Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Haku löysi 3 tulosta

Koiratar
marras 2, 2010, 07.16
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3151

Optimismi ja pessimismi

Lasse Candé kirjoitti: Täytyy kyllä sanoa ettei tuossa ajattelutavassasi ole logiikkaa. Ellei sinussa ole pelkurinvikaa siis. Eli otetaas uusiksi: On hyvä että joskus asiat menevät huonosti jotta voi oppia jotain, mutta ei ole hyvä että lähipiirissä on "mukava ja asiallisen oloinen tyyppi" joka sattuu vähän juoruilemaan silloin tällöin?
Kuinka tuolla asenteella voi oppia yhtään minkäänlaista sosiaalisen liikkumatilan hahmotusta? Jos haluaa pitää asiat mustana ja valkoisena eikä edes sallia harmaata tai värejä niiden osalta jotka ovat asiallisen ja mukavan oloisia?
Ei tietenkään se ole hyvä, jos asiat menevät huonosti. Ainahan se riepoo hermoja jos niin käy. En ole kyllä tietääkseni niin väittänytkään. Tarkoitin että JOS on asiat menneet huonosti, niin siitä tilanteesta voi myös löytää hyvää, mm. tuon oppimisen ja vastaavanlaisten tilanteiden välttämisen merkeissä. Jollen siinä tilanteen aikana ja sen jälkeen ajattelisi noin, että mitä tästä opittiin ja miten sen voisi välttää, tilalle tulisi katkeruus ja tarpeeton angsti joka vaikuttaisi negatiivisesti elämänlaatuun. Stressaan todella helposti ja vanhatkin ikävät jutut pyörivät pitkään mielessä, ellei niitä pyri tavallaan kääntämään "voitoksi", vaikka todellisuudessa "voitto" olisikin ollut tilanteesta kaukana.

Juoruiluakin on sekä hyvää että pahaa. Siinä voidaan puhua joko hyvään tai huonoon sävyyn kaverista. Minä en ainakaan omista kavereistani pahaan sävyyn juoruile, ja miksi edes niin tekisin? Miksi olisin heidän kanssaan tekemisissä, jos keksisin heistä pahaa puhuttavaa selän takana jota en voisi sanoa päin naamaa? Lisäksi tekisin vain, kuten sanoit, naurettavan itsestäni muiden silmissä juoruamalla. Jos joku minulle pahaan sävyyn juoruaa, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että jassoo kun noin puhuu kaveristaan, mitähän mahtaa minusta puhua. Tämä kyseinen tyyppi johon katkaisin välit oli juuri tätä pahemman sävyn tyyppiä, ja kaveri jolle hän oli mennyt juoruamaan tuli multa hyvin epäuskoisen ja hieman järkyttyneen oloisena kyselemään että olenko oikeasti sellainen. Usko pois, olen katellut 18 vuotta millaiset mittasuhteet tuollainen pahemmanlaatuinen juoruilu voi saada jos sen painaa villaisella, ja en tosiaankaan halua katsella sellaista kaveripiirissäni jos ei ole pakko.
Koiratar
marras 1, 2010, 09.53
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3151

Optimismi ja pessimismi

Mika kirjoitti: Hae mut Facebook-kaveriksi tai lisää Messengeriin. Mä olen positiivari :)
Ei oo mulla Facebook-tunnusta. Facebook is eeevill! :nunchaku
Koiratar
loka 31, 2010, 09.18
Keskustelualue: Kahvila
Aihe: Optimismi ja pessimismi
Vastaukset: 82
Luettu: 3151

Optimismi ja pessimismi

Cynicism
68
According to your responses, your perspective of humankind is rather cynical. You often assume the worst of people, and will usually distrust their motives. Instead of giving others the benefit of the doubt and accept what they say or do at face value, you take a much more self-protective stance. Unless proven otherwise, you generally refuse to believe in other people's good intentions and more often than not, will withhold your trust. Although this perspective may protect you from being taken advantage of, you could definitely benefit from being a little more trusting. Your belief that many people are fundamentally bad can lead to a rather pessimistic outlook, that is, if you don't already have one. Unlike their less positive counterparts, optimists will at least try to find the good in even the most difficult of people, and are much more willing to place their faith in others. Although this doesn't mean that you should trust the good intentions of everyone you meet, a leap of faith every once in a while couldn't hurt.


Aika täydellinen kuvaus. Tosin oletin olevani pessimistisempi kuin olenkaan. :smt003 Tiedostan kyllä itekin että täytyisi yrittää olla optimistisempi ja yritänkin, mutta jos on tarpeeksi monta vuotta hoettu muiden toimesta että et vaan osaa tai on petetty luottamus, niin siitä on tullut sen verta tiukassa oleva tapa, ettei siitä eroonpääseminen ole mitään kovin helppoa saati nopeaa. Halua kyllä olisi luottaa ihmisiin, mutta aluksi tulee pakosti muuri päälle. Henkeni pitää vähintäänkin pelastaa tai käyttäytyä jokseenkin täydellisesti piiitkän aikaa että alan luottamaan uusiin tyyppeihin.

Hopeareunusta pyrin ukkospilvistä etsiskelemään, mutta taatusti myös teen rajuja ratkaisuja jos koen että olen uhattuna. Viimeisin tapaus esimerkiksi n. pari vuotta sitten: potentiaalinen uusi kaveriehdokas, mukava ja asiallisen oloinen tyyppi. Kerran sitten juteltiin mesessä. Puhuimme siinä sitten omista elämistä toisillemme tutustumismerkeissä ja minä koitin olla optimistinen ja sanoin, että kyllä siinä hyvääkin on jos on joutunut kurjuuksia kokemaan, koska niistä voi aina ottaa opiksi niin ettei samoin pääse käymään enää toiste. Hän oli sitten mennyt myöhemmin yhteiselle kaverillemme kauhistelemaan, että on se Koiratar sitten hirveä masokisti, kun nauttii siitä että saa pashaa niskaansa. No, minulla sitten tietysti heti *weeooweeoo* varoituskellot soimaan, pashanpuhujajuoruilija yrittämässä lähipiiriin, ja saman tien kaikki yhteydet poikki tyyppiin.

Mutta sitten taas myös toki päinvastoin: jos luottamukseni jotenkin onnistuu voittamaan, niin ainoastaan koira taitaa mennä uskollisuudessa ja ihailussa edelle. :lol: