tohtorismies kirjoitti: Että ei se niin pirun kaukaa haettua ole. Kyllä se kroppa kestää ja kehittyy mutta ei tuommoseen kykene vuodessa tai kahdessa..

Se taitaa vaan monelta unohtua tai ovat vallan tietämättömiä, että ohjelma on rakennettu aina edellisen päälle eli tottakai se näyttää ihan hirveeltä, jos joku alkaa sitä vetää ihan tyhjältä pöydältä.

Eikös se Tysonkin aloittanut treenamisen pikkusen yli 10-vuotiaana. Selvää vastausta tuohon ei ainakaan wikipedia kertonut.

Sitten voisi kysyä, että eikös nyrkkeilyssä ole tarkoitus lyödä toinen pihalle. Mitä nopeammin, sen parempi. Ne on sitten eri lajit missä yritetään jaksaa mahdollisimman pitkään. ;-)

Voihan toki olla, että olen ymmärtänyt nyrkkeilyn ihan väärin...

Saahan sitä olla vaikka mitä mieltä. Eiköhän kaverin fysiikka olisi kestänyt 12 erää veikkaan minä.

AlexMachine kirjoitti:

Vanhakankea kirjoitti: Elikkäs ajatuksia lyömisestä ja siteiden käytöstä?

Käsisiteiden käyttögallup-ketjussahan tästä on keskustelu tai ainakin sivutaan.

Noh, perhana mitens tuo meni ohi, sinne sitten.

Tässä on nyt tullut taasen pohdittavaa lyömisestä.

Vanhasta muistista sitä alkoi kiertää siteitä käsiin ennen lyöntitreenejä. Lämmittelyssä tehtiinkin siten sprawleja ja kas prkl, siteillä tulikin otettua jotenkin ihmeellisesti lattia vastaan. Seuraksena jotain rikki molemmista kämmenselistä, treeni loppuun ja seuraavan viikon treenit asperiinilla ja mobilatilla lääkittynä. ;-)

Tästä kimposikin sitten ajatus, mitäs jos siteillä yrittää liikaa tässä vaiheessa eli lyö vielä kätensä rikki kun luottaa siihen ,että siteet pitää ne kasassa... Massaa kun kuitenkin edellisen elämän lyömiseen tullut lisää tuommoinen 40 kg...

Elikkäs ajatuksia lyömisestä ja siteiden käytöstä?

Yritän nyt pikkusen palata aiheeseen "treenaaminen". ;-)

Päärynäpallo (ylhäältä kiinni levyssä) on sellainen lyöntiharjoitusväline jonka merkitys ei ole minulle koskaan avautunut. Olen kyllä päässyt läheltä seuraamaan melkoisia taituruuden osoituksia ko. välineellä mutta itsellä se ei koskaan sujunut opastuksesta huolimatta. Joten siis on mennyt ohitse ko. välineen merkitys lyömisen kehittämisessä. Säkki ja pistarit ovat tuntuneet aina enemmän omilta harjoitusvälineiltä.

Ei se elämä ole helppoa skeptikollakaan. Sille kun joku sanoo, että "rakastan sinua", niin hän alkaa vaatia siihen tieteellisiä todisteita. ;-)

Kari Aittomäki kirjoitti: Pasuuna, mä olen työkseni pessut persheitä ihan raadollisimmalla tavalla eli kroonikoitten parissa, olen myös kaivanu ne suolet sieltä vatsaontelosta veks.
Juu, kyllähän se peräsuoli repee ihan irti asti..
Onko tarkoitus siis survoa nyrkki rectumista sisään kyynärpäätä myöten ja repiä paksusuolta ulos, kenteis metrikaupallaki?

Mutta kuristusta ylläpitäen?
Entäs molskihoususet, lyödäänkö läpi vai penetroidutaanko huosusenkauluksen väljyyden antamissa rajoissa? Kuten turkkilaiset voi kertoa, kyllä sinne sormiakin saa tungettua mutta tehokkaisiin syvyyksiin asti?
njet ponimaju..

Taitaa olla sellaista +1 ryhmähommaa tämä suolistus. Isokätiset pitää kiinni ja pienikätisin saa hoitaa likaiset työt. ;-)

Olen nyt katsellut useampia noita "yhden lyönnin leukaan osuma"-pudotuksia. Ja teen seuraavan oletuksen: Voimaa on toki lyönnissäkin mutta ajoitus lienee tärkeämpi. Tippunut näyttää rynnänneen tai pakittaneen niskalihakset "löysinä" eli kun osuma oikeaan kohtaan on tullut, siihen ei olla valmistauduttu, pää heilahtaa kuin saluunan ovi.

Uskon toki myös hermopisteisiin, mutta pidän itse niitä enemmän valmistautumattoman hyökkääjän "heikkoina kohtina" eli siis itsepuolustustilanteissa joissa hyökkääjä ei niitä osaa odottaa. Kehässä taasen ollaan sen verran "toisessa todellisuudessa" ja keho sekä aivot ovat valmistautuneet osumiin. Lisäksi olen päässyt niitä jonkin verran harjoittelemaan ja kun toistoja tulee lisää niin kummasti niihin alkaa tottua ja teho ei ole sama kuin ensimmäisissä. Kari tahi joku Combatin treenaaja taisi asiaa sivuta jossain ketjussa muistaakseni alapotkujen osalta.

Itsekin pidän tuo silmästä aivoihin mahdollisena mutta epätodennäköisenä. Siinä pitäisi vastustajan jo olla kokolailla kontrollissa jotta voisi kunnolla rusauttaa, pään pitäisi olla ruuvipenkin kaltaisessa otteessa.

