Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 2 tulosta

KimS
loka 29, 2014, 09.18
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Esittelyt
Vastaukset: 1000
Luettu: 121900

Esittelyt

Lasse Candé kirjoitti: Noni! Kunnon esittely! :D
Oli mukava lukea kun vaiheet näkyvät niin hyvin!
Oletko nyt siis samassa vai eri organisaatiossa kuin vaikkapa Lehe?

Kiitos :)
Lyhyt vastaus: Eri organisaatiossa.

Laajempi vastaus:
paljastus:
Liedon Kyokushin, jonka perustaja ja hallituksen jäsen on sempai Lehe, kuuluu SoKyokushin-organisaatioon, jonka pääopettajat ovat shihanit D.Oishi ja K. Hazegawa. Suomen maavastaava on sempai K.Hallamaa, joka aktivoitui kiukkarissa jälleen n. puolisentoista vuotta sitten.

Minä/Kyokushinkai Tornio ei virallisesti kuuluta mihinkään katto-organisaatioon Suomessa. Käytännössä tehdään hommat ruotsalaisen SKK:n (Swedish Karate Kyokushinkai, yli 30 seuraa ja 2000-3000 harrastajaa) mukaan, ja heidän vetäjille graduoimme. SKK-shihaneita ovat mm. Howard Collins, Brian Fitkin ja Michael Söderqvist, sekä oma "tuki-shihanini" Håkan Nygren. SKK puolestaan kuuluu WKO ShinKyokushinkai-organisaatioon ("IKO-2"), jonka presidenttinä toimii tällä hetkellä japanilainen shihan Kenji Midori.

Itse näen nuo organisaatioasiat lähinnä vain pakollisena sivuseikkana, vaikka tokihan ne jonkinlaisia raameja ja vastavuoroisuutta aina tuo mukanaan. Käytännössä SKK kohtelee meitä/minua kuin olisimme virallinen WKO ShinKyokushinkai-seura, olemme tervetulleita kaikille heidän leireille ja koulutuksiin. He eivät kuitenkaan puutu millään tavalla meidän kuvioihin Suomessa. Näin ollen pidän meidän ovet auki kaikille, ja itse olen treenannut tämänkin vuoden aikana niin ruotsalaisten SKK-seurojen kanssa, Liedon kiukkarin (SoKyokushin), Kaapelilla sempai Hokkisen seurassa (Matsushima organisaatio) kuin myös yhden ruotsalaisen Ashihara-karateseuran kanssa. Ja meillä kävi kesällä treenejä vetäämässä SoKyokushin vetäjät niin Norjasta kuin Venäjältäkin.
KimS
loka 28, 2014, 21.40
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Esittelyt
Vastaukset: 1000
Luettu: 121900

Esittelyt

Hetken mielijohteesta tänne pikku esittelykin, kun joskus kuitenkin laittelen jotain viestejä Potkuun (lähinnä kiukkariin), niin joitakin vanhoista patuista ehkä kiinostaa tietää että mikä tuo hemuli oikein on... :)
(tästä tuli kyllä vähän pitkä esittely, perisyntini kun jotain rupean raapustelemaan :D Mutta enpä jaksa lyhennellä, eihän ketään pakoteta lukemaan tätäkään :P )

Mittarissa 45v, kamppailulaji-kärpänen puraisi muistaakseni -84, kun menin Sankukai karaten peruskurssille Turussa. Vetäjänä oli Rolf Koivumäki, ja treenit koulujen liikuntasaleilla, kunnes Rolle avasi dojon Kirkkotiellä. Taisi siinä n. 7 vuotta tulla roikuttua. Samaan aikaan tuli myös vuoden verran treenattua aktiivisesti thaikkua Mustosten veljesten opissa Kupittaan urheiluhallilla. Karaten treenaaminen päättyi kun mokasin yhtenä päivänä, ja kotimatkalla päätin että en ole lajin arvoinen enkä enää näytä naamaani karate-dojolla. Päätös piti sitten 19 vuotta. Karaten lopettamisen jälkeen tuli parin-kolmen vuoden välein kokeiltua eri lajeja, joitakin vain muutamia kertoja, toisia muutamia kuukausia. Muistuu mieleen että oli ainakin kickboxingia, Iaidoa, Wonhwa-Do:ta ja Hapkidoa.

