Mjölnir kirjoitti: ↑marras 9, 2018, 21.57 Jännää, miten monipuolisella treenamisella kehittyy myös jutuissa, joita ei treenaa: olen viimeksi kokeillut käsilläseisontaa kuukausia sitten, ei mennyt kehuttavasti. Nyt pysyin selvästi pidempään ja pystyin jopa kävelemään metrejä käsillä, ilman lajiharjoittelua

Nyt tää menee huonoon suuntaan. Kohta täällä väitetään, että sen lisäksi, että CrossFitissä tulee "kovakuntoisimmaksi", niin siinä oppii samalla parhaiten myös kaikenlaista muuta. Crossfittaajat on kohta kovimpia kamppailijoitakin..

Jorge kirjoitti: ↑marras 10, 2018, 08.23

Mjölnir kirjoitti: ↑marras 10, 2018, 08.11 Viisi viikkoa kisoihin, mitenhän sitä tällä kertaa valmistautuisi.

Uistele ja juo kaljaa. Niin Seppo Rätykin valmistautui kisoihin.

Kerran taktiikka taisi olla sekin, että "iltaisin on syöty lihaa ja juotu kaljaa".

No sehän on juuri se pointti, koska "kovakuntoisin" viittaa johonkin objektiiviseen tarkastelutapaan eikä yksittäisen kilpailun voitosta kertovaan tms. titteliin.

Näiden tunnekuohujen alkeellinen taso on tietysti sellainen vihjailu, että "eihän juuri crossfittaajat oikeesti niitä kovakuntoisimpia välttämättä ole".

Itse ajattelen, että CrossFit varmasti tällä hetkellä hetkellä lajina edustaa parhaiten yleistä/laaja-alaista kovakuntoisuutta*. Lähinnä akateemisesti nillitän, että äijät voi olla tuloslistalla vähän sattumanvaraisessa järjestyksessä sen mukaan miten kukin kisajärjestäjä asioita painottaa.

(Tosin on varmaan todella laaja-alaisesti kovakuntoisia esim. yleisurheilun piirissä. Lihastohtori Hulmi on jokusen kerran käsitellyt keihäänheittäjä Tero Pitkämäen tekemisiä erilaisten tulosten ja tekemisten pohjalta (tempaus, kestävyys jne), ja väittänyt hänen olevan Suomen yleisesti kovakuntoisimpia urheilijoita ja povaili, että ainakin jokunen vuosi sitten olisi vielä pärjännyt hyvin CrossFitissäkin ja nyt myöhemminkin jos siihen vähän panostaisi. Itse en tuohon ota kantaa. Mutta aika monessa lajissahan jo tehokas treenaaminen edellyttää sellaista kuntopohjaa, jota ainakaan maallikko ei pelkkiä kisasuorituksia katselemalla hahmota. Yksi esimerkki tästä voisi olla vaikka paini. Tämä suluissa oleva ihan sivuheittona).

Hyvä vastaus.

Eppu kirjoitti: ↑marras 8, 2018, 12.54 Entäs sitten se kaveri, joka ottaa pataan siinä maksimivoimalajissa? No häneltä puuttuu mestaruuteen vaadittava voima, eli strenght. Miten hän voisi siis olla kovakuntoisempi, kuin kaveri, joka voittaa maksimivoimassa JA pärjää kaikissa muissa lajeissa siten, että kokonaissaldo on paras?

Silti jää edelleen se pointti, että se kisajärjestäjien päätettävissä oleva muunteluvara saattaa tiukassa tilanteessa ratkaista lajin kärkimiesten välisen järjestyksen yksittäisessä kisassa eli sen, kuka on "kovakuntoisin". Tällä viikolla kovakuntoisin voi olla A ja ensi viikon kisoissa B, vaikka kummankaan omassa suorituskyvyssä ei tapahtuisi siinä välissä mitään muutosta millään osa-alueella.

Eli ketjun kommetteihin viitaten: jos LinnaMastersissa on joku sopiva maksimivoimalaji, niin Mjölnir saatetaan julistaa kovakuntoisemmaksi kuin ex-kollegansa mutta jos sellaista lajia ei ole, niin kovakuntoisemmaksi saatetaankin todeta ex-kollega.

Mutta eihän tätä tosiaan ongelmana (varsinkaan mitenkään merkittävänä ongelmana) tarvitse pitää ja kuten kerroit, niin liikestandardit ovat lajissa jo erittäin vakioidut ja kisakohtainen muuntelu näissä rajoissa nimenomaan kuuluu lajiin ja on oletettavasti myös osa sen viehätystä.

Kyllä Andylla mielestäni ilmeinen pointti on. Kai sen voisi ilmaista jotenkin niin, että kisasuoritusten ja arviointikriteerien osalta kaiken sen, mikä kohtuudella olisi vakioitavissa, pitäisi olla vakioitu.

Jonkinlaisena vertauksena (ehkä ontuvana?) vaikka se, että yleisurheilun kymmenottelun osalta jokainen kisäjärjestäjä saisi muutella lajien pisteytystä ja samalla painoarvoa tai muutella juoksumatkojen pituuksia tai ottaa vaikka kiekonheiton sijasta ohjelmaan moukarinheiton.

