Sisu kirjoitti:Meilla on kaytetty tammosta battodo-treeneissa (tylsalla teralla):

Kiitos videosta! Näyttää että keihääseen ei kohdistu juurikaan mekaanista rasitusta, mikä helpottaa heti asiaa. Ostopaikoista tuli jo kattavasti ehdotuksia, mutta lisään vielä sen että halvalla voisi halutessaan päästä hankkimalla paikallisesta puutavaraliikkeestä pyöreää puuta ("dowel").

Puulaaduista ash, beech ja white oak taitaisivat olla sopivimpia siellä päin maailmaa. Jos estetiikkaa ja keihään alkuperäistä mallia kaipaa niin siihen päähänhän voi sitten sipaista käsijyrsimellä kavennukset niin että näyttää tuon teidän kehään kärjeltä. Tai vaihtoehtoisesti kiinnittää siihen metalliterän jonka rosvoaa vaikka siitä keskeltäruuvattavasta keihäästä?

t. Jari

Keihäitä on useita hyvin erityyppisiä malleja. Kerro lisää siitä millaista harjoittelua oli mielessä?

Erityisesti asehankinnoissa usein kuultu "kysy opettajaltasi"- neuvo pitää paikkansa erityisen hyvin pitkien seiväsaseiden kanssa.

Äkkiseltään ei nimittäin tule ajatelleeksi millaisia muuttujia ja miten erilaisia painotuksia eri lajien treenaamiseen liittyy joustovaatimusten, vääntökestävyyden, pintaruhjekestävyyden, paikallisesti saatavilla olevien puulajien ja (I kid you not) paikallisen ilmankosteuden (ja sen vaihtelun) suhteen. Joku teillä on ehkä nämäkin asiat pähkäillyt valmiiksi?

Toiset tapailee keihäillä harmonisesti ilmassa leijuvaa näkymätöntä vihollista, toiset taas rymistelee enemmän.

Me esimerkiksi hommataan keihäämme joko Japanista tai veistetään itse paikallisesti. Kumpikaan ei ole ns. helppoa ja hauskaa. (270cm pitkä keihäs on hieman liian pitkä kulkeakseen mukana vaivattomasti Tokion metrossa. Samoin eurooppalaisesta valkotammesta veistetty epäsymmetrisesti suippeneva keihäs ei ole otollinen ns. "puutyökurssin aloittelijaprojektiksi".)

Summa summarum: keihäät on usein hankalia. Autan jos osaan.

t. Jari