Jussi Ekholm kirjoitti: ↑heinä 1, 2023, 20.19 - Nikko Toshogu museossa (clip) syksyllä heillä tulee mahtava näyttely missä tulee olemaan huippumiekkoja, mutta pahoittelin että pääsen vasta ensi kesänä uuteen reissuun.

Oisko sulla tuosta tarkempia speksejä tallessa?

Ei Antti, hiekka ei pääsääntöisesti ajaudu Kiinasta Japaniin tai toisin päin.

Jonkin verran metallien ja metallijalosteiden kauppaa tiedetään tehdyn.

Hiekka irtoaa virtaavan veden tuottaman eroosion myötä mm. kalliomuodostelmista ja kulkeutuu alajuoksulle vaihtelevien etäisyyksien päähän.

Hiekkakerrostumien kulkeutuminen hyvin pitkien aikojen kuluessa vaihtelevilta etäisyyksiltä olosuhteiden - kuten vesistöjen virtausnopeuksien vaihdellessa - tekee jokihiekan metalliesiintymien lähtösuonien paikantamisesta Japanin pääsaarten geologiaa tutkittaessa haastavaa.

Andy kirjoitti: ↑huhti 24, 2020, 20.33
Olen siinä ymmärryksessä, että metalleista pystyttäisiin analysoimaan jollain ilmeisesti epäpuhtauksien isotooppitutkimuksella, että mistä kaivoksesta se on peräisin.

Japanilaisten miekkojen pääraaka-aineena käytetty Tamahagane- rauta on pääasiassa joenpohjaista ja vastaavista paikoista löytyvää rautapitoista hiekkaa. Sen käyttö isotooppipohjaiseen paikannukseen on hankalampaa, koska samasta "suonesta" löhtöisin oleva hiekka on levinnyt suuremmalle alueelle eikä kohdennettavissa helposti esim. yksittäiseen kaivokseen. Rinnastuksia voi tehdä halutessaan esim. suomalaiseen järvimalmiin.

Lähde; hämärä muistikuva pukukoppikeskustelusta erään oman koulukuntani jäsenen kanssa, joka on ammatiltaan arkeologi.

Koska itse en ole miekankiilloituksen suhteen mikään asiantuntija niin uskallan - toisin kuin oikeat asiantuntijat - hieman aukoa tähän väliin. Intternetin tyyliin, vähän sinne päin. (aiheesta on nimittäin monenlaisia mielipiteitä ja oppiriitojakin on kuulemma joskus ollut)

Anyway; japanilaisen miekan kiilloituksen asiantuntijan ja "lusikankiilloittajan" rinnastaminen tuntuu aavistuksen...epätarkalta.

Vastaava heitto olisi varmaan jokin renesanssimaalausten restaurointiin perehtyneen ammattilaisen ja julkisivumaalarin rinnastaminen.

Miekankiilloitus on monitahoista ja vaativaa hommaa, jonka vaativuus ei välttämättä helposti aukea satunnaiselle lukijalle.

Sen lisäksi että itse kiilloitus (hiominen, morfologian säilyttäminen, pintakäsittely, happokäsittly jne) vaatii korkeatasoista kädentaitoa, jonka kehittymiseen menee aikaa niin ammattimainen miekankiilloittaja tarvitsee todella laajaa ymmärrystä koko siitä arkeologian ja taidehistorian rajamailla pyörivästä käsityöperinteestä jota japanilainen miekkatraditio pitää sisällään.

Ennenkuin rupeaa hiomakivillä terästä poistamaan ja muotoilemaan niin on tärkeää tietää mitä kohtaa raapia, miten ja miksi. (ja ennenkaikkea: mistä ei pidä poistaa metallia). Eli tavallaan pitää nähdä sen työstökappaleen "sisään" ja tietää mitä sieltä tulee vastaan. Tässä on todella paljon variaatiota - ja toisin kuin monessa nykyihmiselle tutussa modernissa käsityötaidossa - prosessikaaviot ja luokittelut joista voisi kuvitella näppärästi näkevänsä oikean työtavan - eivät helposti yksinkertaistettavissa.

