Mänzy kirjoitti: Kaverini demosi myös kataa (en muista mitä), eikä ainakaan siinä yhdessä demotussa ollut samanlaista "jousta" missään vaiheessa. Löytyyköhän sitä sitten pariharjoitteista? Kilpailuun tähtäävistä varmastikin, mutta entäs semmoisista, joita treenataan enemmän vaikkapa itsepuolustuksellisesti? Teen siis röyhkeästi oletuksen, että tällaisia löytyy myös.

Pariharjoitteita - muita kuin ottelullisia / perusteknisiä - ei meidän aikana ollut kuin ihan alussa, sunnuntain IP-treenit vaihtuivat Kata-treeneiksi pari kuukautta oman aloittamiseni jälkeen.

Mänzy kirjoitti: Eli tämä "jousena" olo on Shukokaissa matsitekniikkaan tarkoitettu pelkästään?

Itse sain aikoinaan hyvin vahvasti kuvan, että laji on enemmän kuin vähemmän kilpaurheilua.

Katassa en muista että samanlaista viritystä olisi ollut, mutta aika saattaa nyt tehdä vaan tepposet.

halmehe kirjoitti: Ihan mawasta alkaen

Mawansa oli aina vakiojuttu näytöksissä; otettiin yleisöstä joku pitämään impact-tyynyä ja ensin siihen vedettiin pesismailalla, ja sitten Mawalla, joita sitten pitelijä arvioi kovuudestaan.

Tekeekö muisti tepposia vai onko 25 vuotta vaan paljon muutosta mukaan tuonut.

Aluksi oli videossa tuttua huttua, sitten lähti ihan uuteen suuntaan. Omana parina vuotena kun kuvioissa pyörin niin keskityttiin aikalailla ottelemiseen ja Kataan (jaa-ah, olikohan alapotkut kuvioissa ollenkaan), IP-jutut oli alussa kursoorisesti sitten ne jäivät Katan ja matsitreenien jalkoihin tjv. Ymmärrettävää kyllä että keskitytään siihen mikä on se "leipäpuu" ja menestystä matseista maailmalta tulikin, kuten Katassakin.

Vahvan näköistä on kyllä meno, ei voi muuta sanoa.

Muita Karatetyylejä en tiedä, mutta samaa ideologiaa omaavia lyöntitapoja on opetettu minulle Bujinkan Dôjô Budô Taijutsussa..... Ja opetan täten myös itsekin

cheapshot kirjoitti: Jos tahtoo lyödä kovaa, täytyy lyövälle kädelle antaa tarpeeksi tilaa kiihtyä. Esimerkiksi siten, että oikeakätinen ihminen kääntää oikeaa kättä ja lantiota taakse, jolloin kädellä ja lantiolla on tilaa kiihtyä kovaan vauhtiin. Virityksen yksi tehtävä on piilottaa tekniikka.

Juu, muistan että takakäsi vedettiin ihan poikittain vartalon taakse käsi lonkkaluulla, 90 asteen kulmaan. Etukättä taas työnnettiin ranteesta taittaen kämmenpohjan luu edellä eteenpäin. Ja takajalan kantapään piti olla "satasen verran" ilmassa, päkiöiden "repiessä sitä sanomalehteä" välissään. Kyllä siinä hiki tuli, jep.

cheapshot kirjoitti: Yamazu: tyyli on vanhojen partojen tarinoiden mukaan kehittynyt siten, että nykyään ei olla jatkuvasti viritystilassa, vaan esimerkiksi oteltaessa "tehdään kysymyksiä". Siinä otetaan kevyt askel eteen (viritys!) ja katsotaan miten vastustaja reagoi liikkeeseen.

Ah, joo, muistan tuon. Ottelu poikkesi treensissä tehdystä huomattavasti - liikkuminen oli "pomppimista". Juurikin tuota "kyselyä".

cheapshot kirjoitti: Edelleenkin shukokai-konkareiden tarinoita kaivataan. Varsinkin mestari Kimuran henkilökohtaisesti tavanneiden tarinoita on aina mukava kuulla.

Yhdellä leirillä olin mukana. Muistan kuinka pari kuukautta ennen ko. leiriä tuli Suomen pääopettajalta viesti että "Katojen oltava kunnossa leirillä". Niitä sitten hiottiin, ja oli vielä "loppukatsantoleiri" ennen Kimura-sensein saapumista.

...ja leirillä muistaakseni sitten tehtiin Kamaeta, Gyakutsukia, Oitsukia, Jôdan/Genuke ja Maegeria Tietty, niistähän se Kata muodostuu....

Ja jotenkin muistan että ko. leirin jälkeen kataharjoitteluun tuli isohkoja muutoksiakin.... Noh, saatan muistaa väärin, yli 20 vuotta aikaa

Tuota jännitystä käytettiin paljon silloin kun itse treenasin tyyliä 80-luvun alkupuolella. Muistan ohjeistetun että 10 sekunnin seisomisella Kamaessa pitäisi hien alkaa virrata....

Kun muutaman vuoden kuluttua tyyliä taas jossain näytöksessä näin oli mielestäni tuo "virittäminen" vähentynyt huomattavasti.