Ville Rantanen kirjoitti: Kiitoksia tuosta selvennyksestä. Kyllä tuo aika lailla vastaa sitä käsitystä, jonka olen antanut itseni saada Heikkilän opettamasta second coursesta. Käsitys ei siis ole mitenkään negatiivinen lukuunottamatta tuota hinnoittelua.

Tietysti yksityistunneilla on hintansa, oli kyseessä sitten viulunsoitto, pitsinnypläys tai kamppailulaji. Timon taksa on kuitenkin per kerta, ja se kestää aina n. 2h, eli tunnin hinnaksi tulee 10 - 15 e. Pidän tätä jopa halpana. Esim. Pasi Pölönen (Zhangin tudi-oppilas) näyttää veloittavan yksityistunnista 50e.

Mistään rahat pois -meiningistä ei muutenkaan ole kyse. Toisessa yhteydessä Heikkilä on maininnut, että olisi liiketaloudellisesti järkevää pitää isoja seminaareja. Hän ei kuitenkaan halua rahan vuoksi tinkiä opetusperiaatteistaan vaan huolehtii siitä, että jokainen oppilas saa jatkuvasti huomiota ja opetusta osakseen. Ilmoittaapa tuolla nettisivullansa vielä, että raha ei saa olla esteenä mahdollisen tulevan huippukyvyn treenaamiselle. Jos oppilas osoittaa todellista kiinnostusta, mutta on aidosti varaton, voidaan hinnoittelussa joustaa.
Timo opettaa yi quania työkseen, jostainhan se leipä on pöytään saatava.

Oikotiellä viittasin tuohon, että teillä ilmeisesti työkalut unohdetaan sen jälkeen, kun niillä on saavutettu haluttu tavoite. Eli, jos rentoutta haetaan seisomisharjoituksella, seisomista ei enää tehdä, kun haluttu rentous on saavutettu. Zhang Chang Wangin näkökulmasta taas kaikki pohjautuu perusseisontaharjoituksiin ja niitä ei tulisi jättää, vaikka edistyy pidemmälle.

Jepuliksehko. Periaatteessa rentousseisonnan voi unohtaa sen kamppailufunktiossa, jahka kehon rentous on saatu alitajuiseksi. Sen sijaan sitä on hyvä tehdä esim. palauttavana harjoitteena myöhemminkin. Jos yi quan kiinnostaa etupäässä terveysmielessä, on sillä myös etunsa.
Zhang zhuang kattaa kuitenkin paljon muutakin - ja tässä tulee ehkä konkreettisin ero Zhangin opetuksiin. Kun Zhang kehottaa olemaan jännittämättä ikinä, Heikkilän opetuksessa rentoutta seuraava vaihe on nimenomaan jännityksen harjoittelu. Niin, että jos kohdetta vedetään, sitä kanssa vedetään jokaisella lihaksella.

Kun harjoittelu etenee tasolle, jossa koko keho on kunnolla mukana, jokainen lihas tekee töitä ja jännitys syntyy yhtä aikaa joka paikassa, harjoittelija voi kuulemma tuntea selvän kuuman aallon menevän kehossa. Tätä täysin fysiologista, lihasten toiminnan tuottamaa lämpöä, yi quanin perustaja taisi kuvailla qin käsitteellä, kun parempia ei ollut tarjolla. Tätä on sittemmin tulkittu monella tapaa ja tulkinnat ovat tuoneet tiettyjä lieveilmiöitä mukaan yi quanin harjoitteluun.

Tuo, että asiat selitetään tieteellisin termein, eikä chin avulla, ilmeisesti kuuluu yleisemminkin Yi Quaniin.

Näin onneksi yleisesti - vaan ei aina. Halusin hieman alleviivata asiaa, sillä kaikenlaisia virhekäsityksiä kuitenkin syntyy helposti. Esim. Jan Diepersloot puhuu kirjassaan Tao of Yiquan jostain merkillisestä empty forcesta, jolla sitten heitellään manipuloitua vastustajaa tähän koskematta. Samassa kirjassa on myös käännöksiä Yi quanin perustajan Wang Xianzhain kirjoituksista, tässä yksi: " It [pile standing] benefits defense and offense, as well as the opening up of the flow of qi."

Ville Rantanen kirjoitti: Olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan tarkemmin tuosta Heikkilän vetämästä Yi Quanista. Itselleni on siitä muodostunut hieman sellainen käsitys, että siinä tarjotaan jonkinlaista oikotieta onneen. ,.

Pitäisi varmaan ensin kysyä, mitä tarkoitat onnella tässä yhteydessä. Joka tapauksessa, jos oikotie mihin tahansa onneen on olemassa, niin itse ainakin valitsen mieluummin sen kuin perusreitin - tai kiertotien.