Tästä näkökulmasta 6 vuotta itsenäiseksi, lisensoiduksi ammattilaiseksi ei tunnu mitenkään kauhean pitkältä ajalta. Oletuksenahan on että kun olet valmis - olet sitten myös valmis. Eli kun suvun perintömiekan vie lisensoidulle ammattilaiselle remonttiin niin odotuksena on että voi luottaa ammattilaiseen. El miekka ei tule huollosta takaisin pilattuna tai harjoituskappaleena. Oikeastihan muuten nuo miekankiilloittajakisällit tekevät jo oppivuosinaan paljonkin kiilloitushommaa - mestarin valvonnassa, ohjauksessa ja esimerkiksi tarkoin määriteltyinä työvaiheina. Sitten taas kun on valmiin ammattilaisen paperit kädessä niin pitää osata apuja kyselemättä hoitamaan hommat kokonaisuutena.

MItä enemmän noista japanilaisista miekoista oppii - noin taidehistorian näkökulmasta - niin sitä enemmän ainakin itseäni ihmetyttää että kukaan ikinä pystyy hallitsemaan tuota aihepiiriä kokonaisuutena.

t. Jari

Aihki kirjoitti: On vähän , mutta menköön, kaikki orgaaniset (eli siis hiili-) yhdisteet hapettuvat. Kyse on vain lämpötilasta ja ympäristöstä. Ymmärrän tässä tarkoitetun huoneenlämpötilassa härskiintyviä tyydyttymättömiä kasviöljyjä, jotka lisäksi ovat usein triglyseridejä ja tyypillisesti hajoavat rasvahapoiksi. Kasvimaailmasta sitten löytyy muutama vaihtoehto, joilla noita haitallisia ominaisuuksia ei ole, mutta maaöljyvalmisteet ovat paljon halvempia.

Hahaa! Aihki, veljeni, hengenheimolaiseni - totta. Kaikkihan hapettuu, kun kunnolla hapettaa. Todisteena tästä voisin esittää vaikka kuuluisan videopätkän siitä kuinka Royce Gracie hapettaa höyryveturin...

Anyway - täsmentääkseni anteeksiantamattoman huolimatonta kielenkäyttöäni - käytän siis itse miekkahuoltotarpeisiini lääkelaatuista Paraffinum liquidum / Paraffinum perliquidumia. (CAS no. 8012-95-1 / 8042-47-5, EINECS/ELINCS no. 232-384-2 / 232-455-8). Joka siis ei hajoa itsekseen eikä hapetu kun sitä säilytetään alle 55 celsiusasteen lämpötilassa eikä altisteta vahvoille hapettajille.

Halpaa ko makkara, ei haise eikä ärsytä ihoa tai silmiä. Mii laik.

t. J

DeusVult kirjoitti:

Jaska kirjoitti: Olen ymmärtänyt, että käyttävät öljyämiseen jotain kasvisperäistä erikoisöljyä?

Japsimiekkahifistelijät tekevät paljon muutakin omituista joka ei aina mahdu käytännöllisen länkkärin maailmankuvaan, ja vice versa.

Näinhän se taitaa olla. Tosin, tässä öljyjutussa kyse ei liene pelkästään rituaalista jolla haetaan yhteyttä lajin fiilikseen tai kulttuurilliseen ytimeen.

Käsittääkseni Choji- öljy on neilikan eteerisellä öljyllä hajustettua mineraaliöljyä. Tuota neilikkaöljyä ei seassa ole kuin ihan pisaran verran; usein käytetään vahvuudeltaan 1% sekoitusta .

No miksi sitten miekaan huoltoon käytettävä mineraaliöljy on joskus muinoin haluttu hajustaa? Erään suullisen perimätiedon mukaan neilikan haju on markkeri; öljytuikun valossa kassista pulloja kaivellessa erottaa helpommin mikä litku on esim. ravitsemus/lääkintäkäyttöön ja mikä miekanhoitoon. Mineraaliöljyt kun huitaisee vahingossa kitusiinsa niin maha toimii sen jälkeen vähän turhankin joutuisasti...

Sama ideahan on esim. nykyään nestekaasun kanssa puljatessa. Varsinainen kaasu on käytännössä hajutonta; grillimakkaraan ja kesäpäiviin mielessämme liittyvän kaasun haju on erillisyhdiste joka on lisätty mukaan seokseen käyttöturvallisuuden parantamiseksi. Nenä kertoo jos jossain vuotaa.

Itse käytän nykyään parempia miekkoja huoltaessa "Choji- öljyä" jossa ei ole lainkaan orgaanisia (hapettuvia) yhdisteitä eli siis ilman neilikkahajustetta.

DeusVult kirjoitti: Aikanaan Iaidossa vanhempien harrastajien ilmeet olivat näkemisen arvoisia kun öljysin miekkaani Prismasta ostetulla Castrolin aseöljyllä...

Tipahdin.

t. J