Tänä vuonna ohjatut treenit vähenivät huomattavasti, koska kevätkausi keskeytyi maaliskuun alussa eikä kesäkautta edes aloitettu. Syksyllä oli taas täysi vauhti päällä, mutta viime syksyn 18 viikkotunnista vähensin tälle syksylle ensin 13 ja sitten 12 ryhmään, koska yksi ryhmä keskeytyi osallistujien työnantajan rajoitusmääräysten vuoksi. Jätin syyskauden lopussa vielä yhden ryhmän pois, joten parin viikon päästä alkaa 11 ohjatun viikkotunnin kevätkausi. Saatan ehkä vähentää tuosta ensi syksynä, mutta mietin vielä. Katsotaan miten pomojeni kanssa suunnittelemme tulevaa lukuvuotta tuossa hiihtoloman tienovilla. Joka tapauksessa koska suuri osa Heian merkinnöistäni on ohjattuja treenejä, määrä on luonnollisesti laskenut. Heinäkuussa futishöntsyissä reväytin reiteni elämäni ensimmäistä kertaa, mikä tarkoitti sellaista kahden kuukauden taukoa omaan treenaamiseeni. Mutta syyslomasta eteenpäin on kulkenut ihan hyvin.

Niin, viime vuonna tuon Vietnamista tuliaisena saadun elämäni ensimmäisen keuhkoputkentulehduksen jälkitautina ilmestyi sitten niinkin eksoottinen kuin punatäplä. Ja sitä kesti pari kuukautta. Vaikka en edes kuulu sen taudin kohderyhmään. Ja tauti yleensä kestää 3-4 viikkoa. Ja surkea työpaikkapuoskari diagnosoi sen ensin joksikin muuksi ja nopeasti diagnosoikin. Söin sitten kuurin antibiootteja ihan turhaan. Suolistobakteerit varmaan kiittivät. Nehän kun eivät välttämättä uusiudu antibioottikuurin jälkeen. Oli sillä sedällä vähän totisempi olo kun kuurin jälkeen menin entistä täpläisempänä takaisin. No, se reijo on varmaan jo eläkkeellä. Sinne se selvästi halusi. Kunnon diagnoosin hain tunti sen jälkeen yksityiseltä. Joo-o.

Mutta ei se siihen jäänyt. Kesällä sain elämäni toisen keuhkoputkentulehduksen. Olen täysin vakuuttunut, että se oli vain jatkumoa tälle Vietnamin-tuliaiselle. Sitä kipeilyä kestikin sitten tasan kaksi kuukautta: ensimmäiset oireet tunsin 16.6. ja ensimmäinen terve päivä oli 16.8., joten olihan kesä. Kaksi kertaa sinä aikana kun treenasin kovaa, niin yöllä nousi kuume. Sitten joulukuussa olin pari viikkoa nuhakuumeessa. Se oli tuliainen Thaimaasta. Matkustaminen on kivaa. Mutta se siitä, kun ei tämä mikään sairauspäiväkirja ole. Kunhan alustin miksi alla oleva ei näytä siltä kuin olin suunnitellut ja toivonut. Katsotaan vaihtuvatko selitykset ensi vuonna.

Mjölnirin samanlaisesta kuvakaappauksesta voi vähän katsoa mallia, miltä Heian etusivun kuuluu näyttää vuoden lopuksi.

linkki

Merkitsin kaikki viime vuoden treenini Heiaan. Syksyllä olin pari viikkoa pois rivistä lihasteknisistä syistä, ja nyt olen potenut keuhkoputkentulehdusta neljättä viikkoa. Yritän tänä vuonna saada enemmän tunteja kasaan. Vaikka tässä iässä järkevä treenaaminen olisi järkevää, menen edelleen aika lailla täysillä. Siinä on sitten ne riskinsä, mutta katsotaan josko vuosi 2019 olisi vieläkin parempi treenivuosi.

Vuoden päästä kärkisijoilla on toivottavasti yksi sellainen laji, jota ei tuossa nyt näy.

Jossain vaiheessa läntisen maailman elintasokehitystä kävi niin, että kaikista ei-autolla liikutuista matkoista tuli "hyötyliikuntaa". Joka kerta ulos mennessä niskaan vedetään erityiset "ulkoiluvaatteet" ja kännykästä tai sykekellosta käynnistetään hieno liikuntaa seuraava ohjelma. Lasketaan portaita, sykkeitä, kaloreita ja askelia.

Käytännössä aina kun alati levenevä takamus nousee noja- tai työtuolista, sitä pidetään liikuntana. Terveysviranomaisten mielestä tämä on hieno asia: onhan se aina parempi että liikkuu edes vähän kuin ei ollenkaan.

Valitettavasti samaan aikaan käsitys luonnollisesta liikkumisen tarpeesta hämärtyy. Tätä vauhdittavat entisestään verkon liikuntapäiväkirjat, joihin on kiva merkitä jokainen sohvasta nousu. Erityisen tuhoisa esimerkki on Heiaheia.com, johon voi merkitä ihan kaikki "aktiviteetit".

Ei se liitykään...

"Analyzing humor is like dissecting a frog. Few people are interested and the frog dies of it."

No, jos kaveri on tosiaan harjoitellut yhden päivän aikana kolme kertaa Bujinkania ja käynyt puntilla, niin onhan se aika ninja. Ja Bujinkan on ikään kuin ninjalaji, niin...

Janne Oksanen kirjoitti:

katar kirjoitti: Ja tietty, kun kaverilla on niitä merkintöjä varmaan kuusi tai seitsemän per viikko, niin vähän tulee semmonen olo, et laiska akka...

Mulla on kanssa kavereita jotka jaksaa liikkua kadehdittavan paljon. Nyt ollaan tiistaissa ja yksi on jo ehtinyt kerran puntille ja kolmet bujinkan-treenit tällä viikolla. Sillä on siis mun koko viikkotavoitteen edestä huhkimista pelkästään maanantailta!

Päteekö tuossa jonkinlainen ninjamatematiikka?

flammee kirjoitti: Ja jos treenaa joka päivä ja joskus parikin kertaa päivässä niin tunkeeko se liikaa tavaraa facebookin seinälle.. :p

Kyllä

Paha Kani kirjoitti: Voi, mäkin lisäsin nyt tämän vuoden treenit. Eli voi valehdella itselleen takautuvastikin.

Kiitos Sampo Toiva vinkistä!





Onko tuttu?