32-39 vuotiaana ei käytännössä mitään muuta kuntoilua kuin muutaman kuukauden verran kuntonyrkkeilyä. 2009 syksyllä rupesin lenkkeilemään ja käymään kuntosalilla että tulis edes vähän peruskuntoa, kun oli ajatus seuraavan syksynä aloittaa jokin laji. Nelikymppisenä sitten eksyin kiukkari-treeneihin Vantaalla, ja kärpänen puraisi samantien, tuntui kuin olisi tullut kotiin ! :) (vaikka tulikin heti pari viikkoa treenitaukoa kun loukkaannuin heti ekassa treenissä sparrissa :D ). Neljä-viisi treenikertaa ehdin saada alle, ja sit sempai Karppisten kanssa leirille Norjaan, missä leirin norjalaiset senseit yllyttivät lauantai-illalla osallistumaan matseihin leirin lopulla. Hetken harkinnan jälkeen totesin osallistuvani, "sen takia että tiedän miltä tuntuu ottaa täysillä turpaan" :D Ja kun oli kuitenkin pääsuojatkin. En kyllä ollut koskaan edes nähnyt knockdown-matsia edes videolta, niin ei mitään käsitystä matsaamisesta, ja otin törkeän nopealta alle parikymppiseltä tällejä suoraan polven sisäsivulle, jotka koto-Suomessa sitten rupesivatkin viiveellä vaivaamaan niin että tuli 3 kuukautta sairaslomaa jolloin elämä pyöri sängyn, vessan ja jääkaapin välillä. Sillä aikaa Vantaan seura kuoli alta pois. Kärpänen oli kuitenkin jo puraissut, niin sen jälkeen sitten treenannut kiukkaria pääasiassa itsekseen, mutta myös leireillä ja muissa seuroissa vieraillen, varsinkin Ruotsissa. (2011 muutto Tornioon, ja lähin kiukkari-seura Suomessa n.750 km päässä...).

Olin Tornioon muutettuani ruvennut treenaamaan jujutsua ja ITF Taekwondoa, ja muutaman treenikaverin kanssa oltiin välillä treenattu "Kyokyushin-tyylisesti". Jossain vaiheessa soitin Liedon Kyokushinin, (jossa olin aina välillä käynyt treenaamassa, kun vanhempani asuvat Turun seudulla) sempai Lehelle, joka oli ainoa aktiivinen vetäjä SoKyokushinissa silloin. Sanoin että hänhän on mielestäni lähimpänä "sempaita" minulle, niin mitä mieltä hän olisi jos rupeaisin ihan vetäämään treenejä pikku porukalle täällä, vaikka minulla silloin vain 9kyu vyö suoritettuna, ja oletusarvoisesti asiasta varmaan rupeaa partoja pärisemään... :D
Sempai Lehe totesi että hänen puolesta siitä vaan jos on intoa, ja sillä tiellä ollaan.

Ruotsin leireillä tutustuin shihaneihin Collins, Nygren ja Söderqvist, tykkäsin heidän tyylistään ja persoonistaan, ja jostain kummasta syystä hekin tuntuivat heti ekasta leiristä alkaen arvostavan tekemistäni. Aikaa myöden olenkin sitten sitoutunut heidän tyyliinsä ja organisaatioon (WKO Shinkyokushinkai). Henkilökohtaisesti näen karaten selkeästi budo-lajina, jossa villakoiran ytimenä on henkinen kasvu, kunnioitus, toisten huomioonottaminen ja terve nöyryys, mutta joka tietenkin koostuu niin liikunnallista, kilpa-urheilullisista, itsepuolustuksellisista kuin myös taistelullisista elementeistä.

Elämän mukanaan tuomina "bonusvoittoina" itselläni nivelrikko, Tietzen-oireyhtymä, kroonistunut tenniskyynärpää ja olkapäävaivat, niin tuovat tietenkin "oman lisämausteensa" omaan treenaamiseen ja harrastamiseen, mutta sitä tekee sen minkä pystyy :) Kivvaahan tää on joka tapauksessa, mielettömän iloinen ja kiitollinen siitä että "sai elämältä toisen tilaisuuden" karaten suhteen ! :)

Toki joskus tietenkin vähän harmittanut että tuli 19v. "heitettyä hukkaan", sitähän olisi vaikka voinut tulla suht päteväksi karatessa/kamppailulajeissa muuten. Mutta toisaalta tauon ansiosta on hirveän helppoa ja rentoa nykyään kun alusta asti ollut selvää että liian myöhäistä tulla enää mitenkään "hyväksi", ei ole suorituspaineita eikä tarvi välittää vöistä. :) Voi avoimesti olla oma itsensä, asettaa oppilaat etusijalle, eikä vierailevat ulkopuoliset vetäjät ole uhka egolle. Ja voi surutta vaikka mokailla ja nolata itseään ihan julkisestikin. :D

Ajatuksena kyllä ollut että jos vaikka sais danin suoritettua Ruotsin shihaneille ennen kuin täytän 50, niin oishan se kiva :) Mutta kroppahan voi tietenkin tehdä asian jopa mahdottomaksi (30-miehen kumite). Kattellaan.