Sitten vähän harjoittelusta:

Alun rentousharjoituksista olen nyt edennyt kaikenlaisiin kamppailuhommeleihin: on painiharjoitteita, säkin mäiskimistä, pistareihin lyömistä, push handsia (paino sanalla push) nyrkkeilyharjoitteita parin kanssa, liikkumisharjoitteita jne...
Kaiken taustalla on koko ajan ajatus kehon mekaniikan hallinnasta ja sen optimaalisesta käytöstä kamppailutilanteita varten. Tätä mekaniikkaa harjoitellaan sitten koko liikelaajuuden kattavissa asennoissa ja liikeissä tehtävillä lihasten vuorottaisilla jännitys-rentoutus -harjoitteilla.

Opeteltavat asiat selitetään länsimaisin, tieteellisin käsittein. Esim. ´fa lissä´ (räjähtävä voima) ei ole kyse mistään mystisestä chin vapauttamisesta vaan siitä, että mahdollisimman rennot lihakset jännitetään mahdollisimman koviksi mahdollisimman lyhyessä ajassa ja samanaikaisesti kaikki kehon liike-energia sekä tämän rentous-jännitys-rentous -impulssin tuottama energia suunnataan suoraan kohteeseen.

Jos Heikkilän opettamasta yi quanista haluaa löytää idän mystiikkaa tai esoteerisiä asioita, ei kannata vaivauta. Jos sen sijaan haluaa oppia yi quania kamppailulajina, suosittelen.

- Jani Vesanen

ka1 kirjoitti:

Mika kirjoitti:

ka1 kirjoitti:

KungFuMiäs kirjoitti:Timo Heikkilä näköjään etsii porukkaa ryhmäänsä: http://www.tapmax.com/content/view/52/48/" onclick="window.open(this.href);return false; , hyvin mielenkiintoista, jos en olisi jo opettajaani löytänyt niin tuo olisi hieno vaihtoehto.

Todella hienon kuuloista! Ei muuta kuin
Toivottavasti tästä ryhmästä kuullaan vielä (ja varmasti kuullaankin)!

Tuota tuota. Kaksi potkulaista olivat hänen oppilaitaan vielä viime vuonna. Kertokoot itse lisää, jos haluavat.

Juu olisi kiva kuulla, jos tähän nyt liittyy jotain negatiivista.

Olen nyt vuoden pyörinyt kuvioissa ja omalta osaltani opetukseen/harjoitteluun ei liity mitään negatiivista, päin vastoin. Timo on ammattitaitoinen, kärsivällinen ja tarkka opettaja. Kaikessa, mitä tehdään, on tolkku mukana ja asiat ovat perusteltuja. Toi varsinainen ryhmä aloittanee toimintansa vuodenvaihteen jälkeen. Itse menisin ilman muuta mukaan, mutta eipä sitä perheellisellä ole mahdollisuuksia olla joka päivä treenaamassa. Eräänlaisena hang around -jäsenenä aion kuitenkin pyöriä toiminnassa mukana.

- Jani Vesanen

( ps. ja ot. saako tota hölmöä nimimerkkiä enää vaihdettua?)

Tarkoittaako nämä latausliikkeet ikään kuin sellaisia liikkeitä/muotoja, joiden tarkoitus on saada tunne voimasta ennen sen vapauttamista?

Voivat kai ne olla sellaisiakin. Riippunee ihan henkilöstä, mikä on ylimääräisen liikehdinnän motiivi. Monella esim. käden taakse vetäisy ennen lyöntiä on vain opittu, huono tapa. Haetaan vauhtia ja samalla näytetään vastustajalle, että täältä pesee.

Nämä nakkikioskiheijarit tietysti jokainen vähänkään kamppailusta perillä oleva karsii alkutekijöihinsä, mutta hienovaraisemmissa liikkeissä saattaa olla vaikea itse huomata valmistavia latauksia.
Esim. sellaisessa harjoituksessa, jossa ranteita roikotetaan rentoina rintakehän edessä ja sitten yhdellä impulssilla nytkäytetään sormet eteenpäin, minä vetäisin aluksi sormia ehkä sentin taaksepäin ennen nytkäytystä. Suoraan kohdetta päin etenevä, valmistelematon liike pitäisi saada alitajuiseksi, kunhan on ensin tajuisesti oivaltanut, mitä se tarkoittaa ja osannut poistaa omat ylimääräisyytensä. Tässä - ja lähes kaikessa muussakin - on hyvän opettajan panos ensiarvoista.

Koulukunnilla ei ole yhteisiä leirejä.
Ajatella kuinka harmillista.

