Tuosta muistui mieleen, että meidän Aikidon junnuryhmässä 80-luvun puolen välin paikkeilla oli yksi poika, jonka äiti ilmeisesti pesi tämän Aikidopuvun vähän väärien vaatteiden kanssa sillä seurauksella, että puku värjäytyi vaaleanpunaiseksi.

Siihen aikaan ei kai ollut (tai ei ehkä nykyäänkään) selvää, että kaikki pystyisivät tuossa tilanteessa ostamaan uuden puvun.

Niinpä kundi sitten treenasi siitä eteenpäin vaaleanpunaisessa puvussa, eikä kellään kai ollut mitään sitä vastaan. Pientä hyväntahtoista naljailua oli, ja saipa hän uuden kutsumanimenkin puvun värin mukaan.

(Eli Pinkki, jos olet potkulainen tai muuten luet tätä, niin kommentoi ihmeessä )

Andy kirjoitti:90-luvun alussa treenattiin karatea. Meillä oli muuan minua jonkun vuoden nuorempi kundi, joka harjoitteli vuoden pari, olikohan oranssille vyölle asti. Sitten tultuaan vähän tutummaksi hän kertoi, että oli peruskurssille tullessaan jännittänyt kovasti. Hän oli nimittäin ollut siinä uskossa, että ensimmäisissä treeneissä pitää lyödä nyrkki täysillä seinään, koska kun se siitä paranee, niin siihen ei tunnu enää mikään.

Tuttua tavaraa. Lainaan itseäni "vanhanajan kyseenalaiset treenimetodit" -ketjusta:

80-luvulla sanottiin, että "jos aikoo edetä karatessa vihreää vyötä pidemmälle, niin pitää lyödä nyrkillä seinään, koska tällöin rystysistä katkeaa verisuonet eikä niihin enää sen jälkeen satu". Tai siis yksi Petteri sanoi, joka oli karaten alkeiskurssilla.