Nyt en oikein pysy kärryillä... Eikös sitä pidä aika paljon tutkia, että tiedetään kenelle näitä kirjeitä ylipäätään pitää lähettää? Koodata softa joka selvittää mistä kaikista IP:stä waretetaan, käyttää sitä ja perata sen tuottama data , selvittää kuka on minkäkin IP:n takana ja niin poispäin aina itse kirjeen fyysiseen tulostamiseen, kirjekuoren laittamiseen ja postimaksuun. Oikein wanhan liiton kirjanpitäjä jyvittäisi vielä kustannuksiin osuuden toimistovuokrista, siivouskustannuksta ja vaikkapa ikkunanpesukustannuksista.Lasse Candé kirjoitti: Niiltä osin olen valmis melkein hyväksymään tämän. Hyväksymiseni tosin edellyttäisi melko detaljoitua varoitusta siitä mitä maksuja saattaisi tulla jos asia riitautettaisiin oikeudessa ja että ensimmäisen kirjeen summa olisi sen 600e sijaan se 100e ja kirje lähetettäisiin aiemmin, ennen kuin ollaan tutkittu niin perusteellisesti että juuri mitään asiankäsittelymaksuja tulee.
Eli oikeastaan kaikki warettamiseen selvittämiseen liittyvät kustannukset ovat syntyneet jo siinä vaiheessa, kun kirje kolahtaa postiluukusta. Lisää kustannuksia toki voi syntyä tämän jälkeen jos sinne käräjille lähdetään. Vähintään syntyy molemmin puolin kustannuksia lakimiesten palkkioista, mutta mahdollisesti muistakin todisteluista. Koska osapuolet ovat oppivaisia, niin tuskin enää harrastetaan salapoliisityötä esim wlanin suojaustason selvittämiseksi (tämä olisi pitänyt tehdä waretuksen ajankohtana) tai oman tietokoneen tarkastuttamista (monella on useita koneita), joten tämmöisiä kustannuksia tuskin nähtäneen jatkossa. Joitain kokonaisuuteen nähden pieniä kustannuksia, kuten todistajalle korvattavat matkakustannukset ja vastaavat, voi syntyä, mutta suurin osa syntyy lakimiesten palkkioista. Kun osaavan lawyerin veloitus on parisataa tunti, ja niitä tunteja kertyy niin...
...niin siinähän se vääryydenmukaisuus varsinaisesti onkin. Eli määrättyyn hyvitykseen nähden kaikki kustannukset ovat poskettomia, jopa tavallisen pulliaisen maksukyvyn ulottumattomissa. Näin ei tietenkään saisi olla, koska kokonaiskustannukset ovat täysin suhteettomia varsinaiseen hyvitykseen nähdän - ja lisäksi noin korkea kuluriski tosiaan vaarantaa oikeusvaltion keskeisen access to justice -periaatteen. Tämä on vaikea ongelma, jota oikeusoppineetkin ovat pohtineet, kuten aikaisemmin postaamassani linkissä blogitekstiin Väitös oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisesta toin esille. Vääryys on siis tiedostettu, mutta toimivaa ratkaisua siihen ei ole keksitty.
Kustannuksia siis syntyy kahdessa vaiheessa: ennen ja jälkeen kirjettä. Miten sitten lie eri kustannukset huomiotu ja saatu se 600 € könttäsumma, sitä minä en tiedä. Ehkä mainitsemallani Stetson&Harrisson -menetelmällä, ehkä jotenkin muuten. Yhtä kaikki se sisältää hyvitysmaksun siitä warettamisesta ja asian selvittely- yms kustannukset. Toiminnan moraalisia näkökulmia voi toki kyseenalaistaa, mutta tässä vaiheessa ei oikein mitään oikeusmurhan tasoista vääryydenmukaisuutta ole vielä tapahtunut - ei ainakaan, jos on warettanut.
Kustannukset jälkeen kirjeen sitten voivat olla oikeusmurhan tasoista vääryydenmukaisuutta. Ne kun helposti "pompsahtavat" käsittämättömiin lukemiin. Ei hyvä ei.