En lääketokkurassa löytänyt sellaista säiettä kun terveysuutiset, niin laitan (kehnolla alustuksella) viestin tänne.

Ois tutkimusta, ettei punainen liha olekaan pahan alku ja juuri, joko tämä myytti on bustattu?

https://annals.org/aim/fullarticle/2752 ... c-outcomes

En taas tiiä minne kuuluu, niin pistin tänne. Melanoomaan tulossa uus liäke.

http://www.medicalnewstoday.com/articles/318683.php

Oliko jo?

http://kehojamaha.blogspot.fi/2016/08/m ... n.html?m=1

Maitorasvahommia tutkittu. Hiilareillakin on väliä.

Juhana Harju facessa:
Koko tekstissä keskustellaan ruokamatriisin vaikutuksesta, joka mielestäni pitäisi kyllä ottaa tosissaan huomioon:

"Third, we were unable to evaluate the impact of the food matrix on the association between dairy fat intake and CVD in the current analysis. Previous clinical trials that examined dairy foods with known fat contents have shown effects of the food matrix on blood lipids independent of the dairy fat content. For example, the LDL-cholesterol–raising effect of dairy fat in cheese was less than that of butter at comparable intakes of total fat and saturated fat (43), which was confirmed by the meta-analysis of clinical trials that the consumption of hard cheese lowers LDL cholesterol and HDL cholesterol compared with the consumption of butter (44). A detailed analysis of our cohorts and an updated meta-analysis showed that the regular consumption of yogurt was associated with lower risk of type 2 diabetes independent of BMI and other diabetes risk (45). Therefore, whether the food matrix may modify the effect of dairy fat on health outcomes warrants further investigation."

Jokos tän kerkes joku disauttamaan: http://www.iltalehti.fi/laihdutus/20120 ... 4_lh.shtml" onclick="window.open(this.href);return false;

Jokos tämä oli julkaistu täällä? En haluaisi taas leimaantua propelipääksi, joten totean, että odotan innolla tämän "murroksen" tuomaa uutta tutkimustietoa asiaan.

Artikkeli on siis otsikoitu näin: "Tunnettu lääkäri paljastaa sydän- ja verisuonitautien todellisen syyn."

http://www.magneettimedia.com/?p=8586" onclick="window.open(this.href);return false;

Pari vuotta sitten tapahtunut läpimurto sydäntutkimuksessa paljasti, että verisuonen seinämän tulehdus on todellinen syy sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä on vähitellen johtamassa suureen muutokseen sydän- ja verisuonitautien hoitokeinoissa.

Elina kirjoitti: Mutta tietysti on helpompi syyttää yhteiskuntaa kuin ottaa vastuuta omista elintavoistaan. Siihen kun lisätään se, että ihminen myös tuppaa ignooraamaan omia käsityksiään vastaan puhuvat tutkimukset ja seulovan tiedon joukosta omia kantojaan tukevia tuloksia, niin meillä on yhteiskunta täynnä valveutuneita kansalaisia, jotka tietävät ammattilaisia paremmin sen, miten heitä pitäisi hoitaa, kuinka sairauksia ehkäistään ja miten sitä tutkimustakin oikein pitäisi tehdä.

Oho, missä se "Tykkää" nappi olikaan? Juuri nämä parodioimani salaliittoteoriat ovat suoraa seurasta tavasta uutisoida esimerkiksi tutkimustuloksia; internet-syndrooma, ongelmaksi muodostuu kyvyttömyys seuloa informaatiotulvasta iltapulu-uutiset ja mainitusta kyvyttömyydestä johtuen epäluottamus kaikkeen tarjolla olevaan tietoon aktualisoituu.

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi vahingossa, vaimitensenytoli.

Tutkija A toteaa että 100 kananmunaa päivässä on vaarallista
Tutkija B toteaa, että kananmunan syömättömyys on vaarallista
Tutkija C toteaa, että kananmuna on hyväksi terveydelle kohtuudella nautittuna

Nimeä kaksi turhaa tutkimusta.