Kyllähän tuo heikentäisi jonkin verran vaadittavan osaamisen ennustettavuutta ja vaikuttaisi mahdollisesti siihen, että urheilijalle ja taustajoukoille ei olisi niin mielekästä lähteä sitoutumaan esimerkiksi projektiin, jonka tavoitteena on olympiakulta lajissa vuoden 2024 olympialaisissa Pariisissa.

Ja olipa tuo mielekkyys oleellista tai ei, niin nimenomaan lajin huipputekijöiden välisten marginaalisten erojen kohdalla tuollainen "muuntelu" olisi varmasti omiaan herättämään kysymyksen siitä, että missä määrin yksittäisen kilpailun tuloslista kertoo yleisellä tasolla huippujen paremmuusjärjestyksesta kyseisessä lajissa.

Siinä mielessä tämä zoomaa liian kauas:

Eppu kirjoitti: ↑marras 7, 2018, 13.47 voimanostaja voittaisi yhden lajin, maratoonari toisen ja telinevoimistelija kolmannen, mutta CrossFittaaja olisi niissä kaikissa kakkonen, keräten eniten pisteitä koko kisasta.

Kun kyse on nimenomaan tasoltaan hyvin lähellä toisiaan olevien CrossFittaajien keskinäisestä paremmuusjärjestyksestä, joka ainakin tämän "Andy-pointin" mukaan saattaa nyt ratketa kisajärjestäjien lajivalintoihin.

Ihan toinen kysymys on se, että onko tuo ennustettavuuden puute nyt sitten CrossFitin osalta hirveän olennainen juttu. Ja kuten keskustelussa on tullut esille, niin sattumanvaraisuutta ja vaihtelua on muissakin lajeissa.

Esimerkiksi suunnistuksessa radoissa on paljon vaihtelua ja käsittääkseni esimerkiksi Keski-Eurooppalaisessa kulttuurissa suunnistuskisat ovat enemmän juoksukilpailuja kun taas meillä pohjolassa tehdään reitinvalinnasta haastavampaa jne... Ja kyllä kai suunnistus silti ihan kunnon urheilua on?

Mielestäni kilpaurheilu ei sulje pois sitä, etteikö vaadittavien suoritusten tarkkaa määrittelyä voitaisi pitää salaisuutena vaikka kisasuorituksen alkamiseen saakka, kunhan kisan säännöt vain ovat kaikille samat.

Mutta kyllähän se sitten vähän syö pohjaa siltä, että jonkun yksittäisen kilpailun perusteella voitaisiin julistautua tyyliin "Suomen kovakuntoisimmaksi".

Ja pointti ei siis ole siinä, että se "kovakuntoisin" voisi olla joku mystinen tuntematon suuruus, vaan nimenomaan siinä, että se olisi voinut olla sen kisan kakkonen tai kolmonen, mikäli kisajärjestäjä olisi sattunut painottamaan vähän eri ominaisuuksia. Mutta onko tällä oikeasti väliä?

Tulipas pitkä lätinä.

Joo, pieni alipalautuminen on paljon vaarallisempaa kuin pieni ylipalautuminen.

Jälkimmäinen toistuessaan aiheuttaa ehkä esimerkiksi jotain sellaista, että saavutat vasta 13 kuukaudessa sen, minkä ihan optimaalisella tekemisellä olisit teoriassa voinut saavuttaa 12 kuukaudessa, mutta tällaisella viivästyksellä ei ole ainakaan kuntoilijalle mitään merkitystä - varsinkin kun se hyvä palautuminen mahdollistaa jatkuvan mukavan harjoitusvireen ja terveenä pysymisen.

Sen sijaan pieni alipalautuminen varsinkin kroonistuessaan saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia, tasannetta ja jopa takapakkia kehitykseen ja myös tekee harjoittelusta vähemmän nautinnollista ja pakottaa kenties pitämään taukojakin siitä, ja vastustuskykykin kärsii.

Itse en varsinaisesti ole kilpaurheilija ollut, mutta yli 30 vuotta on liikunnallista elämäntapaa takana ja yksi isoja oivalluksia on, että pitää uskaltaa palautua.

Erittäin hyvä muuten tuo juttu leuanvedosta.

Jopo kirjoitti: Kisat voitaisiin toteuttaa vaikka kombolla ultra-maraton, rullahiihto alaskaan ja ykkösmaksimi hauiskäännössä, todennäköistä tämä ei silti ole. Kuten ei myöskään se, että WAKO kieltäisi koukut K-1 -ottelumuodossa.

Toki tuossa on juuri se ero, että jos WAKO kieltäisi koukut, niin se olisi sääntömuutos ja toteutettaisiin tietyn prosessin kautta ja kaikki tietäisivät sen jo harjoitteluvaiheessa.

Eli yleensä vakavasti otettavissa urheilulajessa lajin julkisista säännöistä voi suoraan lukea tällaiset asiat, ja samoin siellä on määritelty mahdolliset suoritusvälineet yms. suorituksen reunaehdot. Ainakin pikaisella lukaisulla ymmärsin Andyn kyselevän juuri tämän puolen perään.

Sinänsä tuossa tuli ihan hyviä vastauksia, ja se, että homma on yhden organisaation oma "bisnes" toki selittää sen, että voivat toki tehdä niin kuin haluavat kun kerran innokkaita riittää ja homma toimii.