutta opettajan arvolle moinen ei oikein sovi.

Talviliikunnassa kerrospukeutuminen on tärkeää. Koska kuitenkin joskus liikuntatunneilla tulee tilanteita, jolloin opettaja ei aktiivisesti osallistu varsinaiseen liikuntaan, ovat erittäin lämpimät vaatteet kullanarvoisia. Kuusi tuntia päivässä -20 Celsius-asteen lämpötilassa ei ole leikin asia. Ironisesti paksuin pipo, joka minulla on, on Alabamasta yhdestä Wal-Martista. Se on parhaita kavereitani. Talvella ei voi olla liikaa vaatteita, ja jos on, kerrospukeutuminen auttaa keventämään vaatetusta turvallisesti. Käytän toppahanskojen sisällä sormikkaita. Fleece on hyvää materiaalia alusvaatteissa, sormikkaissa ja paidoissakin.

Suomessa ja muilla jäätikköalueilla ymmärretään talvipukeutumisesta. Siksi olen kaikki ne vaatteeni ostanut Suomesta. Muut vaatteet voi ostaa esimerkiksi SportsDirectistä, jos moraali sen kestää. Suomessa on silti lukuisia urheiluvaate- ja -välinekauppoja, jotka varsinkin tarjousmyyntiensä aikaan voivat olla kultakaivoksia. XXL, Budget Sport ja Stadium ovat esimerkkejä näistä.

Tiedän yhden koulun, jossa liikunnanopettajat joutuivat itse ostamaan säbäpalloja. Niin tiukkaa oli kunnan talous. Tai jotain... Jonnet kuitenkin roiskivat niitä palloja mitä mielikuvituksellisimpiin loukkoihin, joten niitä pitää olla varalla riittävästi. Jos omalla koulullasi välineisiin on satsattu, mistään tällaisesta ei tarvitse murehtia.

Omia pelivälineitäni olen käyttänyt vain silloin, kun se on sopinut ryhmän dynamiikkaan. Esimerkiksi valinnaisryhmissä monet tuovat omat välineensä mukanaan. Näin olen minäkin tehnyt. Perusliikunnassa moinen ei ehkä olisi soveliasta, koska sitä jonnejen kitinää ei jaksa kuunnella Pekka Saurikaan. Ryhmäkohtaistahan tuo on.

Tämä ei enää ihan suoraan liity aiheeseen, mutta mainitsenpa silti. Jo ennen kuin peruskoulu-uudistuksesta puhuttiin, pyrin resurssieni mukaan tasoittamaan taitoeroja muiden muassa polttopallon (on muuten SM-laji), tossupallon, seinäpallon, norsupallon ja kin-ballin kautta. Myös kaupunkisota on hyvää vaihtelua oikeassa ryhmässä. Nykyäänhän näitä onneksi saa täysin vapaasti peluuttaa, kun lajipakkoja ei käytännössä enää ole. Liikuntaväline se on lajivalikoima ja pedagogiikkakin, kun oikein termiä venytetään.