sikajudoka kirjoitti: ↑tammi 28, 2019, 10.45 Tämä mystinen karatedani pomppaa esille aika ajoin. Esim atleettiklubin tiedotteesta.

Ja jossain lehtijutussakin oli. Johtunee siitä, että juttujen/tiedotteiden kirjoittajat tsekkaavat faktat netistä ja sieltä tulee ekana vastaan se wikipedia-artikkeli, jossa syystä tai toisesta se asia mainitaan.

Toi linkki näytti jo siltä, että tasavallan presidenttikin on myöntänyt Avelle jotain daneja...

Jonkun lajin pitäisi muuten myöntää Salelle joku korkea suurmestarin arvo, siinä olisi sellaista hienoa kansandemokratian tuntua. Hokuto tai Kas Pin vois ottaa pallon tästä.

Andy kirjoitti: ↑tammi 28, 2019, 10.08 Ave oli aikanaan kai ihan hyvä kilpakarateka, mutta 70-luvulla korkeimmat suomalaisdanit olivat jotain 2.-3. ja olisi varmasti yleisessä tiedossa jos siihen aikaan nuorella kilpaurheilijalla olisi ollut jostain saatu 5.dan.

Joo, se kai lienee selvää, että sitä ei ole siihen aikaan saatu.

Näköjään herrasta kertovassa wikipedia-artikkelissa mainitaan, että on 5. dan Isshin-ryū karatessa. Eipä sano paljon meikäläiselle.

Olisiko jonain "kunnianosoituksena" saanut? Vähän tuntuu siltä, että hän ei itsekään pidä asiaa erityisemmin esillä. Siitä ei ole näköjään mitään mainintaa esim. Hokuton sivuilla olevassa "henkilöhistoriassa" vaikka siellä mainitaan nyrkkeily, kilpakarate ja kickboxing.

Käsittääkseni se jujutsuhomma oli jo käynnissä silloin kun Ave voitti karaten puolella mestaruutensa. Päällekkäisyyttä Avella varmaan ollut useammankin lajin kohdalla. Silti munkin mielestä 5 on iso luku (vaikka ei sitten kuitenkaan, kun näitä vyöarvokeskusteluja ja myöntökriteereitä lukee...).

Kyynikko kirjoitti: ↑tammi 17, 2019, 09.25 Lämpimiä muistoja on myös siitä kun vedän harjoituksia ja tämä aikuinen armeijassa työskentelevä mies huutelee minua koiraksi uudestaan ja uudestaan oven raosta. Hän oli nimittäin kuullut että olin ollut sotilaspoliisi armeijassa.... Ja me emme siis tunteneet toisiamme

Muistui tuosta mieleen, että ensimmäinen henkilökohtainen kosketukseni Niiniketoon oli se, että hän kutsui minua naiseksi. Nimittäin tämä yksi Aven tuttu, kempo-ohjaajani P. Orre oli houkutellut minut kaapelitehtaalle ns. runkkuboxingiin ja herra isoherra pyöri itsekin mestoilla. Totesi minut nähtyään vähän sillain muille äijille naureskellen, että "ai meillä on yks nainenkin täällä". Minulla oli nimittäin opiskeluaikana vähän pidempi tukka ja käytin treeneissä pientä ponnaria. Sellaista se oli moniarvoisella 90-luvulla.

Sen yhden kirjan mukaan myös Laitisella oli jotain tällaista ulkoiseen olemukseen liittyvää avarakatseisuutta.