Vertaistukiryhmä - ihana asia. Leikkaukseen mennessäni en todellakaan tajunnut, miten isosta operaatiosta on käytännössä kyse. Porakoneen (tavallinen Makita ) jyystäessä luuhun reikää aloin vähän aavistella ja todellisuus valkeni vasta mömmöjen vaikutusajan jälkeen.

Allekirjoitan myös fysioterapeutin merkityksen. Vaikka niitä liikkeitä voi tehdä ihan itsekseenkin, voi sieltä saada hyviä vinkkejä ja ennenkaikkea seurannan edistymisestä ja kannustajan (eli eteenpäin potkijan). Oma vakutuukseni ei korvannut, mutta kävin kuitenkin muutaman kerran.

Vesijuoksu voi aluksi tuntua vähän hölmöltä ja pliisulta, mutta siitäkin voi innostua - etenkin jos se on ainut asia mitä voi tehdä yli varttitunnin ilman kovia kipuja. Ota Katix nyt aluksi ihan kevyesti ilman riskejä. Tämä episodi vaikuttaa muuhunkin elämään aika pitkän aikaa, joten et todellakaan halua kokea sitä alusta asti uudelleen; tottele lääkäriä ja unohda thaijutut vähäksi aikaa.

Moi Katix. Osanottoni polvesta, valtava kuntoutusprojekti on oikea sana kuvaamaan tilannetta. Nyt viikon jälkeen, kun kipulääkityksesi on vähenemässä, lienee kuva tulevasta vähän valjennut. En ole thaikkuväkeä, mutta kun olen jonkun verran potkiskellutkin, kerron vähän omia fiiliksiäni.

ACL:n leikkaus on iso operaatio (oletan että ristisiteesi korvattiin kokonaan uudella jänteellä) ja kuntoutus pitkä. Minulla meni kuukausia ennen kuin pystyin tekemään mitään "oikeaa" treenausta uinnin, vesijuoksun ja polvijumppien lisäksi. Alkuviikkoina ja -kuukausina on tärkeintä saada polven liikeradat ennalleen em. jumpilla ym.. Siihen voi oikeasti mennä kuukausia. Sitten kun pystyy, pitäisi jalkaan saada lihaksia polvea tukemaan eli kunnollista voimaharjoittelua. Voimaharjoittelu on erittäin tärkeää. Itse lankesin sudenkuoppaan, kun polvi alkoi kestämään normaalia elämää ja kävelyä; voimaharjoittelu jäi vähemmälle kun vamma ei aina ollut mielessä ja hinku omaan lajiin oli kova. Potkulajit ovat kuitenkin polvelle niin kova koetus, että sitä tukevia lihaksia on jalassa oltava - voimaharjoittelua ei siis käytännössä voi korvata millään polvea kevyemmin rasittavalla liikunnalla.

Vain aika näyttää, onko paluusi potkimaan mahdollista. Jotkut pystyvät siihen, jotkut eivät. Joillakin ristisiteet ovat kulutustavaraa, joita leikellään useitakin kertoja. Itse en halua enää vastaavaa kokea, joten otan ihan iisisti. Vuodenkaan jälkeen leikkauksesta en uskalla potkuja kunnolla harjoitella. Korostan vielä kerran peruskuntoutuksen jälkeisen voimaharjoittelun merkitystä: kunnon painoilla, monipuolisesti, myös räjähtävästi tehtynä. Lisäksi tasapainolautaa/tyynyä ja epätasaisessa maastossa kävelyä. Onnea matkaan.