Silmälukko, kaikkea se Aittomäki onkin kokeillut. Silmien uskon olevan melkoisen herkkiä manipulaatiolle. Omakohtaisena kokemuksena kaverini jolla oli toisesta silmästä kokolailla näkömennyt varjeli raivokkaasti näkevää silmäänsä. Itsellä on niin ikään vanhemmiten toisesta silmästä alkanut näkö kadota joten parempaa silmää varjelee. Eli silmät ovat varsin otollinen paikka lukoille.

Sun elämästä pitäisi tehdä elokuvakäsikirjoitus ja kiikuttaa se Harlinille tai Selinille. Tosin en tiedä moniko osainen eepos siitä tulisi jotta saisi kaiken oleellisen mahtumaan mukaan. ;-)

Jussi Häkkinen kirjoitti:

Mika kirjoitti: Kyllä mä olen tuollaisia leffoissa nähnyt. Oikeassa elämässä tuollainen ei tietenkään ole mahdollista

Hmm. Paljonkos luunpaksuus silmäkuopan pohjassa olikaan?

Tota noin... veikkaisin sen olevan mahdollista... Alla olevassa ketjussa puhutaan paperin paksuudesta. Silmän pohja saattaa murtua jo pelkästä hanskalla tulleessa hyvästä "nyrkki silmään"-osumasta.

http://www.joenmawashi.fi/forum/viewtopic.php?t=206" onclick="window.open(this.href);return false;

Esa Tyynismaa kirjoitti: Eli siis hyvät lyöjät treenaa paljon lyömistä.
Eipä jotenkin yllätä...

Niin, sitä ei vaan saa pullossa tahi purnukassa vaan tekemällä. Toki varmaan helpottaa, jos on joku joka pikkusen katsoo ja neuvoo "pahimpien" virheiden poistamisessa ja tarvittaessa muokkaa harjoitteita heikkouksen poistamiseen...

"Virheistä" taasen voidaan olla montaa mieltä, niin montaa, että taidan aloittaa uuden topicin niiden tiimoilta...

Ikkyu kirjoitti: Monimutkainen koostuu yksinkertaisesta ja on usein myös yleistettävissä melko hyvällä tarkkuudella.

“If You Can't Explain it Simply, You Don't Understand it Well Enough”–Albert Einstein

Tässä on joku näyte tms. jossa selitetään lyönnin fysikkaa ja siitä suora lainaus:

"Punching power is combination of linear and angular momentum" (pdf sivu 2, dokumenttisivu 109)

(http://www.gale.cengage.com/pdf/samples/sp646657.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;)

Varmaan näitä löytyy enemmän, tämä oli vaan tähän hätään ensimmäinen jossa mielestäni oli jotain tolkkua.

Täytyy varmaan päivittää tietonsa fysiikan perusteista, jos viimeisen 15 vuoden aikana on tapahtunut niinkin mullistava asia kuin Newtonin teorioitten vanheneminen. ;-)

Lasse Candé kirjoitti: Ja sitten nämä muut asiat (esim vastaanottajan muodon muuttuminen eri ajankohtina), jotka vaatisivat paljon pätevämpää fysiikan tuntijaa ja jostain pisteestä eteenpäin kokeitakin. Lisäksi ehkäpä vähän vielä enemmän tekstiä.

Siksipä vedinkin mukaan tuon mäkihypyn analyysin. Siinä kun oli noita voimia tutkittu ja analysoitu. Taisin tuon E=MC2 viestin kirjoitella ennen kuin luin tuosta mäkihypyn analyysista.

Lähtöpistessä meillä lienee tukipiste ja kehonpainopiste. Joista kaiketi tuo kehonpainopiste on se jota käden tai jalan välityksellä yritetään siirtää vastustajaan. Ja sitten mukaan tulee vielä tuo raajan oma liikevoima ja varmaan yhtä jos toista muuta.

Vedin tämän fysikaalisen tarkastelun mukaan kun alettiin puhumaan tai sivuamaan mystisiä tahi käsittämättömiä voimia. ;-)

marcus kirjoitti: Olen joskus huomannut, että eräs iso ero potkijoiden välillä on kyky hakea se vastavoima kunnolla tukijalasta. Sama näkyy helposti varsinkin takapotkussa, koska siinä se on hiukan vaikeampi tehdä kuin sivupotkussa. Jos mainittua tukea ei osaa tehdä, voima karkaa potkaisijan muuksi liikkeeksi, vaikka kroppa aluksi liikkuisikin potkun kanssa samaan suuntaan. Tunne on potkuhetkellä, että tukijalan pohjassa tuntuu vastavoima, ja tukijalka tekee paljon potkun voimantuotosta. Voimaa saa pirusti lisää varsinkin taka- ja sivupotkuihin. Monesti se virhe on, että potkuun näytetään hakevan voimaa lähinnä potkaisevasta jalasta, ei koko kehosta.

Selailin vanhaa Mies-lehteä vai mikähän oli nimeltään tuo TM,VM jne lehtien yhteinen liitelehti...

Siellä oli juttu Janne Ahosesta ja samassa selitettiin mäkihypyn fysiikkaa. Melko monia eri suuntaisia voimia oli tunnistettu. Mäkihypyn teoria kuulemma hyvin suomalaisilla hallussa.

Jutusta pongasin kaksi voimaa jotka lienee kamppailussakin läsnä. Nimittäin tukipiste sekä kehonpainopiste.