Koska `second coursen´mukainen harjoittelu perustuu pitkälle siihen, että opettaja jatkuvasti tarkkailee oppilaan kehoa, välillä tunnustelee sitä ja tämän pohjalta poistaa vanhaksi käyneitä työkaluja ja antaa sitten uusia tilalle, eivät suuret massaleirit oikein palvelisi tarkoitusta. Tämä on myös nähdäkseni syy, miksi Heikkilä ei opeta kuin korkeintaan muutamaa ihmistä kerrallaan. En oikein ymmärrä, kuinka tällainen opetusmetodi olisi sovitettavissa siihen, mitä Zhangin leireillä olen nähnyt.

Selvennettäköön vielä, että minulla ei todellakaan ole mitään huonoa sanottavaa Zhangista tai hänen opetuksestaan, vaikka vaihdoinkin omaa harjoittelutapaani. Mies on vaikuttava ja uskottava ilmestys, jolta spirittiä ja taitoa löytyy.

Yi quanin päivitetyn version, second coursen, kehitti käsittääkseni Timo Heikkilänkin opettajan Han Jingyun isä, eivät Yaon pojat. Hän pani merkille, että ihmiset saattoivat matkia yi quanin muotoja vuosikaudet ilman, että merkittävää kehitystä kuitenkaan tapahtui ja alkoi miettiä uudenlaista lähestymistapaa. Pointti oli siinä, että oppilaan on saatava tuntea kehossaan konkreettisesti ne asiat, joista puhutaan, ettei homma jäisi vain muodon matkimiseksi ja kuvitelmiksi.

Itse treenasin kolmisen vuotta (n.1v. ohjattuna + 3 Zhangin seminaaria + enemmän tai vähemmän omin päin seisoskelua) tuota Suomessa yleisimmin harjoitettavaa yi quania. Vähän ennen viime joulua aloin käydä Timo Heikkilän opissa Hyvinkäällä.

Tuon Zhangin systeemin mukainen treenaus tapahtui porukassa, jossa lähinnä seistiin pitkiä toveja eri asennoissa ja luotiin mielikuvia mm. pallon pitelystä, sen paisumisesta, lankun vetämisestä, puun oksista tuulessa etc. Sitten oli jonkin verran askellusta ja push handsia.

Timo Heikkilän opetus on joko yksityisopetusta tai todella pienen ryhmän sisäistä (ehkä kolme treenaajaa.) Hän näyttää, mitä tehdä ja kokeilee tai katsoo harjoittelijan kehosta, onko asiat omaksuttu. Ensin harjoittelu lähtee siitä, että oppilas pystyy todella rentoutumaan konkreettisesti eikä vain kuvittele olevansa rento. Kun tämän pystyy tekemään, täytyy vielä harjoitella, jotta rentouden tila iskostuisi alitajuntaan. Tähän annettavat harjoitteet ovat työkaluja matkalla eteenpäin. Kun rentous on omaksuttu kehoon ja alitajuntaan, voidaan tietyt harjoitteet jättää ja siirtyä seuraaviin, esim. rentouden ja jännityksen vaihteluun (jännitys ei tässä tarkoita lihasjäykkyyttä vaan elastista, koko kehon työntävää/vetävää voimaa.)

Samoja periaatteita harjoitellaan sitten seisomalla eri asennoissa. Kun perinteinen yi quan nojaa harjoitteissaan mielikuviin, second course ei niinkään nojaa tähän vaan kehossa pyritään tuntemaan ja edelleen harjoittamaan sitä tilaa (rentous/jännitys/niiden vaihtelu), jonka opettaja on kädestä pitäen osoittanut. Edelleen kun perinteisessä systeemissä pallonpitelyseisonta on lajin perusasento, jota harjoitellaan aina, second coursissa harjoitteen voi jättää tai ainakin vähentää, kun sillä harjoitettavat periaatteet on omaksuttu.

Myös liikkumisharjoitukset ovat erilaisia ja niitä tehdään enemmän. Harjoitellaan, kuinka siirretään koko kehon voima suoraa linja etenevään käteen ja kuinka liike lähtee ilman valmisteluja tai latausliikkeitä.

Kyllä tämä second course tältä pohjalta tuntuu meikäläiselle motivoivammalta, perustellummalta ja tehokkaammalta. Mutta olen siis aivan alussa systeemin kanssa. Noin kolmen kuukauden treenauksen jälkeen on vielä melko hatara pohja. Se kuitenkin mainittakoon, etten ole vielä koskaan kamppailulajiurani (n. 11 v.) aikana kokenut edistyneeni kolmen kuukauden aikana kehon käytössä niin paljon kuin nyt.

Koulukunnilla ei ole yhteisiä leirejä. Timo Heikkilä ei pidä seminaareja ainakaan Suomessa vaan haluaa opettaa vain pientä määrää kerrallaan. Zhang Chang Wang tullee taas toukokuussa Turkuun, Helsinkiin ja Tampereelle.

- Jani