Laajentaisin aihetta vielä hieman, liekö puhdasta sattumaa, että kananmunaesimerkin mukaisesti vaaralliseksi toteavia tutkimuksia on puhtaasti sattumalta saatavilla juuri kun kananmunien tuotannossa on vajetta ja vastavuoroisesti terveellisiä silloin, kun ylituotanto uhkaa. Tämäkin on noin, karrikoituna ESIMERKKINÄ, varmasti puhdasta sattumaa.

Utopiassa kansaa ei kustaisi silmään joka käänteessä niin että takatukka hulmuaa, realismissa lienee syytä hyväksyä se tosiasia, että iltapulun otsikkojournalismin lisäksi pitää ihan itse suodattaa turhat tutkimukset pois.

Elina, termini on varmaan huono, mutta jos vaikka sanonta "pyörän keksiminen uudestaan" avaisi näkemystäni. Rahan syytäminen jo ennestään tiedossa olevan asian tutkimiseen tmc.

^Juuri näin, tarkoituksella erotettuna artikkeli totuudesta voi silti perustellusti kysyä, mikä on motiivi kyseisen tieteenalan nollatutkimuksien rahoitukselle. Nyt foliohattua päähän vaan ja miettimään sitä rahoitusta vähän laajemmin, tai ehkä ei sittenkään, menee ketjun aihe särki.

Mutta itse mielipiteenä, vaihtelevalla syklillä tunnutaan tutkimuksella osoitettavan, että jokin yksittäinen ruoka-aine tai sen osa on vaarallinen, onko kyseessä todellakin foliohatullinen tuotannonohjaus vai ihan silkkaa typeryyttä? Presenterin linkki oli hauska mauste jos hetki kuvitellaan että eletään täydellisessä ja järkevässä maailmassa, johon raha ei siis olennaisesti vaikuta.

Eli siis penään edelleen kysymyksenä, että kuinka monen ravintotutkimuksen loppukaneettina ei toimi tuo ensimmäisessä provokatiivisessa viestissäni esitetty "Liikaa mitä tahansa on liikaa ja vaarallista" ja mikä mahtaa olla perustelu asian tutkimiselle uudestaan ja uudestaan?

Tästä on lyhyt aasinsilta tehotuotantoteollisuuteen, joka sinällään on nykyisellä väestömäärällä välttämättömyys, siis toki humaanit arvot huomioiden ja väkimäärän pakkovähennystä vältellen luonnonmukaisen tuotannon mukaisesti, se kun ei siis muutamankin arvauksen mukaan riittäisi millään keinolla. Tästä ehkä pitäisi keskustella kokonaan eri säikeessä, mutta en harmikseni vielä ehtinyt tutkimaan liekö sellaista jo luotuna.

Pyytäisin lukijaa kääntämään iltapulu-suodattimen päälle ja pohtimaan itse asiaa otsikkojournalismin takana.

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012020215158412_ru.shtml" onclick="window.open(this.href);return false;

Onko asiasta tehty yhtäkään tutkimusta, jonka loppukaneettina ei toimisi "Liikaa mitä tahansa on liikaa ja vaarallista"?

Aihe siis, jota itse pohdin tämän uutisen luettuani, on se, että kuinka ihmeessä tuollaista nollatutkimusta edelleen sitkeästi rahoitetaan...

Viitekehykseen voisi varmasti heittää montakin suomalaista tutkimusta, mutta koska feministien silittäminen vastakarvaan ei ole mielestäni kovinkaan lystikästä, en sille linjalle lähde.

Sen sijaan anekdootinomaisesti kerron riemukkaasta tekstissä puskaloogian oppikirjassani aikoinaan.

Kyseisessa oopuksessa kerrottiin suureen ääneen lapsien kehityksen tutkijasta, joka kuudenkymmenen vuoden (apurahojen) jälkeen oli päätynyt seuraavaan lopputulemaan:
"Lapsen tekemät virheet eivät johdu lapsen tyhmyydestä, vaan lapsen nuoresta iästä"

PS. Sanottakoon nyt kuitenkin, että tämä valtava tutkimus ei ole kotimainen, vaikka päällisin puolin katsasteltuna voisi hyvinkin olla.